NAULA AIDASSA!
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä koko ajan pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itseään kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen pystyi vihdoin kertomaan isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Isä sanoi:
Olet tehnyt hienoa työtä, poikani,
mutta katsopas aidassa olevia reikiä.
Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissä sanotut sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää,
kuinka monta kertaa
pyytelet anteeksi -
haava on A I N A olemassa."
Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.
He saavat meidät hymyilemään ja rohkaisevat meitä onnistumaan.
He kuuntelevat meitä,
he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina avata sydämensä meille.
"Kuinka Monta Arpea/Reikää Sinun Jäljiltäsi
"löytyykään (o,o)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä koko ajan pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itseään kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen pystyi vihdoin kertomaan isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Isä sanoi:
Olet tehnyt hienoa työtä, poikani,
mutta katsopas aidassa olevia reikiä.
Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissä sanotut sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää,
kuinka monta kertaa
pyytelet anteeksi -
haava on A I N A olemassa."
Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.
He saavat meidät hymyilemään ja rohkaisevat meitä onnistumaan.
He kuuntelevat meitä,
he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina avata sydämensä meille.
"Kuinka Monta Arpea/Reikää Sinun Jäljiltäsi
"löytyykään (o,o)
Vastaukset 3
Vanhimmat
tarina. Itse tietää kokemuksesta, että kun on tullut joskus loukatuksi kunnolla, ei sitä unohda, vaikka anteeksi antaisikin. Siis arpi jää sieluun.
kaskummaa jopa niiden vaikutuksen....
oli tuo kertomus. Harvoin tosiaan tulee mietittyä omaa käytöstä. Varsinkin nuorena tuli sanottua monelle kaikenlaisia negatiivisia ja haavoittavia sanoja. Nyt on ikää jo muutama vuosikymmen ja olen oppinut hillitsemään ja varomaan, etten tahallani sanoisi kenellkkään mitään loukkaavaa. Sillä minua ainakin jäänyt myös syllisyys vaivaamaan vaikka olisin sanomisiani anteeksi pyytänytkin! Pahoja tekoja,sanoja ei voi perua. Myös ajattelun tasolla en enää tahdo osoittaa kenellekään mitään pahaa, katkeruutta, vihaa tai kostoa. Eli kyllä aika ja elämänkokemukset voivat tuoda tullessaan jotain HYVÄÄKIN! Kiitos viestistä ja lisää samnkaltaisia muistutuksia tai positiivisia ajaytelmia toivon Sinulta jatkossakin nimimerkki Ellen!