Eli ollaan oltu yhdessä n.7v ,avoliitossa siitä 6.v kaikki mun nimissä ja meil yhteinen lapsi.. sanoin n. puol vuotta sit et se on ohi nyt, mut edelleen täällä.. Oisko jotain neuvoja..? poliisia viittis lapsen takia.. Kiitos kaunis jos joku osaa auttaa... Oikeesti on aika rankkaa
avoero, mut mies ei lähde???
auttakaahan avutonta
161900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Että pitää olla poissa esim. kuukauden kuluttua, tai vaihdat lukon ja pakkaat tavarat hänen puolesta. Onnistuisko?
Varmaankin on rankkaa, tsemppiä paljon sinulle..
Mikset lähde itse.
En mä ihan heti omasta omistus kämpästäni viitsisi lähtä..
Ei ole kulunut noin paljon aikaa meillä, mutta meillä kanssa mies ei suostu lähtemään. JOKA ON JÄRJETÖNTÄ! Yhden ihmisen on helpompi lähteä kuin kahden tai useamman. Lapsilla kuuluu olla vakaa ympäristö jne. Että miehet ovat typeriä. Ja tekevät asiat hankalaksi. Onko teillä siis omistusasunto?
Joka on kokonaan sinun nimissäsi? Ota silloin yhteyttä asianajajaan tai oikeusaputoimistoon. Juttu selviää sitä kautta! Jos asunto on yhteinen, on vain pakko myydä, toista ei voi häätää, vaikka olisi mikä. Jos kyseessä on vuokrakämppä, en osaa vastata.
mies kyllä kun ei lähde, itse en ainakaan osaa kuvitella jääväni tuollaisessa tilanteessa samaan asuntoon eksäni kanssa!
Ehkä hän kuvittelee että et ollut tosissasi, onhan hän ehtinyt kämpässäsi "eronne" jälkeen jo puoli vuotta majailla? Ehkä hän elättelee toiveita jatkamisesta?
Sinun täytyy vain ottaa kovempi linja ja tehdä miehelle selväksi että ette ole enää yhdessä, ja hänen oman itsekunnioituksensakin vuoksi olisi hyvä etsiä uutta asuntoa. Voit vaikka auttaa siinä jos muu ei auta.
Saisitko joltain sukulaiseltasi tai ystävältäsi aspua? voisiko esimerkiksi isäsi käydä hieman juttelemassa miehen kanssa...Tai jos olet hyvissä väleissä hänen ystävieen kanssa, voisiko joku heistä puhua miehelle järkeä?
sukulaisistakaan apua kun asun itse etelässä ja he pohjosessa... kämppä on omistus asunto ja yksin minun... Hänen kavereista ei apus kun katkasi välinsä heihin kun aloimme seureusteleen.. (hän kauhean mustasukkainen ja pelkäsi et vaihdan johonkin niistä (Nähnyt hänen kaveristaan 2, molemmat 1 kerran..) Ja ei hän elättele kyllä mitään toiveita, mut kai en ole ollut tarpeeksi päättäväinen..
Ei veneen allekkaan vitsisi ajaa kun yhteinen lapsi.. Kotiinsa hän ei voi mennä kun isäpuoli ei ota..
Olen laittanut hänen puolesta ilmoituksia lehtiin, mutta vuokra kämppiä todella vähän.. Ja kaupunkikaan ole kovin lämminmielinen kun ei ole hänellä lasta mukana.. En kyl voi käsittää et kuin viittii tai ei järki jo sano...
kun rakkaus loppuu. Mies on kuin sohva joka aluksi näytti hyvältä, mutta ei enää sovi yhteen muun sisustuksen kanssa.
Sinulla on tunne ettei mies ole kehittynyt suhteenne aikana ollenkaan. Edelleen heittäytyy työpäivän jälkeen sohvalle, joka muuten saa lähteä avopuolisosi mukana, ja avaa television.
Et tarvitse häntä enää. Et ole tarvinnut häntä enää puoleen vuoteen. Olet saanut henkistä tukea naapureissa asuvilta YH-äideiltä, noilta yhden rikkinäisen suhteen psykologeilta. Tiedät myös isäsi ja äitisi tarjoavan rahallista tukea sen jälkeen kun olet päässyt eroon tuosta mitäänsanomattomasta luuserista.
Voi voi, huomasin juuri ettei tämä kirjoitus antanut mitään apua akuuttiin tilanteeseesi. Olen siitä syvästi pahoillani.
Hän ei ole oolut päivääkään töissä suhteemme aikan. Asunto MUN omistus asunto ja vanhemmat ei rahallisesti siinä ole auttanut. Olen töissä itse ollut äitiysloman jlk koko ajan. Mulla ei ole yh ystäviä jotka painoistas autuaaseen yksinhuoltajuuteen.
Joo toki hän makaa kaiket päivät sohvalla, ihan aamusta iltaan, mutta ei toki työpäivän jälkeen. Minä itsekäs ihminen vain ajattelin, että joskos hän ei olekkaan minulle se oikea kun vain päätänsä auko kaiket pvät kun töistä kotiin tulin.
Ja sepä tässä surullista onkin että hän ole edes väkivaltainen ja alkoholia käytä koskaan, mutta eikös narsismikin jokin sairaus ole..
Hänen äitinsä koittaa kovasti minua auttaa, mutta miehensä takia ei voi ottaa kotiinsa. Ja hänen veljensä ja hänen vaimonsakkin on ihmetellyt jo monta vuotta et kuinka jaksan.. Mutta kaikki vaan voivottelee, mut kukaan oikeesti mitään voi. Hän ikänsä harrastanut kaikenmaailman taistelulajeja joten mun fyysiset taitoni ei auta ulos vientiin.. Siksi jo sitä poliisiakin mietin..
se olin minä ! Meitä on kuitenkin moneen junaan joten matkan määränpää kannattaa varmistaa jo ennen reissua.
Ei tainut tuostakaan olla apua :(
väkivaltainen tai uhkailija? miten suhtautuu kun puhut asiasta? halveksien? joojoo-tyyliin? kiukustuen? voisko syynä olla se mustasukkaisuus.. ei voi lähteä, koska sitten joku muu saattaa saada sut? ääritapauksissa mustasukkaisen ajatuksissa on: jos en minä saa niin eipä saa kukaa muukaan...
Nyt tosin muutama sanaton uhkaus tullut.. Semmonen joo, joo ja kauhee kiukuttelu kun joka pvä kysyn että oletkos etsinyt... En tiä.. kai mun kohtalo
ollenkaan kysy, etkä huomaa sitä kun vaan pakkotilanteissa ja oot viilee etkä kerro mihin meet vaikka ku meet kauppaan, ku vasta sitten kun se kysyy...
:::::::::
Kannattaa kuitenkin ensin jostain tsekata lakikiemurat.
no mitä ihmettä sä sitä pohdit että mihin se mies joutuu? ei kai se sun vastuulla ole? aikuinen ihminen huolehtikoon omista asioistaan, et sä sen äiti ole. joutukoon veneen alle tai katuojaan mihin tahansa, on sillä nyt ainakin ollut aikaa laittaa asiansa järjestykseen.. ihan oma vikansahan se on jos ei ole älynnyt mitään tehdä ja joutuu sit tyhjän päälle. turhaan sitä paapot ja säälit, sillä menolla se ei varmasti lähde ikinä.
Ehkä mies tajuaa lähteä, jos rupeat seurustelemaan uuden miehen kanssa. Tai vaikka esität seurustelevasi. Tunnetko ketään miestä, joka voisi esittää uutta miestä? Kutsu hänet vaikka joka päivä luoksesi pariksi tunniksi kahville, niin eiköhän exällä ala lähtöhaluja löytyä. Jos rupeaa riehumaan, niin saat hyvän syyn hommata poliisit paikalle ja viemään äijän ulos. Sitten vaan uudet lukot.