Jo vuosia tuntemani miespuolinen henkilö otti minuun yhteyttä kuukauden tauon jälkeen ja..
pyysi minua vaimokseen. Luulin hänen vain vitsailevan ja vitsailin itsekin jotain takaisin. Leuka kyllä tipahti polviin asti, kun mies sanoi olevansa tosissaan. Hämmennyksissäni en osannut sanoa juuta enkä jaata. Ja hyvä niin, sillä olenhan varattu.
Minä sitten tietysti uteliaana ihmisenä kyselemään miksi hän haluaa kanssani naimisiin. Sanoi rakastavansa minua.. Oli ajatellut asiaa jo aiemmin, mutta tiesi nyt, että haluaa elää kanssani.
Juttelimme netin välityksellä jo ennen nykyistä suhdettani ja silloin välimme tämän "kaukolaisen" kanssa olivat aika neutraalit, vaikkakin välillämme olikin havaittavissa ihastuksen kipinöitä. Tuona aikana emme puhuneet paljon tunteistamme, emmekä suhteista toisiin ihmisiin.
Tämä Kaukolainen, jolta kosinnan sain, kertoi minulle pelänneensä tunnustaa tunteensa aiemmin. Sinä aikana hän oli sidottu työnsä vuoksi yhdelle paikkakunnalle, joka sijaitseekin kaukana täältä Pohjolasta, nimittäin USA:ssa. Hän sanoi, että tunteiden tunnustaminen minulle tuona aikana arvellutti häntä, koska se olisi luultavasti johtanut muuttoon vieraaseen maahan, johon hän ei vielä silloin olisi ollut valmis työnsä ja muiden asioiden takia. Sen lisäksi häntä pelotti tavata minut siinä pelossa, etten välttämättä pitäisikään hänestä.
Hänen työsuhteensa valtion leivissä loppui kuitenkin viime kuussa ja sen vuoksi hän pystyi kertomaan tunteistaan minulle. Olihan hän nyt vapaa menemään minne halusi ilman sitoumuksia. Kun hän tunnusti tunteensa minulle, kerroin itsekin omista tunteistani (silloisista ja nykyisistä) häntä kohtaan. Aika hassua sinänsä, miten sellaista ihmistä kohtaan voi syntyä vahvoja tunteita, joita ei ole koskaan edes tavannut.
Tunnemme molemmat olevamme hyvin samankaltaisia keskenämme. Jaamme samoja mielipiteitä ja elämänkokemuksia. On vaikea sanoin kuvailla, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan. En tiedä onko se rakkautta, en tiedä onko se halua, välittämistä, kaipuuta. Luultavasti kaikkea noita yhdessä kauniissa rasiassa.
Hän ehdotti, että matkustaisimme jonnekin ja menisimme vihille, jonka jälkeen jompikumpi, taikka molemmat muuttaisivat. Hän ehdotti myös, että muuttaisin hänen luoksi asumaan siihen asti, kunnes hän valmistuisi koulusta (opiskelee parhaillaan) ja katsottaisiin sen jälkeen mitä tapahtuu, mitä tehdään ja minne mennään. Vaihtoehtoisesti hän olisi valmis myös muuttamaan tänne Pohjolaan.
Hän tietää minun olevan varattu, mutta on silti hyvin optimistinen suhteeni. Hänen sanojaan lainaten: "Tiedän, millaisessa tilanteessa olet nyt, mutta tiedän myös, että tilanteet muuttuvat. Muutaman vuoden sisällä asiat voivat olla aivan toisin." Hän sanoi myös: "Jos tulevaisuudessa olemme molemmat vapaita, tunnemme luultavasti samoin toisiamme kohtaan, kuin mitä tunnemme nyt." Tämä mies sanoi olevansa valmis odottamaan minua, oli kyse sitten kuukausista tai vuosistakin.
Olen suhteellisen tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseeni. Kuitenkin jo suhteen alusta alkaen minusta on tuntunut siltä, että suhteesta puuttuisi jotain. Kenties jotain sellaista, mitä meidän kahden välille ei voi saadakaan. Olen ollut suhteessa pian kaksi vuotta ja meillä menee yleisesti ottaen hyvin. Kuten jokaisessa parisuhteessa, on meilläkin ollut ylä- ja alamäkiä. Yhdessä välissä tuntui, kuin koko suhde kaatuisi siihen paikkaan, kun taas toisinaan onni paistaa silmistä niin kirkkaasti, ettei se voi jäädä ulkopuolisiltakaan huomaamatta. Nykyinen miesystäväni on puhunut naimisiinmenostakin muutamaan otteeseen. Itse näen mielessäni tulevaisuuden hänen(kin) kanssaan.
Ajatus hänen jättämisestä toisen miehen takia tuntuisi kamalalta, julmalta. Ajatus siitä, ettemme jakaisikaan tulevaisuuttamme kahdestaan, hirvittää. Rakastan häntä, mutta suhteemme ei silti ole täydellinen. Siksi leijailenkin tässä tietämättömyyden ja päättämättömyyden sekasotkussa.
Syy, miksi tämän vuodatuksen kirjoitin, on se, että tämä Kaukolainen on sekoittanut pääni. Lähes kaikin mahdollisin tavoin. Yksin omien ajatusten kanssa ei välttämättä ole paras juttu. Etenkään kun en tunne toisia ihmisiä, joille voisin tämän asian kertoa ja saada puolueetonta palautetta takaisin.
Ulkopuolisten on varmasti vaikea hypätä saappaisiini tunnetasolla. Toivoisin kuitenkin saavani puolueettomia mielipiteitä tästä asiasta. Kysymys yksinkertaisuudessaan:
Onko tässä mitään järkeä?
pyysi minua vaimokseen. Luulin hänen vain vitsailevan ja vitsailin itsekin jotain takaisin. Leuka kyllä tipahti polviin asti, kun mies sanoi olevansa tosissaan. Hämmennyksissäni en osannut sanoa juuta enkä jaata. Ja hyvä niin, sillä olenhan varattu.
Minä sitten tietysti uteliaana ihmisenä kyselemään miksi hän haluaa kanssani naimisiin. Sanoi rakastavansa minua.. Oli ajatellut asiaa jo aiemmin, mutta tiesi nyt, että haluaa elää kanssani.
Juttelimme netin välityksellä jo ennen nykyistä suhdettani ja silloin välimme tämän "kaukolaisen" kanssa olivat aika neutraalit, vaikkakin välillämme olikin havaittavissa ihastuksen kipinöitä. Tuona aikana emme puhuneet paljon tunteistamme, emmekä suhteista toisiin ihmisiin.
Tämä Kaukolainen, jolta kosinnan sain, kertoi minulle pelänneensä tunnustaa tunteensa aiemmin. Sinä aikana hän oli sidottu työnsä vuoksi yhdelle paikkakunnalle, joka sijaitseekin kaukana täältä Pohjolasta, nimittäin USA:ssa. Hän sanoi, että tunteiden tunnustaminen minulle tuona aikana arvellutti häntä, koska se olisi luultavasti johtanut muuttoon vieraaseen maahan, johon hän ei vielä silloin olisi ollut valmis työnsä ja muiden asioiden takia. Sen lisäksi häntä pelotti tavata minut siinä pelossa, etten välttämättä pitäisikään hänestä.
Hänen työsuhteensa valtion leivissä loppui kuitenkin viime kuussa ja sen vuoksi hän pystyi kertomaan tunteistaan minulle. Olihan hän nyt vapaa menemään minne halusi ilman sitoumuksia. Kun hän tunnusti tunteensa minulle, kerroin itsekin omista tunteistani (silloisista ja nykyisistä) häntä kohtaan. Aika hassua sinänsä, miten sellaista ihmistä kohtaan voi syntyä vahvoja tunteita, joita ei ole koskaan edes tavannut.
Tunnemme molemmat olevamme hyvin samankaltaisia keskenämme. Jaamme samoja mielipiteitä ja elämänkokemuksia. On vaikea sanoin kuvailla, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan. En tiedä onko se rakkautta, en tiedä onko se halua, välittämistä, kaipuuta. Luultavasti kaikkea noita yhdessä kauniissa rasiassa.
Hän ehdotti, että matkustaisimme jonnekin ja menisimme vihille, jonka jälkeen jompikumpi, taikka molemmat muuttaisivat. Hän ehdotti myös, että muuttaisin hänen luoksi asumaan siihen asti, kunnes hän valmistuisi koulusta (opiskelee parhaillaan) ja katsottaisiin sen jälkeen mitä tapahtuu, mitä tehdään ja minne mennään. Vaihtoehtoisesti hän olisi valmis myös muuttamaan tänne Pohjolaan.
Hän tietää minun olevan varattu, mutta on silti hyvin optimistinen suhteeni. Hänen sanojaan lainaten: "Tiedän, millaisessa tilanteessa olet nyt, mutta tiedän myös, että tilanteet muuttuvat. Muutaman vuoden sisällä asiat voivat olla aivan toisin." Hän sanoi myös: "Jos tulevaisuudessa olemme molemmat vapaita, tunnemme luultavasti samoin toisiamme kohtaan, kuin mitä tunnemme nyt." Tämä mies sanoi olevansa valmis odottamaan minua, oli kyse sitten kuukausista tai vuosistakin.
Olen suhteellisen tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseeni. Kuitenkin jo suhteen alusta alkaen minusta on tuntunut siltä, että suhteesta puuttuisi jotain. Kenties jotain sellaista, mitä meidän kahden välille ei voi saadakaan. Olen ollut suhteessa pian kaksi vuotta ja meillä menee yleisesti ottaen hyvin. Kuten jokaisessa parisuhteessa, on meilläkin ollut ylä- ja alamäkiä. Yhdessä välissä tuntui, kuin koko suhde kaatuisi siihen paikkaan, kun taas toisinaan onni paistaa silmistä niin kirkkaasti, ettei se voi jäädä ulkopuolisiltakaan huomaamatta. Nykyinen miesystäväni on puhunut naimisiinmenostakin muutamaan otteeseen. Itse näen mielessäni tulevaisuuden hänen(kin) kanssaan.
Ajatus hänen jättämisestä toisen miehen takia tuntuisi kamalalta, julmalta. Ajatus siitä, ettemme jakaisikaan tulevaisuuttamme kahdestaan, hirvittää. Rakastan häntä, mutta suhteemme ei silti ole täydellinen. Siksi leijailenkin tässä tietämättömyyden ja päättämättömyyden sekasotkussa.
Syy, miksi tämän vuodatuksen kirjoitin, on se, että tämä Kaukolainen on sekoittanut pääni. Lähes kaikin mahdollisin tavoin. Yksin omien ajatusten kanssa ei välttämättä ole paras juttu. Etenkään kun en tunne toisia ihmisiä, joille voisin tämän asian kertoa ja saada puolueetonta palautetta takaisin.
Ulkopuolisten on varmasti vaikea hypätä saappaisiini tunnetasolla. Toivoisin kuitenkin saavani puolueettomia mielipiteitä tästä asiasta. Kysymys yksinkertaisuudessaan:
Onko tässä mitään järkeä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinuna pysyisin nykyisessä parisuhteessa. Jos ette ole kertaakaan nähneet sinua kosineen miehen kanssa oikeasti, on edessä matkaa että pääsette oikeasti siihen mitä nyt olette netissä kirjoittelun kanssa päässeet. On kuitenkin aivan eri asia olla tekemisissä oikeasti toisen ihmisen kanssa kuin vain kirjoittelemalla. Toisen persoonallisuus ei ehkä vastaakkaan sitä, minkälaisen kuvan on kirjoituksen perusteella saanut. Onko toinen yhtä avoin ja pystyykö kasvokkain puhumaan samat asiat kuin kirjeitse. Kokemuksesta voin sanoa että kun pidempi aikaisen nettituttavuuden tapaa oikeasti, mulle tuli ainakin semmonen olo että kaikki palautuu siihen nollapisteeseen takaisin. Vaikka tietäisi toisesta hirveästi asioita, tuntuu että ne täytyy "opetella" vielä uudelleen kun tavataan oikeasti. Ja se että onko toinen kuitenkaan niin samanlainen kuin nyt tuntuu? Luonnossa esim. eleet ja ilmeet vaikuttaa niin paljon siihen miten toista tulkitsee.
Olisi iso hyppy muuttaa kauas ja mennä naimisiin, epävarmana siitä mitä vastaan tulee. Olet kuitenkin tyytyväinen nykyiseen suhteeseesi ja näet tulevaisuuden hänen kanssaan? Mutta jotain puuttuu? Onko se jotain niin ratkaisevaa, että haluat hypätä toiseen suhteeseen? Entä onko täydellistä suhdetta olemassakaan? Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja suhteetkin muuttuu.
Minusta sinun täytyy miettiä että olisitko oikeasti valmis luopumaan nykyisestä suhteesta ja hyppäämään tuntemattomaan. Itse en olisi valmis sitä tekemään jos olisin onnellisessa parisuhteessa, koska en voisi kuitenkaan olla varma siitä mitä uudesta suhteesta tulisi ja tulisiko koskaan mitään. Mutta se on tosiaan ulkopuolisena vaikea sanoa miten toisen tulisi toimia. Ei sekään ole mukavaa että sitten loppuelämän miettii miksi ei silloin uskaltanut lähtä..
..tollainen takertuminen kuulostaa melko pelottavalta! mies takertuu sinuun aivan täysin ja et ilmeisesti pääse hänestä kokonaan eroon vaikka haluaisitkin. Ei kertakaikkiaan älä lopeta nykyistä suhdettasi. Sellaista kumppanuutta ei ole olemassakaan josta ei jotain puuttuisi. On turha kuvitella edes, että täydellinen suhde olisi olemassa.
ja VOI EI!!! Kosii ilman, että on koskaan nähnytkään!
ALAS SIELTÄ PILVILINNASTA JA HETI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
taivaalta ei voi koskaan saada. Arki on aina vastassa jokaisessa suhteessa, ennemmin tai myöhemmin. Ihmisinä me kaikki olemme keskeneräisiä ja vajavaisia, toiset enemmän toiset taasen vähemmän .... kuitenkin keskeneräisiä.
Ei ole järkeä!!
Kukaan järkevä ihminen ei kosi toista näkemättä. Omiin kokemuksiini vedoten, olen tavannut lukuisia nettituttuja, joiden kanssa kirjeitse ollut mahtava kemia ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tavatessa nämä ihmiset eivät ole olleet sinne päinkään todellisuutta, eli siitä kemiasta ei ole ollut tietoakaan. Sinuna pysyisin live-elämässä. Suorastaa pelottavaa tuollainen ripustautuminen koska ettehän te edes todellisuudessa tunne toisianne!!Nettijutuissa voi valehdella ihan mitä vaan, muista se ja vielä pelottavampaa kun mennään ulkomaanrajojen yli. Pidä pääsi nyt kylmänä hyvä ihminen!!!
Kaikkihan me unelmoidaan ja välillä joku antaa niihin vähän vauhtiakin, kuten sun tapauksessa. Tosielämä on kuitenkin eri juttu. Ette ole ikinä nähneet. C´moon!!!! Kaunistahan se oisi, jos ihmissuhteet muodostuisi tuohon tapaan...ollaan niin samanhenkisiä ja tuntuu, että jo rakastetaan...ihan höpöä! Eikä voinut äijä avata suutaan aiemmin eikä tehdä mitään konkreettista??? Hohhoijaa.
Miessuhteista puuttuu aina jotain. Romantiikkaa, hyvää seksiä tai rahaa...vika vaihtaa paikkaa, muttei koskaan tunnu häviävän. Mutta tämän tosiasian kanssa vaan joutuu elämään. Jätä siis haaveilut sikseen ja jos on vielä pakko haaveilla, älä ainakaan TEE mitään hölmöä.
Eihän kukaan selväjärkinen (siis teistä kumpikaan) voi tosissaan tuntea ja haluta toista
ihmistä, jota ei ole ikinä nähnyt!!! Herranen aika mitä tämä virtuaalielämä tekee joillekin... EN YMMÄRRÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaus: EI
Punnitsepa, mikä nykyisessä suhteessasi ei ole täydellistä, vain jos puolisosi alistaa tai vain käyttää sinua hyväksesi tai on agressiivinen tai viinamies, jätä hänet. Muutoin harkitseisin sinuna ja punnitseisin elämän arvot vielä kerran. Jos liikut tuommoisella asenteella ja pää noin herkästi sekoitettavissa, niin turhaan vaihdat todennäköisesti. Elämän arjesta vain itse rakennat kestävän ja arvoisesi. Olen vaan nähnyt liian monta "houvattia", jotka aina vaan vaihtavat kuvitellen löytävänsä sen oikean ja aina pettyvät. No, oikeastaan minun piti vaan sanoa sinulle vinkiksi se EI. Mietipä sitä.
No huh huh. Kyllä se varmasti imartelee, jos kositaan. Ja jos on ihastunut niin vielä enemmän... Mutta etkö voi mennä vain mielikuvituksissa naimisiin? Ettehän edes ole tavanneet? Edustaako mies jotain uskonnon ryhmää? Kuulostaa omituiselta... En haluaisi tiputtaa sinua sieltä pilven päältä, mutta todennäköisesti tipahdat itse jos moiseen kelkkaan lähdet. Jossakin vaiheessa niin miehille kuin naisillekin tulee vaihe jolloin on "pakko löytää joku"... varsinkin jos on ollut liian kauan "yksin". Sinä vaikutat hänen mielestään suopealta ja jos teillä on muutoin synkannut. Mutta mieti vähintään 5 kertaa. Mitä sinä itse haluat =) Oletko tylsistynyt nykyiseen suhteeseesi? Suosittelen että vietätte miehesi kanssa muutamia kivoja iltoja, niin eiköhän se oma mies tule mieleen vähän enemmän...
En ehkä sinuna jättäisi nykyistä suhdetta noin vaan.Mutta kyllä mun mielestä netin kautta voi oppia tuntemaan ihmisen kunnolla, ja voi jopa rakastua ilman että on tavannut oikeesti. Olen itse tavannut muutaman netin kautta, ja kyllä ainakin minun kohdalla olen aina tuntenut samoin "oikeassa elämässä" kuin virtuaalissa. Pitää vain osata tulkata ihmisiä, ja valehteliat on aika helppo tunnistaa.
tämän miehen kanssa netin välityksellä kyllä mutta,onko teillä web-cammit molemmilla päällä?
ja julia80 on oikeassa,ala keskittyä vähän enemmän sun omaan mieheen niin pian huonmaat ettet ajattele sitä jenkkiä enää..
ps: onko tuo mies joku turkkilainen tai muuten vaan jostakin noista maasta kotoisin? ja asuu amerikassa? tai sitten joku sekopää amerikkalainen idiot ,koska munkin mielestä tuo tyyppi vaikuttaa oudolta kun yht'äkkiä haluaa sun kaa MUKA naimisiin..
This very very strange story bebe..
pidä jalat maassa...
Henk.koht. oon sitä mieltä (kokemuksesta), että ihmiseen voi rakastua vaikka ei oo tavannutkaan, ja "tarina" voi olla livenä ihan yhtä ihanaa. mutta ei sentään naimisiinmenoa sovita ilman että oikeasti tunnetaan. Tuo ei oikeen suomalaiselta kuulosta, onko miehellä joku muu syy haluta sun kanssa naimisiin, esim. että saisi jäädä maahan?? Musta ei ole järkeä "lennosta" lähteä miestä vaihtamaan, kuka sellaista tekee. Yleensä ensin todetaan että nykyisessä on joku vika, ja se lempataan sen takia. Muutenhan kumppania vaihdeltais tämän tuosta, sillä maailmahan on ihania miehiä täynnä. nyt sanon minäkin että avaa silmäsi, ja herää todellisuuteen!