Erotaan kaikki

Emme ole kumpikaan eronneet kertaakaan ja edelleen rakastamme toisiamme syvästi!Meidät vihittiin vuonna 1978 ja lapsia olemme saaneet 4 joista kaikista olen hyvin ylpeä ja onnellinen.Avioliittoja on varmaan muitakin pitkään kestäneitä sekä onnellisia myös!
Onnelliseen ja pysyvään avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä jotka hyväksyvät toistensa virheet ja muutkin ehkä jopa harmilliset ominaisuudet,sekä meillä ainakin on ollut varmaan se tärkein asia että on opeteltu jo alusta saakka puhumaan asiat halki sekä kertomaan avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset asiat.Ja kompromissineuvottelutaito vaikeissakin tilanteissa.

ei koskaan kirjoitti:

Emme ole kumpikaan eronneet kertaakaan ja edelleen rakastamme toisiamme syvästi!Meidät vihittiin vuonna 1978 ja lapsia olemme saaneet 4 joista kaikista olen hyvin ylpeä ja onnellinen.Avioliittoja on varmaan muitakin pitkään kestäneitä sekä onnellisia myös!
Onnelliseen ja pysyvään avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä jotka hyväksyvät toistensa virheet ja muutkin ehkä jopa harmilliset ominaisuudet,sekä meillä ainakin on ollut varmaan se tärkein asia että on opeteltu jo alusta saakka puhumaan asiat halki sekä kertomaan avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset asiat.Ja kompromissineuvottelutaito vaikeissakin tilanteissa.

Avioliitossa olen ollut kohta 32v., enkä ole vielä 50 täyttänyt.
Avioliitto vaatii hoitamista, molemmilta. Ei sitä yksin kukaan voi pitää pystyssä, vaikka kuinka olis tahtoa.

Toinen toisensa kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Siihen se perustuu, ei alistamiseen eikä pirttihirmuiluun.

ei koskaan kirjoitti:

Emme ole kumpikaan eronneet kertaakaan ja edelleen rakastamme toisiamme syvästi!Meidät vihittiin vuonna 1978 ja lapsia olemme saaneet 4 joista kaikista olen hyvin ylpeä ja onnellinen.Avioliittoja on varmaan muitakin pitkään kestäneitä sekä onnellisia myös!
Onnelliseen ja pysyvään avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä jotka hyväksyvät toistensa virheet ja muutkin ehkä jopa harmilliset ominaisuudet,sekä meillä ainakin on ollut varmaan se tärkein asia että on opeteltu jo alusta saakka puhumaan asiat halki sekä kertomaan avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset asiat.Ja kompromissineuvottelutaito vaikeissakin tilanteissa.

hyä hoitaa sitää aiempaa avioliittoa mutta kun toinen ei puhunu mitään vaan hakia ulkopuolista seuraa.
Jos otin puheeksi ongelmet,alko huonekalut lentää ja uhkailu turpaanvetämisesllä.
Luulin kyllä että emme eroa koskaan mutta viimenen pisara oli kun kakkonen alko pyöriä kodissamme ja kaikki meni vaan sen edhoilla siinä ei auttanu muu kun lähteä jos meinas jotenkin ilman sekoamista selvitä.

Anne Mattila laulaa lavoilla iskelmää Perutaan häät sanoin ...perutaan yhteinen parkkipaikka. Alkuperäinen yhteinen hautapaikka on monelle tanssijalle liian kornia kuultavaa.

Vaikea tässä enää on erota, kun ei ole ukkoakaan.

En edes miellä itseäni avioeronneksi. En minä sitä eroa hommannut. Lasken ilkeyttäni leikkiä, että exäni on syyllistynyt kaksinnaintiin minun logiikan mukaan.

En kuitenkaan ole kääntynyt edesmenneen pilapiirtäjän tavoin katoliseen uskoon pönkittääkseni ajatusmaailmaani. Saanhan minä olla omanlaiseni Havukka-ahon ajattelija.

Korpifilosofi, joka pyörittää yhden naisen seurakuntaa.

Luin aamun lehdestä ihme jupakasta. Ateistit ovat aikoneet nostaa kirkkoa vastaan syytteen herjauksesta.

Kyllä olen sittenkin viisammpi, kun pysyn näillä netin keskustelupalstoilla. Täällä on niin tuttua ja turvallista.

Lisääntykää ja täyttäkää maa. Erota ei kannata.
Kun lähtee sutta pakoon, niin karhu tulee vastaan.

Vaikka olenkin Ellien palstoilla kirjoittanut, että suuni on yhtä iso kuin sudella Punahilkkasadussa, niin tuskin seuraajani suu karhun suun veroinen on.

Naisparka pitää seuraa exälleni kesämökillä.
Muistelin eilen aikoja vuosia sitten näihin aikoihin. Pahin marjojen mehustusaika alkamassa.
Miten helppoa elämäni nykyään on.

Aikaa on liikaakin. Hurskastelemaan en kuitenkaan ala. Luin aamun lehdestä jostakin papista, joka kuoli saarastuoliin. Taustalla soi joku ihana musiikki.

Jos en keksi elämääni jotain järkevää tekemistä, ehkä minullekin käy samoin. Klikkaan lähetä viesti painikkeen ja potkaisen tyhjää.

Silloin ei enää tarvitse avioerota. Eroan tästä ajasta iäisyyteen. Siellä on pappien puheiden mukaan ikuiset häät. En tiedä ketä siellä vihitään.

Ehkä näitä sen ties kuinka monenessä olevia uusioperheitä yhteen ja erikseen. On siinä setvimistä.

ei oll helppoa kirjoitti:

hyä hoitaa sitää aiempaa avioliittoa mutta kun toinen ei puhunu mitään vaan hakia ulkopuolista seuraa.
Jos otin puheeksi ongelmet,alko huonekalut lentää ja uhkailu turpaanvetämisesllä.
Luulin kyllä että emme eroa koskaan mutta viimenen pisara oli kun kakkonen alko pyöriä kodissamme ja kaikki meni vaan sen edhoilla siinä ei auttanu muu kun lähteä jos meinas jotenkin ilman sekoamista selvitä.

Jonain päivänä se arki näkyy myös uudessa suhteessa. Voi vain todeta, ettei se näköjään vaihtamalla parane. Olihan siinä entisessäkin kuitenkin jotain hyvää.
Rauhaton ja tyytymätön olo johtuu ihan jostain muusta, omasta ajatusmaailmasta, josta ei tunnu seesteisyyttä löytyvän. Ei siihen rauhattomuuteen ja tyytyväisyyteen tuo kukaan toinen onnea, ehkä vain väliaikaisesti.Mutta elämä on tehty elettäväksi, kuljemme vain sen mukana kaikkien tunteiden saattamana niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Mikä siinä liekkään, kun ei muista lupaamaansa vihkitilaisuudessa silloin ,kun sanotaan TAHDON!