Kymmenisen vuotta sitten veljeni tapasi tulevan thaimaalaisen vaimonsa Thaimaanmatkallaan. Tarkemmin tuosta tapaamisesta en ole kehdannut kysellä, koska olin kuullut thaimaalaisista kaikenlaista. Tuolloin naurahdin itsekseni, että mitäköhän tuostakin seuraa; kokematon aikamiespoika kielitaidottoman ulkomaalaisnaisen kanssa? Olin mielestäni onnellinen, kun samoihin aikoihin sain tavata suomalaisen, koulutetun ja työssäkäyvän naisen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Olin varma, että me onnistuisimme ja he epäonnistuisivat.
Menimme kumpikin pari naimisiin muutaman vuoden sisällä ja saimme lapsia. Heillä yksi tyttö ja poika, meillä yksi poika. Olimme molemmat onnellisia. Veljeni vaimo opiskeli ja oma puoliskoni kävi hyväpalkkaisessa työssä ja pystyimme ostamaan omistusasunnon. Mielestäni meillä asiat olivat tuolloin edelleen paremmin. Olimme vahvoilla tuohon pienessä vuokra-asunnossa pärjäilevään yhden elättäjän perheeseen nähden.
Mutta tänään vaakakupit ovat kääntyneet: veljeni thaivaimo puhuu sujuvasti suomea ja on ollut jo vuosia kokopäivätyössä ja lapset ovat koulussa. Hekin ovat siirtyneet omistusasuntoon ja tekevät lomamatkoja. Heillä onnin oikein kukoistaa! Ja veljeni vaimo on nätimpi tyttö kuin koskaan! Nyt olen tajunnut aasialaisen kauneuden.
Meillä sen sijaan suhde on karilla: suomalaisvaimolleni on iskenyt joku elämättä jääneen elämän kriisi ja hän juoksee iltaisin baareissa "kavereiden" kanssa. Aina ei palaa edes aamuksi takaisin. Hänestä on tullut kiukkuinen akka eikä työ maita! Myös ennen niin huoliteltu ulkonäkö on jonnekin kadonnut ja kiloja on siunaantunut aika lailla. Saan yksin huolehtia pojastamme sillä välin, kun akka kaiket yöt läträä siiderin kanssa baareissa. Jos kysyn hänen menemisiään, saan vastaukseksi vain "kaverien kanssa". En tunne enää mitään seksuaalista vetovoimaa akkaani enkä halua antaa hänen tuhlata rahojani.
Tänään olen sen päättänyt: koska keskustelu ei onnistu, otan avioeron. Tämä on erittäin raskas päätös ja koskettaa myös poikaamme, mutta se on ainoa tapa avata ovi uuteen elämään.
Eli: Veljeni on voittanut!
Ja minä opin, että seuraava - se oikea - vaimoni tulee myös Thaimaasta!
"Toisten suhde alkaa baarista - toisten suhde päättyy sinne. Kumman sinä valitset?"
Menimme kumpikin pari naimisiin muutaman vuoden sisällä ja saimme lapsia. Heillä yksi tyttö ja poika, meillä yksi poika. Olimme molemmat onnellisia. Veljeni vaimo opiskeli ja oma puoliskoni kävi hyväpalkkaisessa työssä ja pystyimme ostamaan omistusasunnon. Mielestäni meillä asiat olivat tuolloin edelleen paremmin. Olimme vahvoilla tuohon pienessä vuokra-asunnossa pärjäilevään yhden elättäjän perheeseen nähden.
Mutta tänään vaakakupit ovat kääntyneet: veljeni thaivaimo puhuu sujuvasti suomea ja on ollut jo vuosia kokopäivätyössä ja lapset ovat koulussa. Hekin ovat siirtyneet omistusasuntoon ja tekevät lomamatkoja. Heillä onnin oikein kukoistaa! Ja veljeni vaimo on nätimpi tyttö kuin koskaan! Nyt olen tajunnut aasialaisen kauneuden.
Meillä sen sijaan suhde on karilla: suomalaisvaimolleni on iskenyt joku elämättä jääneen elämän kriisi ja hän juoksee iltaisin baareissa "kavereiden" kanssa. Aina ei palaa edes aamuksi takaisin. Hänestä on tullut kiukkuinen akka eikä työ maita! Myös ennen niin huoliteltu ulkonäkö on jonnekin kadonnut ja kiloja on siunaantunut aika lailla. Saan yksin huolehtia pojastamme sillä välin, kun akka kaiket yöt läträä siiderin kanssa baareissa. Jos kysyn hänen menemisiään, saan vastaukseksi vain "kaverien kanssa". En tunne enää mitään seksuaalista vetovoimaa akkaani enkä halua antaa hänen tuhlata rahojani.
Tänään olen sen päättänyt: koska keskustelu ei onnistu, otan avioeron. Tämä on erittäin raskas päätös ja koskettaa myös poikaamme, mutta se on ainoa tapa avata ovi uuteen elämään.
Eli: Veljeni on voittanut!
Ja minä opin, että seuraava - se oikea - vaimoni tulee myös Thaimaasta!
"Toisten suhde alkaa baarista - toisten suhde päättyy sinne. Kumman sinä valitset?"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ollut ihan uskottavaa.
Ajattelit sitten tehdä sinun ja veljesi ennakkotapauksista yleispätevän säännön, kuinka onni parisuhteessa joko säilyy tai on säilymättä.
Toivon, etten koskaan eroa. Jos niin kuitenkin kävisi, löytäisin varmaankin sen palstalaisten kovasti parjaaman suomalaisen naisen. Ja miksikö? No siksi, että satun tällä hetkellä asumaan Suomessa ja tapaisin todennäköisemmin suomalaisia naisia.
Jos luulet onnen löytyvän kansalaisuuden ja yleistysten perusteella, lyön vetoa, ettei seuraavakaan liittosi tule kestämään. Monikulttuurin liitto kun on vaikeampi taitolaji kuin moni kokematon voisi kuvitellakaan.
Ps. Tilastojen mukaan monikulttuuriset liitot kestävät vielä huonommin kuin kotimaiset.
Luepas tarkemmin tilastoja. Monikulttuuriset eivät kestä hyvin, POIKKEUKSENA nämä itämailta etsityt vaimot. Ne kestävät paremmin, syiksi on arveltu molempien osapuolien halua luoda kestävä ja pitkä ( onnellinen) parisuhde. Itämailla neitoset on vielä sen verran perinteisiä että homman saa helpommin toimimaan.
Niinhän minä juuri viimeisessä lauseessa kirjoitin, että monikulttuuriset liitot kestävät HUONOMMIN kuin kotimaiset. Olen siis tilastollisessa riskiryhmässä.
Kannattaisi varmaan katsoa sinne peiliin. Huonoon suhteeseen tarvitaan nimittäin kaksi. Tuskinpa se puolison kansalaisuus ketään autuaaksi muuttaa ja ero voi tulla kelle tahansa. Suuremmalla todennäköisyydellä kyllä tulee olemaan eropaperit kourassa jos nait ulkomaalaisen. sinussakin on siis varmaan jotain vikaa vai tohditko väittää itseäsi täydelliseksi...
Uhraisit aikaa ja puhuisit asiat halki ensin sen kotimaisen vaimon kanssa. Mitään nimittäin ei saavuteta puhumattomuudella, mökötyksellä ja itseensä sulkeutumisella. Joskus kumppanin täytyy melkein pakottaa kertomaan miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Joku masennus naisellasi varmaan on taustalla jos ei oma parisuhde enää kiinnosta ja viinalla läträtään paljon. Jos yrität vielä keskustella hänen kanssaan niin älä ole hyökkäävä tai hän ei kerro sinulle yhtään mitään.
Enpä suosittelisi hetken mielijohteesta tai mistään muustakaan syystä Thaimaaseen ryntäämistä.
Jollakin sitten on aikaa ja paljon elämätöntä elämää, kun kerkiää tällaisia kirjoitella - ja toiset lukea :-) Ihan asiallinen provo.
niin taitaa olla sinullakin kun kerkeät lukea ja vielä kommentoida
Enkös itsekin jo tuosta maininnut :-) Ja sinä sitten toinen samanlainen :-)
tyypillistä monelle.Tunnen vastaavia tapauksia.Niin vuodet juoksee joten ajattele mitä teet.Sulla on vain yksi elämä.Minä en kattelisi kauaa tuollaista.Minulla on vaimo Thaimaasta ja meillä menee tosi hyvin.Koti on kunnossa ja vaavakin on tulossa.Kiva esim.katsoa vaatekaappiin missä kaikki ovat viimeisen päälle järjästyksessä ja aina tullessani töistä ruoka on valmiina.Se vielä että hän ei käytä alkoholia eikä polta,kuten minäkin paitsi tuo tupakki on mulle vielä ongelma.Niin että tälläistä meillä.
Tilastollisesti ottaen thai-naisen ja suomalaismiehen välinen avioliitto päättyy eroon useammin kuin esim. filippiinon ja suomalaismiehen välinen liitto.
Mikäs siinä, jos rakastuu thai-naiseen ja menee avioon, mutta jos ei ole kohdannut ketään tiettyä, niin tilastollisesti turvallisempi valinta olisi mm. filippiino.
Kiva kuulla että mieskin sanoo, että joskus suhde ulkomaalaisen kanssa voi hyvin ja kukoistaa, vaikka alussa voikin olla vaikeaa, mutta vaikeudet kasvattavat ja lopussa kiitos seisoo.
Kiitos !