Mieheni juo joka ilta itsensä humalaan asti,en tiedä miten paljon koska tekee sen peitellysti.Minä siinä puren hammasta etten raivostuisi.Ei voi keskustella normaalisti koskaan n.ilta kahdeksan jälkeen.Lapset jo isoja ja maailmalla.Minulla pallo hukassa.Tätä on kestänyt jo vuosia.Mikä neuvoksi.
alkoholisti?
minä vaan
10848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Its erosin vajaa vuosi sitten, katsoin 10vuotta kun toinen vaan joi. Lopulta sain niin paljon voimaa, että lähdin.Ja päätös on ollut hyvä, sillä elämä alkoholistin vierellä on äärimmäisen kuluttavaa ja rankkaa.Kannattaakin siis miettiä mitä elämältään haluaa ja kuinka sen tahtoisi elää.Toivotan sinulle paljon tsemppiä ja voimia mitä sitten ikinä päätätkin tehdä.
Jos et halua erota, niin opettele elämään terveesti alkoholistin kanssa. Tuohan, että edes mietit mitä teet, etkä automaattisesti ota eroa, kertoo jo sen, että olet läheisriippuvainen, kuten "aina" päihteidenkäyttäjien puolisot ovat.
Al-anon ryhmiä järjestetään lähes kaikilla paikkakunnilla. Ovat siis kuten AA itse holisteille, mutta nämä vain holistien läheisille. Kuten AAssa holisti oppii elämään sairautensa kanssa, Al-anonissa omaiset oppivat elämään holistin kanssa.
Kynnys lähteä ryhmään on korkea, mutta voit lohduttautua sillä, että sinä et sentään se päihteiden käyttäjä ole, niille kynnys on vielä korkeampi... Ja mitä sitten että muut saavat tietää mikä miehesi on, kun käyt ryhmässä; ensimmäinen askel on aina tunnustaminen...
Saatteko/saitteko mitään "yhteyttä" miehiinne"??
Meillä on pieniä lapsia, mies juo joka ilta, koitan puhua, mies ei enää edes tunnu kuuntelevan! Kauhea tilanne, kun itse kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, niin mies vain juo! Ei siihen tunnu saavan enää mitään kontaktiakaan, puhumattakaan että mies itse tekisi suhteemme eteen jotain! Hän ei vastaa jos kysyn jotain, ei ole kuulevinaan jos valitan juonnista, olen kuin ilmaa hänelle, tämä menee kai jo henkisen väkivallan puolelle?? Ei hän ennen tuollainen ollut.
miehesi juomiseen. Mitä teille on tapahtunut ennen alkoholin laajempimittaista käyttöä. Varmasti on löydettävissä jokin selitys miehesi käyttäytymiselle?
..koska on alkoholisti ja tekee viinaa/kaljaa tms. mieli.
Syitä ei alkoholisti tarvitse.
Soita vaikka A-klinikalle tai muualle päihdetyökeskuskseen.
Itse olin myös yli 10 vuotta avoliitossa alkoholistin kanssa. En voi antaa muuta neuvoa kun että lähde. Tilanne ei muutu muuten miksikään.
Minä katselin itse tilannetta jo liiankin kauan, ja ainoa hyvä puoli siinä oli se, että tiedän että yritin kaikkeni suhteemme eteen. Enää ei jäänyt mitään jossittelun varaan. Lähdin, vaikka rakastin vielä miestäni. Tiesin vain, ettei tästä suhteesta voi ikinä tulla mitään. Rakkaus ei aina pelkästään riitä.
Erottuamme päälimmäinen tunteeni oli valtava helpotus. Ei enää valvomista ja huolehtimista rahoista, miehen olinpaikasta tai miehen kunnosta, oli ihanaa olla vastuussa vain omasta itsestään, elää vain itselleen eikä toisen kautta. Vieläkin tuntuu todella hyvältä, suhteessa ollessani en huomannutkiaan miten suuri painolasti alkoholisoitunut mieheni oli.
Silti olemme vielä tänäkin päivänä ystäviä, soittelemme ja tapaammekin silloin tällöin. Entisellä miehelläni on myös mielenterveysongelmia ja alkoholiongelma jatkuu edelleen, vaikka hän voi olla puolikin vuotta juomatta.
Erostamme on nyt yli kuusi vuotta, enkä ole eropäätöstä katunut kertaakaan. Olen uudessa suhteessa ja elämä hymyilee!
kuullostaa vähän liiankin tutulta muitten elämän tarinat.mä ehtin ite seurata isäni juomista 10 vuotta ja äitini ehti vieläkin kauemmin ennenkun otti eron.ikävä sanoo,mut ero on paras ratkasu niin vaikeelta kun se tuntuukin.tilanne ei tule ajan kanssa muuttumaan eikä puhuminen tai huutaminen auta.ainut asia mikä auttaa on se et alkoholisti myöntää itelleen ongelmansa ja hakee apua asiaan.ja sitten haluu viel sanoo kaikille joilla on pienii lapsii niin vaikka ite kestäisittekin puolisonne juomista niin ajatelkaa lapsianne.mä tiedän kokemuksesta miten pelottavalta ja pahalta pikkulapsesta tuntuu kun isä tai äiti juo.ei meil isä ikinä lyönny tai muutun käyttäytyny väkivaltasesti meitä kohtaan,mut oli se silti aika pelottavaa katella kun se kaatuili ja sekoili.mä toivon voimii sulle päätät sitten erota tai jatkaa sen mieshes kanssa.
ja vanhempani erosta on ja noin 4-5 vuotta. Isäni joi paljon ja äitini ilmeisesti siinä sivussa. Eron jälkeen isäni kuoli muutaman vuoden päästä. Äidilläni oli jo uusi suhde uuteen alkoholistiin ennen eroa. Vaikea asia tämä alkoholismi, vai mitä? En ole juuri tekemisissä äitini kanssa, en ilmeisesti ole vieläkään antanut anteeksi äidilleni mitä hän teki isälle. Vaikka vanhempieni suhteen alkuperäinen syy olikin varmasti isäni liiallinen juominen. Se mitä vanhemmilleni tapahtui, heijastuu nyt minun ja vaimoni suhteeseen, mutta ei siitä nyt sen enempään.
Tsemppiä kaikille alkoholismin ongelmien kanssa painiville!
No jos alkoholisti miehesi noin paljon ärsyttää, niin mikset vaan pistä suhdetta poikki?
Olen kai sitten niin läheisriippuvainen todellakin, että en osaa lähteä.Pelkään että koko maailma romahtaa jos sen teen.Tai jospa minä tarvisenkin alkoholistin rinnalleni jostain syystä.Vastaus löytyy ehkä lapsuudesta. Isä oli myös alkoholisti.Terapiaan pitäisi ehkä sitten mennä, vai auttaisiko al-anon?