Minun on vaikea kokea tyydytystä asioista, joista ympärilläni olevat antavat ymmärtää saavansa sitä.
Shoppailu, elokuvat, ravintolat, piknikit, formulat tms. eivät tunnu pohjimmiltaan juuri miltään.
Olen naimisissa. Minulla on lapsi, ja toinen on tulossa. Odotan kuitenkin elämältä yhä suurta täyttymystä.
Mutta koska olemassa olo näyttää tiivistyvän luontodokumentin kuvaan siitä, kun pedot purevat bambilta jänteet jaloista poikki, jotta tämä kaatuisi verta vuotavana maahan, on ilmeisesti hyvin naivia odottaa elämältä kovin suuria.
Samalla kun Isreal pomittaa Libanonia ja tuhannet viattomat siviilit saavat surmansa, sokeutuvat, menettävät lapsensa tai jonkin raajoistaan, on hyvä kysyä kuinka voisin iloita siitä, että Kimi voittaa formuloissa tai että H&M:ssa on alennusmyynti.
Minun ymmärrykselläni maailmassa on jotakin perustavan laatuisesti pielessä. Siksi minun on vakea nauttia juuri mistään. Ainoa syyni elää on toivo, että elämä (vaikka ilman Jumalaakin) kehittyy parempaan suuntaan.
Parempi suunta merkitsee minulle kaiken olevaisen ykseyttä. Ei sen vähempää. Minulla on se toivo, että kaikki elävä löytää nykyisen erillisyytensä ja sotatilansa sijaan ykseyteen ja rauhaan itsensä kanssa.
Etsin samanmielisiä ystäviä: Elämäänsä kyllästyneitä, ei siksi etteivät nämä tuntisi sisimmässään suurta rakkautta, vaan siksi että maailma on sitä mitä se on. Etsin surumielisiä ystäviä, ei siksi etteivät nämä tuntisi aitoa iloa, vaan siksi että maailma on sitä mitä se on.
Etsin aitoja ja rehellisiä ystäviä, joiden on lupa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Etsin teeskentelemättömyyttä. Etsin masentuneita ystäviä, ei siksi että nämä olisivat epäonnistuneita, vaan siksi että nämä kaipaavat jotakin aitoa. Etsin kuolemaa ajattelevia ystäviä, ei siksi että nämä eivät tahtoisi elää, vaan siksi ettei tämä maailma tarjoa heille mahdollisuutta siihen.
Etsin miehiä, naisia, pariskuntia, vanhoja, nuoria, kaikenlaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiit jättämään nykyisen kalmalta maistuvan elämänsä, ja lähtemään etsimään uutta elämän makuista elämää uudentyyppisestä ystävyydestä (tai vaikkapa elämäänsä kyllästyneiden kylästä).
Shoppailu, elokuvat, ravintolat, piknikit, formulat tms. eivät tunnu pohjimmiltaan juuri miltään.
Olen naimisissa. Minulla on lapsi, ja toinen on tulossa. Odotan kuitenkin elämältä yhä suurta täyttymystä.
Mutta koska olemassa olo näyttää tiivistyvän luontodokumentin kuvaan siitä, kun pedot purevat bambilta jänteet jaloista poikki, jotta tämä kaatuisi verta vuotavana maahan, on ilmeisesti hyvin naivia odottaa elämältä kovin suuria.
Samalla kun Isreal pomittaa Libanonia ja tuhannet viattomat siviilit saavat surmansa, sokeutuvat, menettävät lapsensa tai jonkin raajoistaan, on hyvä kysyä kuinka voisin iloita siitä, että Kimi voittaa formuloissa tai että H&M:ssa on alennusmyynti.
Minun ymmärrykselläni maailmassa on jotakin perustavan laatuisesti pielessä. Siksi minun on vakea nauttia juuri mistään. Ainoa syyni elää on toivo, että elämä (vaikka ilman Jumalaakin) kehittyy parempaan suuntaan.
Parempi suunta merkitsee minulle kaiken olevaisen ykseyttä. Ei sen vähempää. Minulla on se toivo, että kaikki elävä löytää nykyisen erillisyytensä ja sotatilansa sijaan ykseyteen ja rauhaan itsensä kanssa.
Etsin samanmielisiä ystäviä: Elämäänsä kyllästyneitä, ei siksi etteivät nämä tuntisi sisimmässään suurta rakkautta, vaan siksi että maailma on sitä mitä se on. Etsin surumielisiä ystäviä, ei siksi etteivät nämä tuntisi aitoa iloa, vaan siksi että maailma on sitä mitä se on.
Etsin aitoja ja rehellisiä ystäviä, joiden on lupa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Etsin teeskentelemättömyyttä. Etsin masentuneita ystäviä, ei siksi että nämä olisivat epäonnistuneita, vaan siksi että nämä kaipaavat jotakin aitoa. Etsin kuolemaa ajattelevia ystäviä, ei siksi että nämä eivät tahtoisi elää, vaan siksi ettei tämä maailma tarjoa heille mahdollisuutta siihen.
Etsin miehiä, naisia, pariskuntia, vanhoja, nuoria, kaikenlaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiit jättämään nykyisen kalmalta maistuvan elämänsä, ja lähtemään etsimään uutta elämän makuista elämää uudentyyppisestä ystävyydestä (tai vaikkapa elämäänsä kyllästyneiden kylästä).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Satuin lukemaan viestisi ja taalla ulkomailla asuessani on vahan vaikea ystavystya mutta haluaisin silti kommentoida kirjoitustasi. Tuntuu silta, etta sinulla on hyvat arvot ja olet oikeasti huolestunut maailman tilasta. Ja sen vuoksi surullinen. Mutta voisitko ajatella tekevasi maailman hyvaksi jotain omalta kohdaltasi? Mielestani voit luoda omaan ymparistoosi hyvaa ja valoa. Jos me kaikki niin tekisimme, niin maailma varmasti alkaisi nayttamaan erilaiselta. Elikka me voimme jokainen osaltamme vaikuttaa, sina myos. Jos olet surullinen, suru tarttuu. Jos olet valoisa, valo tarttuu.
Minulla on ollut ja on edelleen samantyyppisiä tunteita ja ajatuksia kuin sinulla. Maailman kärsimys on haudata mielessäni kaiken kauniin ja iloisen alleen, ja elämä alkaa tuntua jotenkin turhalta ja sellaisenakin tuskalliselta. Itse olen löytänyt apua ja uutta mielekkyyttä esim. Jon Kabat-Zinnin, Eckhart Tollen ja Thich Nhat Hanhin kirjoista.
Voimia sinulle!
minkätyyppisiä kirjoja nuo ovat?
Kirjat ovat minunkin parhaita ystäviäni. Niiden kautta tavoittaa kyllä kirjoittajan hengen, mutta fyysistä ystävää ne eivät korvaa.