Sokkotreffit. Tuskin olin selvinnyt edellisen illanvieton aiheuttamasta aamukankeudesta,kun innokaana selasin aamulehden henkilökohtaista-palstan ilmoituksia,joissa naiset hakivat itselleen seuralaista. Kahvin voimakas maku tuntui pistävältä suussani ja pari kupposta juotuani ylävatsan korventelu viestitti vauhdikkaan elämän varjopuolista. Paahtoleivän rapea rasahdus kaikui keittiössä ja aamiaisen päätteksi röyhtäisin miehekkästi,koska kaverien kertoman mukaan se oli kohteliasta, -ainakin Arabimaissa. Kuin naulittuna katseeni pysähtyi lehdessä olevaan ilmoitukseen,jossa nimimerkki Kesän Kaunotar toi julki omia toivomuksiaan, haaveilemastaan uroksesta. Kirjoitus poikkesi iltapäiväkahvi- ja teksteihin piilotetuista pikkutuhmista tarinoista niin paljon,että sen täytyi olla totta. Haluan tavallisen miehen. Sana oli tavattava uudestaan: T-A-V-A-L-L-I-S-E-N miehen. Huojentuneena olin melkein valmis rakastumaan Kesän Kaunottareen,koska hän halusi tavallisen miehen. Ilmoituksessa ei mainittu sanallakaan mahdottomia vaateita uroksen kokoon,painoon, ikään,vaatetukseen tai híusten määrään nähden.
Sydän pampaten ja kämmenet hikoillen naputtelin tietokoneellani hiukan siloitellun version ominaisuuksitani,kyvyistäni ja taidoistani. Mielessäni kiittelin laajakaistan avaamia nopeita väyliä ja painoin Enteriä. Vastaukseni Kesän Kaunottaren kaipuuseen katosi sähköisessä muodossa bittimaailman viidakkoon ja hyvänolon tunne rinnassani join vielä kupillisen vahvaa aamukahvia. Seuraava päivä sujuikin,kuin tulisilla hiilillä. Kynsiä pureskellen ja pöytää naputellen,odottelin Kesän Kaunottaren vastausta. Valehtelematta ainakin kaksi sydämenlyöntiä jäi väliin,kun Kesän Kaunottaren hehkeä vastaus saapui paluupostissa meiliini. Hän haluaa tavata minut ! Tasajalkaa pompin olohuoneen lattialla,hakaten rintaani kuin Tarzan. Kuin maalin tehnyt Maradona,polvistuin lattialle,nojauduin taaksepäin kädet takaviistoon ojennettuna ja huusin sydämeni kyllyydeestä:" Kesän Kaunotar ". Vilkaisin vielä pikaisesti saapunutta viestiä ja hurmokseni nousi entisestään. Tänään. Kahvila Eliel. Punainen kaulahuivi.
Kahvila Eliel. Tupatentäysi asemakahvio sai minut tuntemaan itseni pieneltä muurahaiselta valtavassa keossa,jossa kaikki säntäilivät sinne tänne. Punainen huivi kaulassani kiersin ympäri kahviota ja katseeni etsi Kesän Kaunotarta,naista,joka halusi tavallisen miehen. Punahuivista Kesän Kaunotarta ei vielä kuitenkaan näkynyt ja vilkaistuani kelloani,tajusin olevani hyvän aikaa etuajassa. Maailmanmiehen elkein tilasin itselleni kupillisen Cappucinoa ja iltapäivälehti kainalossani,punainen silkkihuivi kaulassani,kävelin kuin Ranskalainen hurmuri kohti tyhjää pöytää. Uutisten tulva lehdessä sai minut hetkeksi unohtamaan ajan ja paikan tajun.
Irtauduin hetkeksi muusta maailmasta,lukiessani lehden täyttäneitä katastrofi- ja murhauutisia. "Anteeksi - oletteko Herra Yökiitäjä" ? Puun takaa esitetty,yllättävä kysymys sai plasmani täysin sekaisin. Säpsähtäessäni,potkaisin pöytää ja kahvikupin kaaduttua laskin lehden alas ja katsoin kysyjää silmästä silmään. Pöydälle kaatuneen kahvin valuessa housuilleni,katsoin uudestaan edessäni seisovaa,punahuivista Ladyä. Kesän Kaunotar. Edessäni seisoi harmaantunut,noin seitsemissä kymmenissä oleva,jo parhaat päivänsä nähnyt Lady. Vaivautuneena nousin ylös ja syliini kaatuneen kahvin tummentama läikkä housuissani tunsin itseni kuin pikkupojaksi,joka oli jäänyt kiinni pahanteosta,kusi sukassaan. Sisäinen Gentlemannini astui kuitenkin samassa esiin ja päätin säilyttää kasvoni. Tarjosin Ladylle kahvit ja rupattelimme aikamme niitä näitä. Keskustelumme käännyttyä henkilöhistoriaa sivuavalle tasolle, Lady totesi
yllättäen: " Romppaisen Kake". Olin kaataa kahvit toistamiseen syliini,kun tuo tutulla äänenpainolla lausuttu nimeni vei minut hetkessä aikamatkalle vuosikymmenten taakse. Säpsähdin ja siinä ohikiitävänä hetkenä tajusin,kuka edessäni istui. Anttosen Siiri. Luokanvalvojani. Ajatukset päässäni risteilivät kuin mannertenväliset ohjukset ja tuskin maltoin kuunnella entisen opettajani kertomuksia siitä,millainen rasavilli olinkaan ollut koulussa. Kainalot hikoillen,syvä puna kasvoillani,tunsin pakottavaa tarvetta päästä ulos tilanteesta.
Supliikklimiehenä sain itseni puhuttua tilanteesta irti,toivottelin Ladylle hyvät voinnit ja lähdin harppomaan kohti ulko-ovea.
Lähes unenomaisessa tilassa käännyín vielä hetkeksi katsomaan taakseni,jolloin entinen opettajani iski minulle silmää ja lausahti herttaisella,vanhan Ladyn äänellään: " Kake , varsinainen Yökiitäjä ".
Sydän pampaten ja kämmenet hikoillen naputtelin tietokoneellani hiukan siloitellun version ominaisuuksitani,kyvyistäni ja taidoistani. Mielessäni kiittelin laajakaistan avaamia nopeita väyliä ja painoin Enteriä. Vastaukseni Kesän Kaunottaren kaipuuseen katosi sähköisessä muodossa bittimaailman viidakkoon ja hyvänolon tunne rinnassani join vielä kupillisen vahvaa aamukahvia. Seuraava päivä sujuikin,kuin tulisilla hiilillä. Kynsiä pureskellen ja pöytää naputellen,odottelin Kesän Kaunottaren vastausta. Valehtelematta ainakin kaksi sydämenlyöntiä jäi väliin,kun Kesän Kaunottaren hehkeä vastaus saapui paluupostissa meiliini. Hän haluaa tavata minut ! Tasajalkaa pompin olohuoneen lattialla,hakaten rintaani kuin Tarzan. Kuin maalin tehnyt Maradona,polvistuin lattialle,nojauduin taaksepäin kädet takaviistoon ojennettuna ja huusin sydämeni kyllyydeestä:" Kesän Kaunotar ". Vilkaisin vielä pikaisesti saapunutta viestiä ja hurmokseni nousi entisestään. Tänään. Kahvila Eliel. Punainen kaulahuivi.
Kahvila Eliel. Tupatentäysi asemakahvio sai minut tuntemaan itseni pieneltä muurahaiselta valtavassa keossa,jossa kaikki säntäilivät sinne tänne. Punainen huivi kaulassani kiersin ympäri kahviota ja katseeni etsi Kesän Kaunotarta,naista,joka halusi tavallisen miehen. Punahuivista Kesän Kaunotarta ei vielä kuitenkaan näkynyt ja vilkaistuani kelloani,tajusin olevani hyvän aikaa etuajassa. Maailmanmiehen elkein tilasin itselleni kupillisen Cappucinoa ja iltapäivälehti kainalossani,punainen silkkihuivi kaulassani,kävelin kuin Ranskalainen hurmuri kohti tyhjää pöytää. Uutisten tulva lehdessä sai minut hetkeksi unohtamaan ajan ja paikan tajun.
Irtauduin hetkeksi muusta maailmasta,lukiessani lehden täyttäneitä katastrofi- ja murhauutisia. "Anteeksi - oletteko Herra Yökiitäjä" ? Puun takaa esitetty,yllättävä kysymys sai plasmani täysin sekaisin. Säpsähtäessäni,potkaisin pöytää ja kahvikupin kaaduttua laskin lehden alas ja katsoin kysyjää silmästä silmään. Pöydälle kaatuneen kahvin valuessa housuilleni,katsoin uudestaan edessäni seisovaa,punahuivista Ladyä. Kesän Kaunotar. Edessäni seisoi harmaantunut,noin seitsemissä kymmenissä oleva,jo parhaat päivänsä nähnyt Lady. Vaivautuneena nousin ylös ja syliini kaatuneen kahvin tummentama läikkä housuissani tunsin itseni kuin pikkupojaksi,joka oli jäänyt kiinni pahanteosta,kusi sukassaan. Sisäinen Gentlemannini astui kuitenkin samassa esiin ja päätin säilyttää kasvoni. Tarjosin Ladylle kahvit ja rupattelimme aikamme niitä näitä. Keskustelumme käännyttyä henkilöhistoriaa sivuavalle tasolle, Lady totesi
yllättäen: " Romppaisen Kake". Olin kaataa kahvit toistamiseen syliini,kun tuo tutulla äänenpainolla lausuttu nimeni vei minut hetkessä aikamatkalle vuosikymmenten taakse. Säpsähdin ja siinä ohikiitävänä hetkenä tajusin,kuka edessäni istui. Anttosen Siiri. Luokanvalvojani. Ajatukset päässäni risteilivät kuin mannertenväliset ohjukset ja tuskin maltoin kuunnella entisen opettajani kertomuksia siitä,millainen rasavilli olinkaan ollut koulussa. Kainalot hikoillen,syvä puna kasvoillani,tunsin pakottavaa tarvetta päästä ulos tilanteesta.
Supliikklimiehenä sain itseni puhuttua tilanteesta irti,toivottelin Ladylle hyvät voinnit ja lähdin harppomaan kohti ulko-ovea.
Lähes unenomaisessa tilassa käännyín vielä hetkeksi katsomaan taakseni,jolloin entinen opettajani iski minulle silmää ja lausahti herttaisella,vanhan Ladyn äänellään: " Kake , varsinainen Yökiitäjä ".
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta hauska tarina :D
Kirjoitatko aina noin pitkiä tarinoita.En ainakaan täällä ole koskaan tavannut noin isoja tekstejä.Paitsi,tiedät varmaan.No,mielikuvitusta tai ei niin toivotan onnea ja menestystä,jooko.
Joskus lyhyestä virsi kaunis,toisinaan pitkällä päsee pidemmälle..))
Kiitos ja kumarrus !
ryhtyä kirjailijaksi:) Hyvä kertomus!
Ensinnäkin, kiitos hilpeästä tarinasta ja toiseksi, olisitko ystävällinen ja seuraavalla kerralla jakaisit kirjoituksesi kappaleisiin, meinaan silmät alkoi jo harottaa lukiessa :)
Jaetaan jaetaan )). Jatkossa lupaan jakaa,tasata
ja tarvittaessa hioa. Kiitos ja kumarrus.
"... yllättävä kysymys sai PLASMANI täysin sekaisin"
Ihana =)
Kerro mikä kysymys,maailma on kysymyksiä täynnä.
..nauroin sun tosi hauskalle jutulle.
Ilo on minun puolellani..))