Onkohan tässä mitään perää, kun olen miettinyt että sellaiset nyt vähän päälle 30- vuotiaat ovat ehkä eniten oppineet siihen elämäntyyliin että kaikkea on kokeiltava ja kaikesta nautittava, ihmisellä on vain yksi elämä...
Tuttavamieheni on juuri tämän ikäinen ja suurin osa hänen kavereistaan myös. Kavereilla tuntuu uskollisuuden käsitys olevan suurimmalla osalla hukassa. Ollaan naimisissa tai seurustellaan, mutta sitten jätkien kesken vinkataan toisilleen silmää kun joku puhuu vaikka työreissusta. Eli se oma "kulta" on jo kotona, ei siihen enää tarvitse/jaksa panostaa. Jännitystä haetaan ennemmin reissuilla vieraista pilluista. Sillä onhan heillä vain yksi elämä, josta kaikki on otettava irti. Ja kotona esitetään uskollista. Mutta työreissuja riittää.
Luulen, että he käsittävät pettämisen vain pettäjän näkökulmasta. Eli että onhan se väärin, mutta ei se haittaa, jos toinen ei saa tietää. Sehän on vain mulle plussaa. Pettämisen satuttavuus on aivan vieras käsite, kun eis itä ole itse tullut koettua (kun on itse se pettäjä). Tuntuu ajatus olevan vain että kyllähän sitä naista (omaa kultaa) varmaan harmittaa, mutta eihän se niin suuri juttu ole...varmasti se sit lopulta antaa anteeksi.
Onko heillä ajatus se, että kun kaikki kaveritkin tekee näin, niin täähän on miehille ihan luonnollista?
Muutamasta tuttavan kaverista kyllä sitten taas tiedän, että jos he saisivat tietää vaimonsa tekevän samaa kuin he itse muualla ollessaan (pettäneen kun kullan silmä välttää) niin varmasti makaisi sairaalassa nämä vaimot.
Siis se perusjuttu, että itselleen suodaan pettäminen kun ei se itseen satu, mutta kumppanin vastavaa tekoa ei hyväksytä, sillä se satuttaa itseä. Eli toisen kunnioittaminen ja empaattisuus nolla, itsekkyyteen pohjautuva ajatusmaailma 10 . Miten ei ymmärrä olla satuttamatta kumppaniaan jos tietää että kumppanin vastaava teko satuttaisi itseä aivan hirveästi? Vastaus on välinpitämättömyys kumppanin tunteista?
Kertokaapa onko tuo käyttäytymismalli jotenkin vaikka kolmekymmppisille tyypillisempi kuin muille? Siltä nimittäin tällä hetkellä tuntuu.
Tuttavamieheni on juuri tämän ikäinen ja suurin osa hänen kavereistaan myös. Kavereilla tuntuu uskollisuuden käsitys olevan suurimmalla osalla hukassa. Ollaan naimisissa tai seurustellaan, mutta sitten jätkien kesken vinkataan toisilleen silmää kun joku puhuu vaikka työreissusta. Eli se oma "kulta" on jo kotona, ei siihen enää tarvitse/jaksa panostaa. Jännitystä haetaan ennemmin reissuilla vieraista pilluista. Sillä onhan heillä vain yksi elämä, josta kaikki on otettava irti. Ja kotona esitetään uskollista. Mutta työreissuja riittää.
Luulen, että he käsittävät pettämisen vain pettäjän näkökulmasta. Eli että onhan se väärin, mutta ei se haittaa, jos toinen ei saa tietää. Sehän on vain mulle plussaa. Pettämisen satuttavuus on aivan vieras käsite, kun eis itä ole itse tullut koettua (kun on itse se pettäjä). Tuntuu ajatus olevan vain että kyllähän sitä naista (omaa kultaa) varmaan harmittaa, mutta eihän se niin suuri juttu ole...varmasti se sit lopulta antaa anteeksi.
Onko heillä ajatus se, että kun kaikki kaveritkin tekee näin, niin täähän on miehille ihan luonnollista?
Muutamasta tuttavan kaverista kyllä sitten taas tiedän, että jos he saisivat tietää vaimonsa tekevän samaa kuin he itse muualla ollessaan (pettäneen kun kullan silmä välttää) niin varmasti makaisi sairaalassa nämä vaimot.
Siis se perusjuttu, että itselleen suodaan pettäminen kun ei se itseen satu, mutta kumppanin vastavaa tekoa ei hyväksytä, sillä se satuttaa itseä. Eli toisen kunnioittaminen ja empaattisuus nolla, itsekkyyteen pohjautuva ajatusmaailma 10 . Miten ei ymmärrä olla satuttamatta kumppaniaan jos tietää että kumppanin vastaava teko satuttaisi itseä aivan hirveästi? Vastaus on välinpitämättömyys kumppanin tunteista?
Kertokaapa onko tuo käyttäytymismalli jotenkin vaikka kolmekymmppisille tyypillisempi kuin muille? Siltä nimittäin tällä hetkellä tuntuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
julkaistu jokin tutkimus, uskottomuudesta. Siinä selvisi että kaikein sallivimpia ja pettävimpiä on 28-50v ihmiset, sallivat mielellään pettämisen itselleen, ei niinkään kumpanille.
Kielteisimmin uskottomuuteen suhtautuvat 16-28v. Heistä pettävät ihmiset ovat itsekeskeisiä. Uskottomuutta ei hyväksytä millään muotoa.
Kai sitä liittyy tuohon ikään (28-50)kaikenlaisia kriisejä, jotka sitten helposti ajavat pettämään tai olemaan ns kakkonen. Ensin tulee 30 kriisi, mietitään, että tässäkö tämä kaikki nyt oli, tätäkö on loppuelämä. Luullaan, että elämä loppuu kolmenkymmenen jälkeen ja halutaan "vielä kerran" kokea rakastumisen ja ihastumisen huuma tai sitten halutaan todistella itselle, että kelpaan minä vielä jollekkin toiselle myös. Avioerot taitavat osua juuri tuohon ikäjakaumaan eniten, sitten halutaan elää vapaata sinkkuelämää ja etsitään seksikokemuksia vaikka varatuista. Kunnes sitten huomataan, ettei sekään elämä niin herkkua ole. Sitten on tietenkin se kuuluisa viidenkympin villitys, jolloin unohtuu niin lapset ja vaimo (tai mies) ja haetaan nuorempaa seuraa, halutaan kokea se nuoruus vielä kerran. Kai sitä iän karttuessa myös kaikenlaiset ruusuiset ja romanttiset kuvat pikkuhiljaa vaihtuvat realistiseen ja joskus raadolliseenkin elämänasenteeseen ja silloin pettäminen on helpompaa, ollaan kyllästytty arkeen ja omaan puolisoon.
Nuoremmilla (16-28) saattaa olla vielä hieman mustavalkoinen kuva elämästä ja parisuhteesta. Rakkaus on siinä vaiheessa vielä ikuista.
Surullista, että harvoin niin kuitenkaan on...
Täällä meillä päin on kauhiasti reilusti yli viiskytvuotiaita miehiä jotka pettää vaimojaan nuorten naisten kanssa,hakevat siis pitkäaikaista salaseuraa..oma liitto kun on esim.35 vuotta pitkä.Eivät ole valmiita eroamaan,tarvitsevat ilmeisesti sen turvallisen "äidin" siellä hellan ääressä...välillä kun kuuntelee miehiä,niin ei voi muuta ajatella,kuin ettei vaan itse hairahtaisi lähellekkään miestä enään...kyllä miesten aivot tosiaan on housuissa...kuinka ne jaksaa vielä kuusikymppisenäkin ulvoo nuorten tyttöjen perään,OKSETTAA!!!
Sulta jäi pois se 40 villitys. Erityisesti tämä koskee naisia. Nainen löytää seksuaalisuutensa siinä iässä ja monet sen ikäset naiset jotka eivät siihen mennessä ole pettäneet haluavat tehdä sen. Kuuluuhan sanontakn "nelikymppisenä nainen on parhaimmillaan". Kokemusta löytyy ja estoista on päästy.
joka on uskottomampi... Yli 40 vuotiaat jotka ovat kyllästyneet elämänsä arkeen ja etsivät siihen piristystä. Melko suoria ehdotuksia tulee kyseiseltä ikäluokalta.
Joilla alkaa tipahdella tietoisuuteen tuo oma ikääntyminen. Ei aina seiso, Viagraa , hitkset harmaantuu ja kaljuuntuu , oma tytär on jo nainen, eturauhasvaivat iskee jne.
Silloin pamahtaa se murrosikä päälle , elämätön elämä ja vaikka mitä. Mutta sen oman ikääntymisen hyväksyminen on vaikeaa. Vieraisiin vaikka minkä ikäisen kanssa , uusi rakkaus ,uusi elämä, uusi nuoruus.
Ei ole väliä millään, ei ajatella mitään seuraamuksia kunhan mennään kuin hengenhädässä.
En tarkoita ,että tämä koskisi kaikkia miehiä ja tämä sama ilmiö taitaapi esiintyä naisillakin.
ehkä ei. Riippuu ehkä eniten suhteen kestosta? Jos harrastaa lyhyitä suhteita, niin helppoahan niissä on olla uskollinen.
40 vuotiaina se ikä-kriisi, huomataan että vanhennutaan, eikä kelvata enään, ja sitä paikataan pettämällä.
Monet sanoo että jos ei ole 30-kriisiä, niin 40-kriisi tulee takuu varmasti.