olen harkinnut eroa avomiehestäni luonne-erojen vuoksi. niitä ei pysty muuttamaan enää mitenkään, eli jos haluan tasapainoisen suhteen toisen kanssa olisi pakko erota, jotta uutta onneaan saisi kokeilla, mutta mieheni on hyvin herkkä ja ei selviäisi helpolla erosta...
jos lähtisin suhteesta olisi minulla syyllinen olo siitä, että aiheutan toiselle todella huonon olon. ja mietin myös, että saisiko itselläni olla sitten hauskaa jos toisen on just jättänyt :(
mies on huonosti uusiin ihmisiin tutustuva, joten tuskin helpolla löytäisi uutta seuraakaan... :(
jos lähtisin suhteesta olisi minulla syyllinen olo siitä, että aiheutan toiselle todella huonon olon. ja mietin myös, että saisiko itselläni olla sitten hauskaa jos toisen on just jättänyt :(
mies on huonosti uusiin ihmisiin tutustuva, joten tuskin helpolla löytäisi uutta seuraakaan... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Minulla on samanlainen tilanne. Luonteet on niin erilaiset. Molemmat nauttii ihan erilaisista asioista. Jos teillä ei ole lasta on helpompi lähteä. Meillä on lapsi. Ja siitä huolimatta harkitsen eroamista tosissaan. Kaksi ihmistä jotka suhtautuu asioihin eri tavalla, on vaikea elää yhdessä. Yrittää toki voi. En vain usko, että siinä tekee itseään kovin onnelliseksi. Ja vaikka podet huonoa oloa kumppanisi takia, ajattele siltä kannalta, että ehkä hänen on parempi ilman sinua. Ehkä hänki ansaitsee kumppanin joka haluaa olla hänen kanssaan ja nauttii siitä. Vaikka se olisi toiselle vaikeaa, se olisi oikein. Et varmaan sinäkään halua, että joku olisi sinun kanssasi "pakosta".?
noin helppoa sanoa se toiselle, mutta miehestä on jäänyt sellainen kuva, että hänelle melkein sama olenko onnellinen, kunhan saa pitää minua vierellään. tietää kyllä itsekin, missä meillä on ongelmia, mutta on vähän takertuvaa tyyppiä...
ja ei oma syyllisyydentunne tilanteesta että jättäisin hänet ainakaan helpota omaa tilannettani.