Mä en tunne enää mitään

Minä olen käynyt läpi helvetin kun mieheni ei tuntenut enää samoin kuin minä ja eromme pitkittyi ja meinasi viedä hengen molemmilta. Nyt olen viimein parin vuoden jälkeen ihastunut ihmiseen joka ei tunne enää mitään avopuolisoaan kohtaan, mutta ei ilmeisesti uskalla ottaa ratkaisevaa askelta ja erota. Ja minä jos kuka tiedän että se on vaikeaa pitkän yhdessäolon jälkeen. Mutta kuinka kamalan väärin kaikkia kohtaan. Mitä te aiotte? Pettää? Jättää? Selvittää asiat ja etsiä ne tunteet uudelleen? Olisi kiva kuulla.

<<< kirjoitti:

Minä olen käynyt läpi helvetin kun mieheni ei tuntenut enää samoin kuin minä ja eromme pitkittyi ja meinasi viedä hengen molemmilta. Nyt olen viimein parin vuoden jälkeen ihastunut ihmiseen joka ei tunne enää mitään avopuolisoaan kohtaan, mutta ei ilmeisesti uskalla ottaa ratkaisevaa askelta ja erota. Ja minä jos kuka tiedän että se on vaikeaa pitkän yhdessäolon jälkeen. Mutta kuinka kamalan väärin kaikkia kohtaan. Mitä te aiotte? Pettää? Jättää? Selvittää asiat ja etsiä ne tunteet uudelleen? Olisi kiva kuulla.

Höm.Vaikeempi juttu.Oisko ideoita?
Pettämään en halua lähteä, mieheni ei ansaitse sellaista.Jättää en osaa tai en saa muuten aikaseksi kun mieheni kohtelee minua edelleen kuin kuningatarta.

Voiko tunteet löytää uudelleen?
Jos voi, niin todellakin lähden yrittämään, mutte miten?

toka kirjoittaja kirjoitti:

Höm.Vaikeempi juttu.Oisko ideoita?
Pettämään en halua lähteä, mieheni ei ansaitse sellaista.Jättää en osaa tai en saa muuten aikaseksi kun mieheni kohtelee minua edelleen kuin kuningatarta.

Voiko tunteet löytää uudelleen?
Jos voi, niin todellakin lähden yrittämään, mutte miten?

että mitä hän teki asian eteen. Väkisin ne ei löydy. Eikä etsimällä. Olemme tietysti päinvastaisessa tilanteessa. Teidän pitää puhua, avoimesti ja paljon ja taas paljon ja kaikesta. Ehkä viettää hetki erillään, että tulee toista ikävä. Toivottavasti löydätte ne tunteet. Minun mieheni luuli löytävänsä ne toisen luota. Aika näyttää. Pelkään pahoin, että hän kyllä tajuaa mitä menetti (ja aivan turhaan) mutta auttamatta liian myöhään. Minä pistän nyt toivoni hetkeksi tähän uuteen ihastukseen, josko hän löytäisi vahvuuden päättää rakkaudeton suhde. Elämä on loppujen lopuksi aika lyhyt.

<<< kirjoitti:

Minä olen käynyt läpi helvetin kun mieheni ei tuntenut enää samoin kuin minä ja eromme pitkittyi ja meinasi viedä hengen molemmilta. Nyt olen viimein parin vuoden jälkeen ihastunut ihmiseen joka ei tunne enää mitään avopuolisoaan kohtaan, mutta ei ilmeisesti uskalla ottaa ratkaisevaa askelta ja erota. Ja minä jos kuka tiedän että se on vaikeaa pitkän yhdessäolon jälkeen. Mutta kuinka kamalan väärin kaikkia kohtaan. Mitä te aiotte? Pettää? Jättää? Selvittää asiat ja etsiä ne tunteet uudelleen? Olisi kiva kuulla.

Mä en pysty tekee mitään. Meillä on liian paljon pelissä. Onneksi edes seksi sujuu. Ei varmaan sekään kovin kauaa, en tiedä.
Tekis mieli sanoa, että mä rakastan sitä hirveesti ja aina kun on poissa mulla on ikävä. Mutta enää ei pysty. En tiedä miksi. Ei vaan tunnu nyt siltä.

Me ollaan juteltu paljon, ollaan käyty terapiassa. Luulin, että asiat paranisivat ajan myötä. Mies on kuitenkin muuttunut niin, että en voi enää sanoa rakastavani sitä. En ainakaan rakastunut tuohon mieheen vaan ihan toiseen. Miksi se muuttuu ilkeäksi ja itsekkääksi?

aloittaja kirjoitti:

Mä en pysty tekee mitään. Meillä on liian paljon pelissä. Onneksi edes seksi sujuu. Ei varmaan sekään kovin kauaa, en tiedä.
Tekis mieli sanoa, että mä rakastan sitä hirveesti ja aina kun on poissa mulla on ikävä. Mutta enää ei pysty. En tiedä miksi. Ei vaan tunnu nyt siltä.

Me ollaan juteltu paljon, ollaan käyty terapiassa. Luulin, että asiat paranisivat ajan myötä. Mies on kuitenkin muuttunut niin, että en voi enää sanoa rakastavani sitä. En ainakaan rakastunut tuohon mieheen vaan ihan toiseen. Miksi se muuttuu ilkeäksi ja itsekkääksi?

Haluatko jutella samanlaisen naisen kanssa elävän miehen kanssa? Asia tuli minulle ilmi vähän aikaa sitten, enkä itse tiedä mitä tekisin kun rakastan häntä, mutta hän ei minua.

Mutta alkuun mies sai minut nauramaan. Nykyään vain itkemään. JOs koko ajan miettii miksi kannattaisi/ei kannattaisi erota ja vertailee niin kertoohan se jo, että on paha olla.

Kaikki muuttu, ihmiset kasvaa, mutta itsekkääksi ja ilkeäksi ei tarvitse ryhtyä.