Elämää katiskakuopissa
Lampolaan tiemme kun toi,
missä Käpälämäen valssi soi,
emme tienneet kun läksimme silloin
miten peppua liukastaa voi.
Elo tää Pers’vaonniemessä on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties Lasolin määrä
meidän kurkkuumme virrata on.
Kun saapuu yö pelloille Liperin
on aika taas tehdä reissu kiperin.
Jo nousee päät lampaiden säikkyjen,
sarveistaan pygmit nyt saa
määkijöille vilauttaa.
Päivä kun yöks’ vaihtui jo,
tuli hoonauksen pien’ tuokio,
ovat kyykkyyn jo vaipuneet kaikki,
katiskassaan myös Savon luopio.
Minä sinua taas muistelen,
köyttäni yksin kun rasvailen,
vaikk’ päästä eläkkeelle jäisin,
kyykky tekoni on viimeinen.
Mies yksin vain lammastaan nyt muistelee,
ja sormet Tummeli-purkkia jo hamuilee.
Nyt varmaankin äiti siell’ valvoo viel’
huokaillen ja täytellen KELA-lappuja lapsosen.
Lampolaan tiemme kun toi,
missä Käpälämäen valssi soi,
emme tienneet kun läksimme silloin
miten peppua liukastaa voi.
Elo tää Pers’vaonniemessä on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties Lasolin määrä
meidän kurkkuumme virrata on.
Kun saapuu yö pelloille Liperin
on aika taas tehdä reissu kiperin.
Jo nousee päät lampaiden säikkyjen,
sarveistaan pygmit nyt saa
määkijöille vilauttaa.
Päivä kun yöks’ vaihtui jo,
tuli hoonauksen pien’ tuokio,
ovat kyykkyyn jo vaipuneet kaikki,
katiskassaan myös Savon luopio.
Minä sinua taas muistelen,
köyttäni yksin kun rasvailen,
vaikk’ päästä eläkkeelle jäisin,
kyykky tekoni on viimeinen.
Mies yksin vain lammastaan nyt muistelee,
ja sormet Tummeli-purkkia jo hamuilee.
Nyt varmaankin äiti siell’ valvoo viel’
huokaillen ja täytellen KELA-lappuja lapsosen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.