Lävärin filosofiaa

Minä otan lävistyksiä koska pidän niitä esteettisesti kauniina ja jokainen lävistys kertoo omaa tarinaansa. Jokainen lävistys kertoo yhdestä seikkailusta. Pidän lävistämisen tunteesta ja siitä adrenaliini määrästä joka virtaa veressä. Tavallaan lävistetyksi tuleminen on minulla hengellinen kokemus jossa tunnen eläväni. Löydän uusia ulottuvuuksia näiden kokemusten kautta. Minulle lävistykseni ovat kuin rakkaita lapsia. Muistan tarkalleen missä, milloin ja miten jokainen lävistykseni tehtiin. Muistan ne kuin eilisen. Tahdon yhä uudestaan kokea sen kuinka minut lävistetään ja ajatus siitä ettei olisi enää yhtää paikkaa mitä lävistää tuntuu ahdistavalta.

Sitä vaan, että esim. lyhyt hiuksinen ihminen ei oikeastaan nää itse koskaan hiusten väriä, vain muut sen näkevät. Kaikki aina sanoo värjäävänsä itseään varten.

Se on osa ulkonäköä... Mä ainakin värjään hiuksiani itseäni varten koska muut eivät yleensä pidä hiustenväristäni vaan minä itse.

ihminen näkee itsensä heijastavista pinnoista ja saa tällä tavoin fyysisen minäkuvan itsestään ja tiedostaa naamanepparinsa. mistä huolimatta se on ulkonäköä ja ulkonäköä ei koskaan hyysätä "itseään varten", korkeintaan siksi että miellyttäisi/shokeeraisi/yms sillä muita ja saisi vasta tästä hyvän mielen.

Minulle korut ovat esteettinen kauneus. kun ne ovat oikeissa kohdissa persoonan naamassa niin ne ovat erittäin kauniita. ja tieto siitä että lävistys on naamassa ja näyttää kauniilta tuo hyvän olon myös itselleen. korujen moralisoijiahan riittää, siksi yleensä vahvat ihmiset kannattavat tätä kauneuden ihannetta, siksi vahvat että kestävät sitten korujen tuomaa kritiikkiä.

Harvemmat kait lähistämisestä arvonsa kaivavat, muutenhan tikkaisivat vaikka ompelukoneella sormeensa. Näyttävät useat haluavan ylimääräisiin reikiinsä jotain hiluja. Ja vanha totuushan on, että rumat ne koruilla koreilevat.

Koska kuitenkin näen itseni peilistä, otan läväreitä siksi että ne ovat minun mielestäni kauniita. Niiden tekoon tai pitämiseen ei kyllä omalla kohdalla liity mitään filosofiaa. Reijän tekeminen on niin pieni, ohitsekiitävä hetki. En ole tuntenut itseäni sen vahvemmaksi tai heikommaksi lävärin oton jälkeen kuin ennenkään sitä.

itse ainakin pidän suunnattomasti läväreistä, ja kyllähän sen peilin edessä seisoessa näkee...:D en ossaa sanoa mitään syvällistä syytä, se vaan on koska pidän niistä, ja läväri on kaunis sellaisissa kasvoissa joihinka se todella sopii...