Tapasin tässä menneellä viikolla hyvin sympaattisen ja miellyttävän miehen, joka sekoitti pääni pitkän sinkkuajan jälkeen totaalisesti. Alusta asti tein selväksi, että varattuihin en koske. Ja lisäsin vielä, että jos minulle kerran valehdellaan, niin turha sitten yrittää edes kaveerata...
Mies kertoikin asiallisesti, että on avoliitossa - ei kihloja, eikä lapsia. Sanoi, että miettinyt eroa jo pidemmän aikaa (plaplapalaa... tätä tunnettua tarinaa)...mútta ei ole sitä tehnyt, kun "elämä vain kuljettaa". Ja paljon syvällisempää asiaa keskustelimme, mutta niitä nyt en tähän palstalle laita. :-))
Sattumoisin hän sitten sai käsiinsä puhelinnumeroni ja on yrittänyt tavoitella minua.
En kuitenkaan ole halunnut vastata. Sanoin hänelle kyllä tavatessamme, että jos nyt vapaaksi joskus pääset, niin infoa. Mut älä muutoin soita. Että en ala tapailee varattua.
Pitääkö nyt sitten oma korkea moraalini absoluuttisena totuutena tässä elämässa, vai uskaltaisinko edes päästää hänet elämääni? Tätä mietin... Itse en ole sekoillut ikinä varattujen ihmisten kanssa, koska uskon, että se mitä tekee toisille tulee itselle vielä kovempana takaisin. Lapsenusko...ehkä. :)
Mutta silti. Ajatuksissani kuitenkin tämä mies.
Joka ilta joudun tekemään valinnan: vastatako vai ei. Vielä on vastaus: ei.
Mietin sitä, että kuinka ihmiset pystyvät alkaa tapaa varattua ihmistä? Tuleeko se itsestään? Vai sitä kautta, että päästääkin toisen elämäänsä, jolloin siitä tulee normaali tapa, kehittymä. Jatkumo? Vai onko tunnelatauma niin suuri, että ei pysty edes realistisesti järkeilemään asioita. Eli mietinkö liikaa vai aivan turhaan? Tai ehkä mietin sitä, että ehkä hän ei olekaan se Oikea, koska pohdin tilanteen vaikutusta kaikkiin osapuoliin. Ehkä sen Oikean kohdatessa ei sitä miettisi? Tiedä sitä sitten.
Lievä moraalipainiottelu omassa päässäni näin kuuman kesän keskellä. Piru ja enkeli heittävät vettä kiukaalle ja kamppailevat saunamestaruudesta...Heh.
Ps. Mitään turhaa selityssessiota siitä, että aina miehet noin puhuvat etc...ei tarvitse tähän vastata. :-) Ai nou. Mutta silti, pitää sanoa, että jokin tässä tyypissä nyt kumminkin kolahti.
Fiksuna kuitenkin pohdin tätä ja analysoin, enkä suinkaan hyppää suurin surmin suoraan mihinkään ansaan tai ongelmakasaan :-) Eniten ehkä mietitytti tämä oma moraaliottelupaininta... Harrastaako sitä enää kukaan muu? Näitä palstojakin lukemalla on ihmeellistä, että kaikilla on joku toinen odottamassa etc. Vai pitäisikö oikeasti olla vain välittämättä muista. Unohtaa solidaarisuus, ja etsiä vain omaa onnea kaiken muun edellä? Ehkä. Ehkä ei kuitenkaan.
Mies kertoikin asiallisesti, että on avoliitossa - ei kihloja, eikä lapsia. Sanoi, että miettinyt eroa jo pidemmän aikaa (plaplapalaa... tätä tunnettua tarinaa)...mútta ei ole sitä tehnyt, kun "elämä vain kuljettaa". Ja paljon syvällisempää asiaa keskustelimme, mutta niitä nyt en tähän palstalle laita. :-))
Sattumoisin hän sitten sai käsiinsä puhelinnumeroni ja on yrittänyt tavoitella minua.
En kuitenkaan ole halunnut vastata. Sanoin hänelle kyllä tavatessamme, että jos nyt vapaaksi joskus pääset, niin infoa. Mut älä muutoin soita. Että en ala tapailee varattua.
Pitääkö nyt sitten oma korkea moraalini absoluuttisena totuutena tässä elämässa, vai uskaltaisinko edes päästää hänet elämääni? Tätä mietin... Itse en ole sekoillut ikinä varattujen ihmisten kanssa, koska uskon, että se mitä tekee toisille tulee itselle vielä kovempana takaisin. Lapsenusko...ehkä. :)
Mutta silti. Ajatuksissani kuitenkin tämä mies.
Joka ilta joudun tekemään valinnan: vastatako vai ei. Vielä on vastaus: ei.
Mietin sitä, että kuinka ihmiset pystyvät alkaa tapaa varattua ihmistä? Tuleeko se itsestään? Vai sitä kautta, että päästääkin toisen elämäänsä, jolloin siitä tulee normaali tapa, kehittymä. Jatkumo? Vai onko tunnelatauma niin suuri, että ei pysty edes realistisesti järkeilemään asioita. Eli mietinkö liikaa vai aivan turhaan? Tai ehkä mietin sitä, että ehkä hän ei olekaan se Oikea, koska pohdin tilanteen vaikutusta kaikkiin osapuoliin. Ehkä sen Oikean kohdatessa ei sitä miettisi? Tiedä sitä sitten.
Lievä moraalipainiottelu omassa päässäni näin kuuman kesän keskellä. Piru ja enkeli heittävät vettä kiukaalle ja kamppailevat saunamestaruudesta...Heh.
Ps. Mitään turhaa selityssessiota siitä, että aina miehet noin puhuvat etc...ei tarvitse tähän vastata. :-) Ai nou. Mutta silti, pitää sanoa, että jokin tässä tyypissä nyt kumminkin kolahti.
Fiksuna kuitenkin pohdin tätä ja analysoin, enkä suinkaan hyppää suurin surmin suoraan mihinkään ansaan tai ongelmakasaan :-) Eniten ehkä mietitytti tämä oma moraaliottelupaininta... Harrastaako sitä enää kukaan muu? Näitä palstojakin lukemalla on ihmeellistä, että kaikilla on joku toinen odottamassa etc. Vai pitäisikö oikeasti olla vain välittämättä muista. Unohtaa solidaarisuus, ja etsiä vain omaa onnea kaiken muun edellä? Ehkä. Ehkä ei kuitenkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja katsot joka aamu itseäsi peilistä ylpeänä. Hän lopettaa vanhan suhteensa kyllä, jos on tarpeeksi kiinnostunut. Kompromisseja ei taida olla, yksi lipsahtaminen johtaa varmasti seuraavaan.
Hyvä sinä!
pidä kiinni arvoistasi. Ei kannata lähteä leikkiin mukaan, ennenkuin mies on eronnut. Ja sanon tämän vastaavassa tilanteessa olleena miehenä.
ihan oikea meininki. Pidä se. Kyllä se miehellekin menee jakeluun.. ottaa suhun yhteyttä, JOS se ero edellisen kanssa tulee.
Voikun tollasia ihmisiä olis enemmänkin.
juuri avoliittoni päätyttyä ja mieheni oli hypännyt toiseen sänkyyn ja saanut siltä naiselta mitä haluaa niin hän tuli kertomaan ettei välitä siitä naisesta ja nyt erosta on 2viikkoa ja hänellä on jo toinen tän ensimmäisen jälkeen..josta hän ei myöskään välitä mutta pakkohan se on jossain nukkua.näin omien sanojensa mukaan.hän roikkuu muissa naisisaa kunnes saa oman asunnon ja näin jätettynä puolena tuntuu aivan järkyttävältä kuulla että toisen moraali on noin alhainen.itse kunnioitan näitä ns "sääntöjä" jossa toisen omaan ei kosketa ja en tekisi sitä itse.kerran olen hairahtanu ja kakkoseksi jäin kuitenkin..en suosittele.omalla kohdallani ex avokin toilailut satuttavat vaikka erossa ollaanki,puhumattakaan siitä jos ne ois tapahtunut silloin ku oltiin yhdessä.älä tee sitä toiselle naiselle.jättäköön nykyisensä jos haluaa niin kovasti sinut..koska loppunlopuks pystyisitkö ite elämään siinä varjossa että sulle kävis samoin..
Yön yli nukkuminenkin palauttaa arvot kohdalleen, kunhan antaa itselleen aikaa ja rauhaa.
Tiedän.
Minä en varattuihin sotkeudu.
Ei ole minun juttuni. En pystyisi ikinä kertomaan kenellekään suhteemme alkuja...Häpeäisin sitä liikaa.
Noh... jatkan tällä absoluuttisella totuudella ja korkealla moraalilla, vaikka se rakkauskin lipsahtaisi ohitse. :-D Hauskaa kesää ja ollaan kiltisti - niiin kuin aina!
kaltaista naista on Miehen helppo arvostaa ja yhtyä ajatusmaailmaasi.
Ei ole väärin, että tämä mies on mielessä ja ajattelet/haaveilet hänestä. Ajatuksille emme mahda mitään, eikä niille aina tarvikaan mahtaa. Ei ne ajatukset ketään vahingoita ja pääasia on, ettei loukkaa ketään toista ihmistä omilla toimillaa, siihen kaikkien tulisi pyrkiä kaikissa tilanteissa.
Mielestäni olet tehnyt hyvän ja hatunnoston arvoisen valinnan, älä luovu moraalistasi ja pidä edelleen itsekunnioitus korkealla. Olen varma, että varatun kanssa vehtaaminen vie aimo annoksen itsekunnioituksesta lokaämpäriin.
Kyllä erittäin moni harrastaa moraalipainiottelua, sillä valintatilanteita tulee elämässä koko ajan vastaan. Valinnat eivät vie moraalia minnekään, mutta väärät valinnat muuttavat tervettä moraalikäsitystä epäterveeksi.