Yksinhuoltajien lapsista sen verran, että opettajan urallani olen nähnyt kaikenlaisia tapauksia. Minulla on ollut oppilaita, joilla on eronneet vanhemmat ja lapset ovat todella hyvätapaisia ja fiksuja ja sitten on niitä lapsia, jotka oireilevat juuri vanhempiensa huonon avioliiton vuoksi. Lapsen kannalta on tärkeintä, että on turvallinen koti ja rakastavia aikuisia ympärillä. Biologinen isyys tai äitiys ei aina välttämättä ole se paras vaihtoehto - vaikka yleensä onkin. Eronneiden tapauksissa näyttäisi siltä, että jos vanhemmat ovat väleissä ja puhuvat avoimesti lapsen asioista keskenään ja asiat sujuvat, ei ero välttämättä vahingoita lasta. Riitaisa avioero tai avioliitto usein aiheuttaa lapselle oireita ainakin hetkellisesti.
yh -asiaa
opettaja.....
302450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Itse erosin miehestäni nimenomaan lapsen parhaan vuoksi. Sain kuulla kommentteja "väärästä" teosta, vaikka suhteessa oli väkivaltaa. Itse uskon lapsen kärsivän enemmän huonosta suhteesta ja onnellinen vanhempi--> onnellinen lapsi.
Eikö tämä asia ole tiedetty jo pidemmän aikaa?
Ei mikään uusi uutinen.
Kiitos opettajalle mukavasta viestistä.
Molemmat lapset suorittivat yo-tutkinnon hyvin arvosanoin. Takasin lapsille täydellisen lukurauhan.
Meidän perheessä lapsen ystävän perheestä on ollut paljon tukea. Lapsi saa olla mukana onnellisen ja toimivan perheen arjessa.
Tukea saattaa tulla odottamattomalta taholta.
Olen monta kertaa ajatellut kiittää tuota perhettä.
Opettajillekin lähetän samalla kiitokset menneistä vuosista. Yhteistyö sujui erittäin hyvin.
En saanut koskaan negatiivista palautetta lapsista.
Lapseni eivät halunneet, että teen numeroa yksinhuoltajuudeestani. Tuskin monikaan opettaja edes tiesi, että olemme eronneet.
Olin kaikissa koulun kokouksissa läsnä. Lapset eivät halunneet isää sinne. Ehkä hänestä ei olisi ollutkaan sellaiseen.
>Lapset eivät halunneet isää sinne. Ehkä hänestä >ei olisi ollutkaan sellaiseen.
Jaaha.
tosin jo täyttänyt 56 vuotta. Olin juuri tuollainen kiltti lapsi, erinomaiset arvosanat koulussa, opettajan kehuivat jne. Viisikymppisenä sairastuin vaikeaan masennukseen, kävin läpi pitkän psykoterapian ja parannuin. Mieheni löysi toisen naisen koska minun kanssani olisi voinut jatkaa vain jos olisin "ollut niinkuin ennenkin". Äitini teki varmasti parhaansa silloin kun olin lapsi ja nuori, mutta masennukseni ja avioliittoni ongelmien takana oli toisen vanhemman menetys lapsena. Yritin koko elämäni kovasti, lopulta yli voimieni, miellyttää muita, jotta minua ei uudelleen hylättäisi.
Täydellistä elämää ei saa meistä kukaan vaikka jossain vaiheessa siltä näyttäisikin. KUn vaikeukset tulevat on tärkeintä, että läheltä löytyy rakastavia ja välittäviä ihmisiä.
"Äitini teki varmasti parhaansa silloin kun olin lapsi ja nuori, mutta masennukseni ja avioliittoni ongelmien takana oli toisen vanhemman menetys lapsena."
Vastaan tuohon koulujuttuun vielä. Ei lapset halunneet, että isä osallistuu vanhempainkokouksiin.
Olisin kovin mielelläni mennyt sinne yhdessä.
Isäkin olisi tajunnut paremmin kouluasioita.
Mies masentui monen syyn takia. Hänkin oli avioerolapsi. Oma isä hylkäsi perheen ja oli täysin piilossa 10 vuotta. Sitten hän otti lapsiinsa yhteyttä ja oli niin kuin ei mitään.
Terapiassa mies käy edelleen. Suurin syyllinen uuden vaimon mielestä olen minä.
En lähtisi syyttämään yh-äitiä masennuksesta.
Kiltin naisen syndroomasta mieluumminkin puhuisin.
Ei se ole yh-lasten ongelma vaan kaikkien suomalaisten naisten ongelma.
Ostin äsken uuden Gloria-lehden. Se on 50 % tarjouksessa. Pastori Hilkka Olkinuora kirjoittaa siinä erittäin räväkkää tekstiä naisten ulkonäköpaineista. Tuollaisen paineen alla minäkin elin. Suurin alistaja oli tuo yh-äidin kasvattama mies. Hän mitätöi täysin habitukseni.
Osallistu sinäkin yh-äidin kasvattama nainen www.plaza.fi/Ellit/Kristallipallopalstan kirrjoituskilpailuun. Siellä on erittäin kaunis kirje omalle itselle. Töpeksin tuolla palstalla ja pahoitin kirjeen kirjoittajan mielen. Hän käsitti, että luulen hänen kopioivan toisen tekstiä.
Minulle sattuu harmittavan usein väärinkäsityksiä näillä nimettömillä keskustelupalstoilla.
Ellien 50+ olen kaikkien hampaissa. Jotkut kehuvat ja toiset kehottavat häipymän huitsin nevadaan.
Tämä aviopalsta on melko raadollinen keskustelupalsta, mutta kuitenkin erittäin hoitava ja terapeuttinen.
Ilokseni miehetkin viihtyvät tällä palstalla.
Jotkut ovat erittäin katkeria ja vuodattavat sappea. Niin minäkin tein aikani.
Antakaa tunteiden tulla kuin taivaan pilvien ja meren aaltojen. Niin kirjoitin eilen. Nyt tämä päivä menee jo liian paljon netin ääressä. Aloitan tänään kesäloman. Ehkä kirjoitan netissä tai sitten vain surfailen mukavilla sivuilla.
Toipua voi monella tavalla.
Suosittelen kaikille eronneille miehille koulujen vanhempainiltoja. Vaikka vähän ehkä arastelette, niin hiljaakin voi olla. Varsinkin lukioaikaan jutut ovat erittäin mielenkiintoisia. Siinä oppii väkisinkin itse monta asiaa. Ties vaikka minäkin innostun vielä opiskelemaan ja jätän nämä nettifoorumit kokonaan unholaan.
Summa summarum. Masennuksen syitä on monia. Ei yhden vanhemman perhe ja isän tai äidin hylkääminen saa suistaa ketään apatiaan.
Meillä on kaikilla yhteinen isä taivaassa ja saman auringon alla elämme jokaikinen. Säteitä silmäkulmiin. Mitä vanhempi sitä enemmän niitä kertyy silmien ympärille.
Miten niin miesvastaisuutta? Eiväthän ne lapset ottaneet kantaa miesten paikalla oloon yleensä, vaan isänsä paikalla oloon. Se taas on riippuvainen isän ja lasten suhteista eikä. Ei erot ja yksinhuoltajuudet ole mitään naisten ja miesten välisiä kisoja yleisesti, vaan ihmisuhdejuttuja, joissa ovat mukana juuri ne henkilöt, jotka sattuvat olemaan, eivät kaiken maailman miehet ja naiset.
Liika kiltteys ja halu miellyttää ovat juuri niitä selviytymiskeinoja, jotka olemme lapsuudessamme omaksuneet ja usein ne selviytymiskeinot seuraavat meitä omaan avioliittoon.
Jos ihminen ei ota huomioon omia tarpeitaan vaan koko ajan miellyttää muita...se syö henkisesti.
Olen nähnyt lapsia minäkin. Totuus on että yh:n lapsilla on useammin hyvin vakavia ongelmia.
Ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa kun kotona toinen alkaa uhkailemaan avioerolla.
Rauha on mennyt ja se näkyy ja kuuluu vaikka ei puhuttaisi sanaakaan.
Harvemmin muuten on kovin sopuisia eroja kun ei liittokaan suju. Turha elää haavemaailmassa että eron jälkeen muka pystyisi jotenkin paremmin sopimaan.
Mistähän sen perkeleen toisessa erottaisi jo ennen lapsen syntymää kun niin kovin moni huomaa sen heti lapsen synnyttyä?
Moni kysyy että pitäisikö erota kun puoliso on aivan hirveä ja lapsi kuitenkin vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Toiset ovat jo ehtineet erota ja kehuvat sumeilematta itseään ja ratkaisuaan. Silti on seinä pystyssä kun oikein mikään ei suju.
Jos kerran on niin erinomainen luulisi erottavan paskan puolison jo valintavaiheessa.
Säälittävää.
Niin... se on helppo sanoa jälkikäteen, että olisi pitänyt huomata, mutta kun siinä avioliitossa on kaksi osapuolta ja lapsen syntymä muuttaa monta asiaa. Itsekin voin näin jälkikäteen sanoa, että minun olisi pitänyt huomata ex-puolison todellinen luonne, mutta kun hän sattui vain osaamaan peittää sen niin hyvin, että edelleenkin onnistuu huijaamaan ihmisiä. Ja minä kuulen sitten haukut erosta.
Eihän kukaan naimisiin mene erotakseen, mutta kun kaikki ihmiset eivät ole rehellisiä edes läheisilleen ja mistä sen toinen voi tietää ennen kuin se tulee esille. Jälkiviisaus ei auta ketään, kun aikaa ei voi kääntää....
Jos ihmiset osaavat hoitaa avio/avoeronsa fiksusti, heillä ei välttämättä ole ollut kovin riitainen erokaan. Huonosta avioliitosta nimittäin harvoin seuraa hyvää avioeroa. Joskus kyllä. En itsekään usko, että avioliittoa kannattaa jatkaa vain lasten vuoksi, mutta avioeron jälkeen kannattaisi lasten olemassaolo muistaa. Jos molemmat vanhemmat alkavat esimerkiksi tapailla uusia kumppaneita ja etsiä nuoruuttaan, se saattaa olla katastrofi lapsille. Olen seurannut läheltä yhtä eroperhettä. Molemmilla on nyt uudet kumppanit ja lisää lapsia. Ensimmäisen avioliiton lapsia ei nähtävästi kumpikaan haluaisi pitää luonaan vakituisesti ja lapset aistivat vanhempiensa jatkuvan riitelyn hoitovuoroista jne. Noiden lasten kannalta avioero ja sen jälkeinen elämä on ollut täysi fiasko ja sen kyllä lapsistakin huomaa.
Käsittääkseni yksinhuoltajat ovat tämän maan köyhälistöä eli aika moni elää alle keskiarvotulojen. On lapsellista väittää, etteikö esimerkiksi murrosikäisen lapsen elämään jatkuva rahapula vaikuttaisi. Jos kaksi pienituloista eroaa, lienee selvää, että kahden kodin ylläpito pienillä tuloilla on vaikeampaa kuin yhden. Pitää olla isotuloinen, jotta lasten elintaso ei laske erotilanteessa. Kukaan ei varmaan rahan takia jatka parisuhdetta (eikä pidäkään), mutta ei köyhyyskään kovin mukavaa ole.
.. taas yksi näitä joka on omasta mielestään oikeassa ja koko muu maailma on väärässä. Vai saattaisiko sittenkin olla toisinpäin..?
tiedä itse sen oman tilanteensa.
Turha siihen on sivullisten alkaa neuvomaan varsinkaan jälkikäteen.
kuin huono, ja tarkoitan siis HUONO parisuhde.
Kyllä sillä rahallakin voi pilata lapsen. Parempi oppia pienestä, että kaikkea ei saa mitä haluaa ja haluamansa eteen täytyy nähdä vaivaakin.
.. kukapa sitä elämässään neuvoja tarvitsisi...
rahahan se on joka ratkaisee kannattaako erota... suhteen laatu ei sitten ratkaise mitään... miten ihmeessä voi ihmiset olla niin maallisen mammonan perään. Minä olen työtön yh-äiti. Lapseni ovat tällä hetkellä onnellisempia kuin ennen. Ei tarvitse pelätä äidin ja isin riitoja, vaan molemmat vanhemmat on onnellisia tahollaan. Isillä on uusi avovaimo lapsineen sekä yksi yhteinen ja äiti elelee rauhassa lasten kanssa ilman riitaisaa ilmapiiriä. Rahan roisketta ei ole, ex-mies maksaa minimi elatusmaksut, toisella lapsella kalliit astmalääkkeet sekä muut vaate, ruoka ja asumiskulut. Pärjätty on, eikä sossun luukulle ole tarvinnut mennä. Karsittu on pienistä ylellisyyksistä, ei osteta aina sitä kalleinta vaan ostetaankin se käytännöllinen. Lapsille ostellaan siistit vaatteet tarpeen mukaan ja jos jää jotain niin sitten voin itselleni ostaa jotain jos tarvitsen. Meillä ei ostella huvin vuoksi jos joku vaate on nätti, se ostetaan jos tarvitaan oikeasti. Pitää opetella rahan käyttöä, eikä törsätä mihin sattuu. Henkisesti voimme kaikki paremmin ja sitä ei voi korvata rahalla!
"Lapseni ovat tällä hetkellä onnellisempia kuin ennen". Sitä et voi tietää. Itse ehkä olet, mutta ero on lapsille aina kriisi. He voivat koteloida tuskansa hyvin piiloon, mutta joskus se sieltä purkautuu. Ehkä vasta aikuisena.
Juurihan se taas kerran julkistettiin, että yh:n lapset joutuvat huostaanotetuksi ja psykiatriseen hoitoon useammin kuin muiden lapset. Pane vain pääsi pensaaseen jos haluat.
Älä kuitenkaan ylläty, jos lasten elämässä tulee "yllättäviä" vaikeuksia.
Esitin vain omia näkemyksiäni ja kokemuksiani. Ne olivat siis yleistyksiä! Kurjaa, jos omalle kohdallesi on sattunut jotain ikävää, ettekä ole asioita pystyneet sopimaan.
turha sivullisten alkaa neuvomaan jälkikäteen.
Neuvo silloin kun joku sitä sulta pyytää.
Ja silloinkin kannattaa miettiä tarkkaan, koska et kuitenkaan koko tilannetta tiedä.
Etkä sinäkään aina ole oikeassa, vaikka niin tunnut luulevan..
Ihan totta! Tilanteet muuttuvat liitoissa ja lapsen syntymä voi muuttaa suhteen täysin. Puoliso voi olla myös persoonaltaan häiriintynyt. Itse olen ollut liitossa, jossa mies muuttui kuin veitselläleikaten kun muutettiin yhteen. Silti vielä tänäänkin hän saa sossunaiset ja muutkin kiedottua pikkusormensa ymärille hetkessä. Minä tunnen sen toisen puolen ja enkä kykene enää näkemään tai edes kuvittelemaan hänen viehätystään Nyt jälkiviisaana voisin ihmetellä miksi menin lankaan ja miksi en huomannut aikoinani, mutta kun katson niitä lukuisia, jopa virkamiesnaisia, jotka lankeavat loveen, suon itsellenikin hiukan ymmärrystä.
En ymmärrä minäkään näin jälkeen päin, kuinka saatoin erehtyä niin täydellisesti, mutta en ole ainoa..
ja voin todeta, että vanhempieni ero oli todella helpotus. Mikäli he olisivat jatkaneet vielä yhdessä ja olisivat riidelleet kuten he yleensä tekivät, niin olisin varmasti psykiatrin tarpeessa.
Onneksi he erosivat ja sain kasvaa pahimman murrosikäni rauhallisessa ympäristössä äitini kanssa. Suhteeni pysyi kumpaankin vanhempaan hyvänä, joten mielestäni en ole kärsinyt,kuin hetkellisesti (heidän ollessa vielä naimisissa) vaikka olenkin erolapsi.
Kiitos... Hyvin sanottu... Voin sanoa, että luokkasi oppilaat saavat olla onnellisia, että heillä on fiksu opettaja.
No opettajako tässä tulee Suomalaisten eroperheiden pelastajaksi? Mikä ihmeen asiantuntija opettaja on sanomaan, että erolapsilla menee hyvin. Kyllä lapsetkin osaavat kätkeä tunteensa niin hyvin ettei ulkopuoliset kuten esim. opettajat niitä huomaa.
Eniten näissä kirjoitelmissa ärsyttää se, että aina saa lukea: isä on huono, isä on juoppo, isä ei halua tavata lapsiaan, isä on hylännyt lapsensa jne. Tämä on loputon lista.
Tämä jatkuva isien mollaaminen ja paskan puhuminenn ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Tottakai on olemassa ns. "huonoja" isiä mutta aivan saman verran on olemassa myös huonoja äitejä.
Suomessa naiset ovat halunneet jo vuosisadan tasa-arvoa. Sen he ovat saaneet jo ajat sitten, mutta silti esimerkiksi näissä perheasioissa isien mollaaminen jatkuu vuodesta toiseen.
Olen helvetti soikoon todella kyllästynyt tähän ainaiseen isien haukkumiseen. Katsokaa välillä peiliin te suomen naiset jotka valitatte jatkuvasti suomalaisten isien surkeudesta.
terv. isä joka hoitaa ja kantaa vastuunsa lapsistaan
Olenko minä miehiä haukkunut? Puhuin siitä, että lapsen kannalta tärkeintä on, että kotona on rauhallista ja rakastavia ihmisiä, ovat ne sitten biologisia vanhempia tai ei. Yhtä hyvin isä voi olla lapsen huoltaja kuin äitikin. Yleensä molemmat ovatkin eron jälkeen. Eniten lapset oireilevat silloin, kun kotona on riitelyä, ahdistusta ja hätää. Avioero ei ole hyvä vaihtoehto, mutta on tilanteita esim. väkivalta, jossa se on ainoa. Yksinhuoltajia ei pidä tuomita suoralta kädeltä, koska on paljon yksinhuoltajia, jotka ovat tehneet hienoa työtä kasvattaessaan lapsensa tähän yhteiskuntaan. Paljon parempaa työtä kuin jotkut riitaisassa parisuhteessa elävät. Ja muistakaa, että yksinhuoltajuus ei ole aina yksinhuoltajan oma valinta - muitakin syitä yksinhuoltajuuteen on kuin avioero - esim. kuolema tai sairastuminen. Jaksamista kaikille lasten kasvatustyöhön!
Eroaminen on suurta itsekyyttä, ei ajatella lasten tunteita ollenkaan. Kyllä on ihme jos aikuiset ihmiset ei osaa sopia asioitaan ja yhteisiä pelisääntöjä. On se ihme kun jotkut tapaa vaan aina vääriä ja pahan luonteisia ihmisiä, kai se on toisilla 2-3 vuotta aina maksimi aika mitä pystyy olemaan yhdenkanssa.
Riippuu paljon eron syistä ja muista olosuhteista onko ero hyväksi vai pahaksi. On myös suurta itsekkyyttä jos esim. äiti, ollakseen hyvä puoliso ym. ym. jatkaa liittoa, jossa isä juo ja hakkaa perhettään, käyttää lasta hyväksi tai muuten uhkaa perheen turvallisuutta. On itsekkyyttä ja oman kruununsa kirkastamista jos väkisin ylläpitää liittoa, joka aiheuttaa koko kotiin ahdistuneen ilmapiirin. Lapsen etu voi olla, että toinen vanhempi ymmärtää eron kautta turvata kotirauhan. Eri asia on jos joku harrastelee eroja vain mielen oikkujensa mukaan.... tosin ero on niin rankka ja raskas asia olipa syy mikä hyvänsä, ettei kukaan turhan takia eroa jos on mahdollisuus jotenkin saada asiat muuten kuntoon.
oikeassa!
Ei ne eron syyt läheskään aina ole niin löysässä, mitä jotkut tuntuu luulevan.
Joskus ei ole mitään muita vaihtoehtoja.
mikään opettaja, koska ipettajat eivät yleisesti saa laittaa minkään sortin edustajia eri arvoiseen asemaan! Et voi arvostella yksinhuoltajien lapsia muihin etkä päinvastoin! Kunhan nyt satuilet ja oletat asioiden olevan niin!!!!
Kaikkein ratkaisevinta lasten kohdalla on se, miten eron jälkeen toimitaan.
Jos riitely jatkuu eron jälkeenkin ja sitä etävanhempaa mustamaalataan, niin lapset oireilevat varmasti.
Tilanne on pahempi kuin ennen eroa, koska nyt etävanhemmalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia olla lastensa elämässä ja osoittaa puheita vääräksi.