Miten suhtaudutte, jos kumppaninne haluaa lähteä tyttö- tai poikaporukassa etelään rentoutumaan? Sinua ei siis tietenkään pyydetä mukaan, kun kyseessä on ne parhaat kaverit. Tyttöystävä suunnittelee reissua tyttöporukassa enkä tykkää ajatuksesta. Pelottaa että kun joku jorgos tulee vastaan, sillö ei käy mielessäkään avopuoliso suomessa. Älkää käsittäkö väärin, suhteemme on onnellinen ja ongelmaton, pettämistä tai muuta paskaa ei ole ollut kertaakan näiden kolmen vuoden aikana. Taidan olla vaan mustasukkainen ja pelkään menettäväni rakkaani ja mua hävettää nämä ajatukset. Varmaan hypin viikon seinille kun se makaa rannalla ja bilettää. Tietytssti mun on pakko päästää se lähtemään, enkä edes yritä estää. tietää se kyllä ettei musta tunnu hyvällee
miten ite suhtautuisitte toisen matkusteluun?
miten ite suhtautuisitte toisen matkusteluun?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No älä turhaan mieti tollaisia ! Olin tossa joku aika sitten viikon reissulla ulkomailla tyttö kavereitten kanssa ja kyllä miehiä ois riittänyt mutta ajattelin vaan mun omaa kultaa =) ikävä oli kova ja oli ihana taas nähdä mun kulta ku tultiin suomeen =)
tuskinpa se sua pettää tai vastaavaa.? Varsinkin kerta teillä ihan hyvin menee
"Olin tossa joku aika sitten viikon reissulla ulkomailla tyttö kavereitten kanssa ja kyllä miehiä ois riittänyt mutta...."
kelaa hei vähän totakin lausetta....niin siinä yleensä käy kun niitä miehiä/naisia "riittää"...kaikki vaan ei osaa eikä halua olla silloin kaidalla polulla....
Mielessäkään ei kävisi matkan varaaminen ilman miestä. Siis sehän on juuri sellaista irtiottoa arjesta jota nimenomaan haluaa tehdä sen itselle tärkeän ihmisen kanssa. Ja varmaa on että loukkaantuisin jos toinen haluaisi lähteä ilman minua!
Eri asia sitten jos mies olisi vaikka puolen vuoden työkomennuksella ulkomailla tms niin ehkä silloin saattaisin käydäkin.
Minulla on ihan tasan päin vastoin: irtiottoon arjesta kuuluu myös irtiotto kotikuvioista!!
Nautin suunnattomasti yksin matkustamisesta, se on oma juttuni, eikä siihen toista tarvita. (Takana toistaiseksi 49 rinkka selässä kierrettyä maata.)
Olen ollut nykyisen miesystävän kanssa melkein 3 vuotta. Molemmat on tänä aikana tehneet niin monia omia reissuja, ettei jaksa laskeakaan.
Kertaakaan en ole miestä pettänyt reissuilla, vaan nautin juuri vapauden tunteesta ja yksin olosta.
Ihmiset ovat erilaisia, kyllä ihan hyvin voi matkustaa ilman tyttö-/poikaystävää. Toki on tärkeätä tehdä yhteisiäkin matkoja, mutta ei joka asiaa aina tarvitse tehdä toisen kanssa. Kumppania ei saa eikä voi kahlita, riitaa syntyisi varmasti, jos estää toista lähtemästä.
Itse olen ollut ilman poikaystävääni matkoilla ja ikävä on ollut kova, ihana on ollut tulla takaisin kotiin, kun on joku, joka odottaa. Jos suhde on hyvällä pohjalla, ei ole mitään pelättävää!
Minä olen aina ollut se lähtijä. Mies ei aina ehdi mukaan, jolloin lähden yksin. Reissuun on päästävä.
Voin sanoa, että jos naisesi sinua todella rakastaa, niin reissussa tulee vaan kova ikävä: kotona odottava ihminen tuntuu kaukaa katsottuna entistäkin ihanammalta ja uudet naamat kaikki vierailta ja vääriltä.
Mutta toisaalta - jos oikeaa rakkautta ei ole tai nainen on epävarma tunteistaan - niin reissu todella tarjoaa tilaisuuden irtaantua kumppanista ja mahdollisesti katsella uusia mahdollisuuksia...
Mä kyl loukkkaantuisin ikiajoiksi! Niin siis jos rahaa on mennä viettämään mukavaa lomaa, niin eiköhän nää sentään tehdä yhdessä? Ymmärrän tunteesi, että hypit seinille, niin minäkin tekisin.
Toisaalta mulla on työkaveri (nainen)joka käy vallan naisystävänsä kanssa etelässä, enkä usko että heillä on mitään "miesjuttuja" siellä. Rentoutuvat vaan. Tosin hänen miehensä ei pidä olllenkaan lomaa, joten ei sen kans voi mennäkkään.
Henkilökohtaisesti loukkaantuisin.
sitten on mentävä. Mieheni oli vuosi sitten kuukauden kavereidensa (5 miestä) kanssa kiertämässä Thaimaata ja Laosia. Takaisin tuli, ja ilman mitään ikäviä tuliaisia. Parina viimeisenä viikkona soitti jo hellyyttäviä kännikaipuupuheluita.
Ajattele sitä asiaa realistisemmin. Ensinnäkin, sittenhän sitä tietää jälkeenpäin että kannattaako luottaa ja missä kunnossa suhteenne oikeasti on. Toisekseen, jos aikoo/haluaa pettää, niin se onnistuu taatusti helpomminkin, kotimaassa ja vaikka omassa parisängyssä. Parisuhteessa pitää vaan luottaa, ja miettiä tilanne uusiksi vasta sitten, jos jotain todellista epäluottamuksen aihetta ilmenee.
On vaikeaa päästää eteläään matkalle,varsinkin,kun -huhutaan- aina niistä gigoloista,jotka pokaavat turistityttöjä.
Toisaalta sinun on vain nyt kestettävä ja luotettava,vaikka uskon,että se on todella vaikeaa. Järjestä itsellesi tekemistä koko viikoksi ja ennen kuin kultasi lähtee helli häntä ja näytä miten paljon välität.Silloin kultasi lähtee hyvin mielin ja muistelee sinua lomalla hymy suupielissä.
Ei mitään hätää.:)
ja vakavissan ehdotti, että minä kiltisti hoidan lapset sillä aikaa. Ei käynyt, tein sen harvinaisen selväksi!!!!!
Lapsettomassa suhteessa asia on tietty aivan toinen.
Tosiaan, tein selväksi, että jos lähtee niin järkää lastenhotajan, niin lähden itse myös johonkin vaikka ryyppäämään ja hauskaa pitämään.
Oletpa lapsellinen. Minen ainakaan ikinä ottais itelleni sellasta ukkoa joka ei yhteisten lasten kanssa pärjää vaan mieluummin karkaa ryyppäämään!
Ero kumppanista on enimmäkseen huono asia, eikä siihen ei pitäisi pyrkiä, jos teidän välilläne on avioliitto. Te olette tulleet yhdeksi, siksi ero tekee luonnollisesti kipeää (Eri asia on huomaako sitä, ja jos huomaa, niin missä suhteessa).
Jos taas ette ole avioliitossa tai edes kihlapari, niin olisi kohtuutonta vaatia tyttöystäväänne jäämään.
Itse olen avioliitossa ja poden melko suurta matkakuumetta. Puolisoni ei pidä matkustelusta samalla tavalla, joten meillä on tässä ristiriita. Asiaa monimutkaistaa vielä se, että meillä on pieni lapsi.
Jos matkusteluni (esim. interrail-matka) ei tuottaisi mitään tuskaa puolisolleni voisin melko huoletta matkustella. Nykyisessä tilanteessa minun täytyy kuitenkin huomioida hänen tunteensa, mikä tarkoittaa, etten voi lähteä matkustelemaan yksin.