Mielipiteitä...
Ootteko koskaan miettinyt, että kun tapaa uuden ihmisen;
niin miten pian, sen jälkeen kun on tavattu ja jokin aika vaikka tapailtu, voi tietyistä asioista keskustella (tarkoittaen lähinnä ns. syvällisiä asioita) ja missä menee raja jonka mukaan tietyistä asioista voi keskustella avoimesti???
Onko jokin "aika" jonka jälkeen tietyt asiat nostetaan/voidaan nostaa "pöydälle"? Milloin on siis toisin sanoen ehdot täyttynyt, että ko. asioista puhuminen on "luonnollista" tai soveliasta?
Missä menee ns "rajat" joiden ylittäminen ei ole soveliasta ennen kuin suhde on tietyssä pisteessä ja mitä nämä rajat vaativat täyttyäkseen?
Onko paljon lyhyessä ajassa vai hitaasti tutkaillen parempi? Milloin tulee seinä vastaan, jolloin asioiden on joko kehityttävä reippaammin tai otettava vähän takapakkia, vai tuleeko seinää ollenkaan?
Mikä siis on "aika" sille että suhteen tulisi ns siirtyä seuraavalle tasolle? Mihin sitten kun kaikki "tasot" on täytetty ja voiko niitä edes koskaan kaikkia saavuttaa?
Ootteko koskaan miettinyt, että kun tapaa uuden ihmisen;
niin miten pian, sen jälkeen kun on tavattu ja jokin aika vaikka tapailtu, voi tietyistä asioista keskustella (tarkoittaen lähinnä ns. syvällisiä asioita) ja missä menee raja jonka mukaan tietyistä asioista voi keskustella avoimesti???
Onko jokin "aika" jonka jälkeen tietyt asiat nostetaan/voidaan nostaa "pöydälle"? Milloin on siis toisin sanoen ehdot täyttynyt, että ko. asioista puhuminen on "luonnollista" tai soveliasta?
Missä menee ns "rajat" joiden ylittäminen ei ole soveliasta ennen kuin suhde on tietyssä pisteessä ja mitä nämä rajat vaativat täyttyäkseen?
Onko paljon lyhyessä ajassa vai hitaasti tutkaillen parempi? Milloin tulee seinä vastaan, jolloin asioiden on joko kehityttävä reippaammin tai otettava vähän takapakkia, vai tuleeko seinää ollenkaan?
Mikä siis on "aika" sille että suhteen tulisi ns siirtyä seuraavalle tasolle? Mihin sitten kun kaikki "tasot" on täytetty ja voiko niitä edes koskaan kaikkia saavuttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanoa että sen vain tietää millon on tuntenut toisen tarpeeksi kauan että voi alkaa puhua syvempiä jne..toisilla se kestää pitempään toisilla vähemmän..se riippuu niin ihmisistä..itse olen kyllä sanonut asioista melkein heti kun joku on alkanut ns painamaan mieltä...
Voi hellantuuteli... Miks sä mietit tuommosia? Mitä hyötyä tuosta on? Miksi et vois vaan elää ja antaa asioiden tulla AJALLAAN?
Mä en ymmärrä näitä kontrollifriikkejä, joille kaikki on aikataulutettua ja jotka ei keitä vettäkään ilman munakelloa.
"Miks sä mietit tuommosia? Mitä hyötyä tuosta on?"
Yleisesti ottaen asioiden pohtiminen on hyvinkin rakentavaa.. ja henkiselle kasvulle monesti tarpeellista. Ei elämää voi elää vain "vauhdilla eteenpäin"-tyylillä, koska virheistä kuuluu oppia ja samalla kehittyä henkisellä tasolla.
Mutta ei, en missään kohtaan sanonut tekeväni omissa suhteissani näin! En elä aikataulutettua elämää, elän tätä hetkeä, unohtamatta asioita joita matkan varrella on tapahtunut.. Asioiden pohdiskelu kuuluu elämään. Asioiden kuuluu tapahtua omalla painollaan ja jos asioita viedään väkisin eteenpäin, ei homma pitkällä aikavälillä toimi.
Viestin tarkoitus oli vain kuulla MIELIPITEITÄ, siitä onko kukaan näitä asioita joskus miettinyt ja mihin lopputulokseen ovat tulleet!
Itselläni ei ole tapana ajatella tai suunnitella näitä asioita etukäteen, vaan tunteet ohjaavat minua ja teen, miten hyvältä tuntuu. Joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa on luontevaa jutella vaikeitakin asioita heti niihin tutustuttua, toisille taas en ikinä kertoisi näitä samoja asioita.
Mielestäni ei ole olemassa rajaa, jonka ylitettyä vasta voi jutella syvällisiä. Esimerkkinä mainittakoon, että tutustuin keväällä uuteen työkaveriin, ja jouduimme heti yhdessä työmatkalle. Jo autossa menossa hotelliin, vain noin 30 min sen jälkeen kun olimme tavattu, juttelimme parisuhteidemme ongelmista, sairauksista, unelmista, uskonnosta, politiikasta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tuntui luontevalta jutella näistä asioista, enkä minä ajatellut sitä, että olin tuntenut henkilön vasta vähän aikaa.
Mitä tulee parisuhteeseen, siinäkin voi mielestäni edetä "fiilispohjalta", eli kertoo asioista sitten kun tuntuu luontevalta. Tottakai kannattaa välttää liian syvällisiä tai raskaita aiheita - kuten politiikka, uskonto, sairaudet - heti ensitreffeillä, mutta jos henkilökemia pelaa niin noistakin voi jutella.
Itse olen erittäin avoin ihminen, ja arvostan samaa muissa ihmisissä. Joten minusta paljon lyhyessä ajassa on parempi vaihtoehto, tosin toista ihmistähän ei koskaan opi tuntemaan täydellisesti ja keskusteltavaa riittää aina. Jos ei riitä, suhteessa jokin mättää.
Muistelen välissä haikailen minun ja mieheni alkuaikoja, jolloin valvoimme monta yötä viiteen-kuuteen asti vain jutellen asioista. Juttelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä, kerroimme unelmistamme, lapsuuksistamme, toiveitamme ja jopa synnkiä salaisuuksia jaettiin. Nykyään näitä öitä on paljon harvemmin, mutta kyllä me vielä silloin tällöin maataan vierekkäin sängyllä pimeässä huoneessa ja suunnittelemme tulevaisuuttamme.
En ymmärrä, mistä "tasoista" sinä puhut. Mielestäni parisuhteissa, tai ihmissuhteissa yleensäkään, ei ole mitään "tasoja".
Syvällisemmin ja vapaasti kaikesta puhuimme noin vuoden- puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Mutta kaiketi se on jokaisella yksilöllistä. Meille tuli jossain vaiheessa tunne, että toiselle voi kertoa mitä vain eikä toinen pidä toisen tekoja, historiaa jne. pahana tai millään lailla vääränä ja pysyy kaikesta huollimatta siinä vierellä, silloin siirryimme seuraavalle tasolle joka piti sisällään rakkauden tunnustukset ja yhteen muuttamisen. Ja sillä tasolla olemme vieläkin, harjoittelemme yhdessä elämistä. Yhdessä ollaan oltu 2 ja puoli vuotta, yhdessä asuttu noin vuosi.
Toki tietyt henkilökohtaiset muistot entisistä kumppaneistani ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle, eikä ole mitään syytä niitä nykyiselle rakkaalle niitä kertoakaan, me luomme yhdessä omat rakkaat muistot.
Haaveistaan ja toiveistaan voi puhua vaikka ensi tapaamisella huumorilla mikäli kemiat kohtaa ja toinen on samalla aaltopituudella.. YKSILÖLLISTÄ KAIKKI...