Asun suuressa ja uudessa kerrostalokaksiossa kihlattuni kanssa. Hän on työelämässä ja minä olen jatko-opiskelija. Minulla on jo tutkinto alalta, jossa minun on mahdollisuus tehdä keikkatyötä aina kun on tarvetta. Opiskelua on jäljellä 2,5 vuotta.
Kysymykseni voi kuulostaa todella huvittavalta, mutta itsellä on ainakin todella paha mieli.
Meillä on kissa, joka joutuu siis kouluni ja mieheni työn takia olemaan aika paljon myös yksin kotona. Löysin tälle kaveriksi pienen kissanpennun ja toin sen koeajalle kotiimme, että tulisivatko ne toistensa kanssa juttuun ja ehkäpä niistä olisi myös seuraa toisilleen. Olemme mieheni kanssa aina pitäneet kissoista ja meidän mielestämme niitä saakin olla kaksi. Mistään kesäkissasta ei tietenkään ole kyse, vaan ne ovat perheenjäseniä ja ovat kanssamme niin kauan kuin elämää heille suodaan. Lapsia meillä ei ole, emmekä niitä halua ennen kuin olen valmistunut ja olemme muuttaneet suurempaan kotiin. Minä olen pian 27-vuotias ja mieheni 31.
Nyt äitini, joka asuu pysyvästi ulkomailla ja käy Suomessa ehkä pari kertaa vuodessa, pillastui asiasta aivan täysin. Hän on avustanut asumistani koulun aikana lyhentämällä lainaani asunnosta n.180 euroa kuussa.(kyseessä on asumisoikeusasunto) Hän on itse halunnut näin tehdä ja rahasumman hän tulee saamaan takaisin kun muutamme asunnostamme pois. Rahaa en ole häneltä pyytänyt ja teen keikkatyötä koulun ohella. Elämämme ei ole rikasta, mutta ei köyhääkään ja olemme laskeneet, että meillä on varaa pitää kahta kissaa huomioiden myös mahdolliset lääkärikulut jne.
MItä äitini nyt tekeekään, hän yrittää pakottaa minua viemään kissan pois ja huutaa, kuinka hänen rahansa käytetään kissan ruokaan.(ai rahat jotka menevät suoraan pankkiin, joita en edes näe!)Hän väittää, että tulen menettämään kaikki ystäväni ja masennun. Että aina on ongelma saada kissanhoitaja (joka meillä jo onkin tarvittaessa) jne.Elämäni ei kuulemma tule olemaan muuta kuin kissanpaskan siivousta...
hmm. en edes muista mitä kaikkea hän sanoi, mutta olin aika yllättynyt hänen reaktiostaan.Hän on astmaatikko ja kokee, ettei voi nyt tulla enää käymään kotiimme. Yhden kissan kanssa siis ei ollut ongelmaa.Lapsuudessani minulla oli kaksi kissaa myös ja hän kesti niitä vaikka oli jo silloin astmaatikko,koska hänellä ei ole koskaan ollut kissalle allergeenejä/vasta-aineita testeissä.
En voi kuitenkaan rakentaa elämääni ja kotiani niin, että äitini pääsee lomalle kaksi kertaa vuodessa, jos sitäkään. Sitä minä en koe velvollisuudekseni. Sitäpaitsi hänen astmansa kuitenkin sallii hänen tupakoinitinsa!
Vanhempani ovat eronneet ja isäni ei ollut moksiskaan uutisesta, hänellä itselläänkin on kissa uuden vaimonsa kanssa.
Minä olen järkyttynyt sekä kiristämisestä ja huutamisesta, myös siitä, että minun muka pitäisi tehdä päätökseni vanhempien tahdon mukaan tämän ikäisenä!!Ei todellakaan käy. Toisinaan hän on lähetellyt paketteja jne ulkomailta, mikä nyt on varmasti ihan normaalia korkeatuloisessa työssä olevalle äidille. Huutona oli myös tämä"En tule enää koskaan käymään teillä, pitäkää elämänne, että teidän elämänne ei kuulu minulle enää ollenkaan ja en kyllä lähettele paketteja enää jne."
Mitä ihmettä tällainen käytös aikuista tytärtä kohtaan voi olla!
Kysymykseni voi kuulostaa todella huvittavalta, mutta itsellä on ainakin todella paha mieli.
Meillä on kissa, joka joutuu siis kouluni ja mieheni työn takia olemaan aika paljon myös yksin kotona. Löysin tälle kaveriksi pienen kissanpennun ja toin sen koeajalle kotiimme, että tulisivatko ne toistensa kanssa juttuun ja ehkäpä niistä olisi myös seuraa toisilleen. Olemme mieheni kanssa aina pitäneet kissoista ja meidän mielestämme niitä saakin olla kaksi. Mistään kesäkissasta ei tietenkään ole kyse, vaan ne ovat perheenjäseniä ja ovat kanssamme niin kauan kuin elämää heille suodaan. Lapsia meillä ei ole, emmekä niitä halua ennen kuin olen valmistunut ja olemme muuttaneet suurempaan kotiin. Minä olen pian 27-vuotias ja mieheni 31.
Nyt äitini, joka asuu pysyvästi ulkomailla ja käy Suomessa ehkä pari kertaa vuodessa, pillastui asiasta aivan täysin. Hän on avustanut asumistani koulun aikana lyhentämällä lainaani asunnosta n.180 euroa kuussa.(kyseessä on asumisoikeusasunto) Hän on itse halunnut näin tehdä ja rahasumman hän tulee saamaan takaisin kun muutamme asunnostamme pois. Rahaa en ole häneltä pyytänyt ja teen keikkatyötä koulun ohella. Elämämme ei ole rikasta, mutta ei köyhääkään ja olemme laskeneet, että meillä on varaa pitää kahta kissaa huomioiden myös mahdolliset lääkärikulut jne.
MItä äitini nyt tekeekään, hän yrittää pakottaa minua viemään kissan pois ja huutaa, kuinka hänen rahansa käytetään kissan ruokaan.(ai rahat jotka menevät suoraan pankkiin, joita en edes näe!)Hän väittää, että tulen menettämään kaikki ystäväni ja masennun. Että aina on ongelma saada kissanhoitaja (joka meillä jo onkin tarvittaessa) jne.Elämäni ei kuulemma tule olemaan muuta kuin kissanpaskan siivousta...
hmm. en edes muista mitä kaikkea hän sanoi, mutta olin aika yllättynyt hänen reaktiostaan.Hän on astmaatikko ja kokee, ettei voi nyt tulla enää käymään kotiimme. Yhden kissan kanssa siis ei ollut ongelmaa.Lapsuudessani minulla oli kaksi kissaa myös ja hän kesti niitä vaikka oli jo silloin astmaatikko,koska hänellä ei ole koskaan ollut kissalle allergeenejä/vasta-aineita testeissä.
En voi kuitenkaan rakentaa elämääni ja kotiani niin, että äitini pääsee lomalle kaksi kertaa vuodessa, jos sitäkään. Sitä minä en koe velvollisuudekseni. Sitäpaitsi hänen astmansa kuitenkin sallii hänen tupakoinitinsa!
Vanhempani ovat eronneet ja isäni ei ollut moksiskaan uutisesta, hänellä itselläänkin on kissa uuden vaimonsa kanssa.
Minä olen järkyttynyt sekä kiristämisestä ja huutamisesta, myös siitä, että minun muka pitäisi tehdä päätökseni vanhempien tahdon mukaan tämän ikäisenä!!Ei todellakaan käy. Toisinaan hän on lähetellyt paketteja jne ulkomailta, mikä nyt on varmasti ihan normaalia korkeatuloisessa työssä olevalle äidille. Huutona oli myös tämä"En tule enää koskaan käymään teillä, pitäkää elämänne, että teidän elämänne ei kuulu minulle enää ollenkaan ja en kyllä lähettele paketteja enää jne."
Mitä ihmettä tällainen käytös aikuista tytärtä kohtaan voi olla!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Äidilläsi on vaihdevuodet tai jokin vastaava hormonitasapainon muutos.
Jätä huomiotta koko ihminen, ja elä onnellisena miehesi ja kissojesi kanssa.
Nim. koettu on ja ohi menee
Lapsihan minä vasta olen, 12 ja 2 kuukautta, joten en tiedä mitään, mutta tuossa "elämäsi on pelkkää kissanpaskan siivousta" lauseessa on asiaa. Jos ennen se ei kuitenkaan ollut, niin ei nytkään, vaikka käsitin, että kisuja on enempi. Sinä olet yksilöllinen ja itsenäinen ihminen, sinä päätät aiotko pitää kissasi. Tulet kyllä vielä pärjäämään hyvin.
Mieheni ja minä otimme ensimmäisen kissanpennun viime lokakuussa, toisen otimme tammikuussa myös kaveriksi toiselle, kun olemme yleensä päivisin poissa. Äidistäsi en osaa sanoa mitään muutakuin että teidän asiat ovat teidän asioita, ja jos rahat menevät suoraan pankkiin, ei koko kissa asia hänelle kuulu millään lailla. Kissat ovat tulleet meillä toimeen loistavasti, kannatti ottaa toinen kun molemmat olivat vielä pieniä. Tietysti paskaa tulee enemmän kuin yhdeltä (haloo) mutta samalla sitä siivoaa kahdet kuin yhdetkin kakat. Minuutin homma. Ruokaakaan en nyt sanoisi menevän niin kovin paljoa, meillä kun sattuu olemaan kissat nirsoilevaa laatua, kuivaruokaa kyllä menee, mutta aina sitä voi ne rahat jostain säästää.
Ja ajankäytöstä...tottakai kisujen kanssa tulee viettää aikaa ja leikkiä, mutta samalla ajalla leikkii kahden kuin yhdenkin kanssa.Ja emme kyllä ole kertaakaan katuneet toisen kissan ottamista, huomaa että ne nauttii toistensa seurasta, jos ei itse jaksa leikkiä, niin kyllä niistä on leikkikaverit toisistaankin! =) Ottakaa ihmeessä toinen kisu, niin ei toisen tarvitse kärsiä yksinäisyydestä, kissatkin voivat masentua ollessaan paljon yksin.
..mitenkään elämään ilman tuota äitisi avustusta?
Tarkoitan, että vaikkette sitä ole pyytäneet, voisitteko saada sen maksun loppumaan.
Se on nimittäin luultavasti se millä äitisi luulee voivansa määräillä asumisianne ja elämäänne.
Tämä taloudellinen apu on niin monesti syynä näihin "minä voin sanella mitä teette ja mitä ette!" asioihin.
Sitähän sen EI pitäisi olla, mutta...
En ymmärrä miten äitisi viitsii riidellä sen vähän aikaa mitä hän luonanne vierailee.
Voi siihen myös ne vaihdevuodet olla osasyynä, mutta se ei kelpaa huonolle käytökselle syyksi.
Olette aikuisia eikä teillä ole mitään selitysvelvollisuutta äidillesi, mistään.
Jos se siitä rahasta on kiinni, yrittäkää päästä avustuksesta eroon.
En tiedä miten nämä asiat käytännössä menevät, itsellä kun ei ole mahdollisuutta, eikä tarvetta lapsiani avustaa taloudellisesti, onneksi.
Kun aikanaan muutimme kyseiseen asuntoon, se oli hänen ideansa. Hänen haaveenaan on tulla Suomeen takaisin eläkepäiviä viettämään ja koki tuon velan oton ja siihen sijoittamisen hyvänä sijoituksena, koska saa sitten rahasumman käyttöönsä kun me muutamme pois tai vaihtoehtoisesti hän muuttaa tähän asuntoon. Velka on tosin minun nimissäni, mutta sillä ei lienee merkitystä minne kerääntyneen rahasumman annan, kun velka on ohi.Itse siis maksamme muut asumiskulut.Periaatteessa se olisi mahdollista meidän itsekin maksaa ja en todellakaan ole pyydellyt häneltä rahaa, koska kuten sanoin, käyn työssä kouluni ohella ja mies on palkkatyössä.Mieheni palkka ei kuitenkaan ole niin loistava, että sillä minun opiskeluni elätettäisiin, enkä sitä häneltä voikaan vaatia. Emme oli siis naimisissa vielä jne.
Kyllä minäkin uskon, että vaihdevuodet voivat osittain olla syynä hänen käytökseensä, ikää 52-vuotta. En minäkään kuitenkaan koe hänen käytöstään hyväksyttävänä ja toisaalta itse pyrin aina kunnioittamaan muita ihmisiä, myös vanhempiani. Sitä kasvatusta ei ole minulle annettu vaan sen olen ihan itse tajunnut elämäni tiellä.
Olen myös itse ounastellut, että hän puuttuu taloudellisella tuellansa elämäämme, vaikka periaatteessa hän laittaa rahaa säästöön pankkiin jatkuvasti maksamalla velkaosuutta. Me hoidamme itse aiheutuvat korot.Eli siis olen miettinyt, että hän kokee rahan takia voivansa määrätä elämääni. Mielestäni se on kuitenkin sairaalloista lapsen sitomista itseensä. Jos haluaa rahaa antaa, se pitää tehdä puhtaasta sydämestä ilman, että voi käyttää sitä jonakin verukkeena vedättää vastaanottajaa. Jos minä antaisin lapselleni rahaa, en odottaisi hänen tekevän päätöksiä minun mieleni mukaan, mutta tottakai hermostuisin, jos raha menisi johonkin huumeisiin jne. Se on jokaisen vanhemman oma valinta, haluaako avustaa lapsiaan opiskelujen aikana vai ei, eikä niitä rahoja tarvitse takaisin tulla pyytämään, ellei näin ole sovittu. Yllättävän moni opiskelija on riippuvainen vanhempiensa taloudellisesta tuesta. Itse en sinällään siitä riippuvainen ole, mutta jos kuukausitulot ovat 5000 euroa käteen kuukaudessa (äidilläni) eivätkä menotkaan päätä huimaa, tuskin 180 euroa on siinä tappavan suuri summa. En kuitenkaan koe hänen velvollisuudekseen lainaa lyhentää ja hän voi minun puolestani lopettaa sen milloin tahansa. En siis periaatteessa ole taloudellisesti hänestä riippuvainen, asia on täysin hänen oma valintansa.
Niin, itsekin olen ajatellut, että päätös on minun ja kihlattuni asia ja me myös kannamme vastuun päätöksistämme.
Äitisi yrittää selvästi kontrolloida elämääsi, mutta ei toivottavasti siinä onnistu. Olin itse vuosia sitten vähän samanlaisessa tilanteessa eli asuimme kahden mieheni kanssa ja otimme toisen kissan (mikä olikin hyvä ratkaisu). Äitini kuitenkin suuttui siitä ja sanoi, että tuon uuden kissan kanssa meillä ei ole enää mitään tulemista hänen luokseen kylään. Äitini asuu kauempana, joten käymme lomilla hänen luonaan. Mitään allergiaa tms. hänellä ei ole, mutta hän ilmoitti todella kärkevästi, kuinka typerä olin ottaessani toisen kissan, vaikka olin jo silloinkin aikuinen ihminen.
Välimme menivät poikki muutamaksi kuukaudeksi, koska en voinut ymmärtää äitini kiukkuilua. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että olin niin onnellinen kissanpennustani, että se jostain kumman syystä ärsytti äitiäni. Olen hänen ainoa lapsensa ja hän on ollut aina hyvin määräilevä luonteeltaan. Olen elänyt omaa elämääni ja suosittelen sitä myös alkuperäiselle kirjoittajalle. Ihmissuhteet ovat joskus kummallisia, mutta kun itse tietää tehneensä oikein, niin se minusta riittää.
Minäkin olen ainoa lapsi ja hän on minut yksinhuoltajana suurimman osan elämää kasvattanut. Kävipä mielessäni myös se, että onko hänellä "mummokuume", että on pettynyt, kun en teekään nyt sitten lapsia, vaan otin kissan.Hän otti keskustelussamme jopa puheeksi sen, kuinka kissat ovat yhtä työläitä kuin lapset. Noh, jos minusta ei ole kissoista huolehtimaan, niin ei kyllä ole lapsestakaan!
Ja aikeita minulla ei tosiaan ollut niitä hetkeen edes tehdä.
Olen tyytyväinen tekemääni valintaan, että pikkukissa jää meille, koska näistä kahdesta on selvästi seuraa toisilleen ja vanha kissakin on nuorentunut silmissä telmiessään pikkuisen kanssa.
Jos äidilläsi ei ole ollut ongelmaa ensimmäisestä kissasta, kyseessä ei nähtävästi ole kissaviha sinänsä. Jos olisit yksinäinen nainen, äitisi pelkäisi sitä että sinusta tulee "kissaiita" joka lopulta elää 20 kissan kanssa eikä saa koskaan miestä. Ja sehän olisi hirveää se ;)
Mutta nykyisessä tilanteessasi mieleen tulee, että äitisi on ehkä odottanut seuraavaksi vauvauutisia, ei uutisia uudesta kissasta. Ja sitten herne menee vähän nenään kun asiat ei menekään niin kuin "kuuluu" ja miten hän on asian ajatellut.
Vaikutat siltä että olet järkevä ja harkinnut toisen miirun hankkimisen ihan perusteellisesti. Ota ihmeessä se, kyllä äitisi varmaankin tulee järkiinsä kun huomaa ettei maailma kaadu eikä kissa hänen jokapäiväistä elämäänsä haittaa.
mahtaa reagoida vauvauutiseen, jos kissa aiheutti tuollaisen reaktion?
Toimikaa niin, että voitte elää itsenäistä aikuisten elämää ilman äitisi almuja. Sehän on selvä, että niin kauan kuin otat äitisi almut vastaan hän kokee voivansa puuttua teidän elämäänne. Sinuna järjestäisin elämäni niin ettei hänen rahojaan tarvita, vaikka elämä olisikin köyhempää, mutta melkoisen varmasti, myös vapaampaa. Ei ole kyse kissoista vaan siitä, että ette ole vielä 30 vuotiaina aikuisia vaan kuin murrosikäisiä. Teidän ei kyllä kannata vielä hankkiakaan lapsia siitähän sota syttyisi. Lapsi vasta paljon kuluttaakin. Nyt pitää nostaa nokka pystyyn ja olla sen verran ylpeä, eikä ottaa ilmaista rahaa vastaan.
Se antaako vanhemmat rahaa vai ei, ei tee yhtään aikuisemmaksi, ainakaan minun mielestäni. Ilmeisesti et ole lukenut kaikkia kommenttejani asiaan, kun teet tällaisen johtopäätöksen. Lukaiseppa tuolta kertaalleen mielipiteeni, eli hän laittaa rahaa pankkiin, minä maksan korot. Rahat ovat hänen, kyseessä on vain asumisoikeusasunnon maksu, joka täytyy maksaa, jos mielii sellaisessa asua. Hän siis periaatteessa säästää pankkiin summaa pikkuhiljaa, jotta voi sitten ostaa asunnon itselleen tai muuttaa tähän asuntoon, jossa nyt asun kun palaa suomeen. Rahat eivät siis ole suoranaisesti minulle, eivät tule edes minun käsiini, eivätkä mene minun kuluihini. Tämän ratkaisun hän teki aikanaan sijoitusmielessä, ei meidän auttamismielessä. Mutta koska me asumme Suomessa,hän ei vielä toistaiseksi, on meidän järkevintä asuttaa asuntoa niin kauan, kun hän palaa takaisin kotimaahan mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua tai jos muutamme toisaalle, silloin hän voi vuokrata asunnon jollekin muulle. Kerroin myös käyväni työssä opiskelun ohella ja kustantavani itse oman elämäni, joten miten voit tulla kirjoittamaan minulle tuollaista?Et tiedä mistä puhut.Tai sitten et ymmärrä mitä olen kirjoittanut.
Voin myös valaista, että olen elättänyt itseni 18-vuotiaasta saakka itse, opiskeluni siirtyivät vain näin aikuisempaan ikään, koska en aikanaan käynyt koko koulutustani kerrallaan, vaan asuin useita vuosia itsekin ulkomailla, ihan omillani, että kyllä minä varmaan sitten ihan lapsi olen, enkä tule omillani toimeen!
asutte siis hänen tulevassa asunnossaan??? Miten niin te ette järjestelystä hyödy. Saatte asua rauhassa siihen asti, kun äitisi palaa, jos palaa. Mielestäni te hyödytte tilanteesta. Silloinhan hän kokee voivansa pompottaa. Maksatte korot ja se on taatusti vähemmän kuin vuokra jota joutuisitte maksamaan vieraalle. Äitisi hyötyisi enemmän vuokratessaan asunnon vieraalle. Jospa äitisi onkin kyllästynyt järjestelyihinne?? Haluaa hiillostaa teidät sieltä pois. Olisi taloudellisempaa laittaa asunto vieraalle vuokralle. Olet aika kiittämätön ja sokea, jollet näe, että äitisi on halunnut auttaa teitä. Eipä ole ihme, jos kärttyilee.
Jospa äitisi ei vain halua, että asunto, jota hän maksaa ja johon hän ehkä joskus muuttaa, on kissoja? Ei siihen tarvita sen enempää syitä. Kaksi kissaa on enemmän kuin yksi. Kissoista ja koirista tulee huoneeseen omat ´pölynsä`, teidän jälkeenne asunto joudutaan ehkä kunnostamaan? En ole asiasta aivan varma, mutta monet vuokraisännät eivät halua tästä syystä kissoja tai koiria asuntoihinsa, koska esim. pahat astmaatikot eivät voi asua koskaan tällaisessa asunnossa, vaikka se siivottaisiin kuinka hyvin, se vaatii remontin. Jos asia on näin, niin äitisi sijoittama raha menee ´ilmaan`ja hän joutuu maksamaan teidän kissojen vuoksi ehkä isonkin laskun. Tällainen syy tuli ekaksi mieleen.
niin eikö äiti sitten olisi voinut sanoa niin? Eli vedota asunnon tilaan ja astmaan. Jos perustelut on olleet kuitenkin luokkaa "menetät kaikki ystäväsi ja masennut [kissan takia]", on kyse jostain irrationaalisesta pelosta. Tiedän toisen samanlaisen tapauksen, jossa yksi eläin oli vanhempien mielestä ihan ok, mutta toisen hankkimista protestoitiin. Kun eläin sitten kuitenkin tuli, vanhemmat ihastuivat siihen. Ensin täytyi kuitenkin yrittää hallita aikuisen ihmisen elämää ja yrittää pompottaa.
tottakai me hyödymme, mutta asunto ei ole hänen sen enempää kuin meidänkään. Tod.näk. hän ottaa rahan ulos ja ostaa oman asunnon. Paljoakaan asumisessa ei voita hinnan puolesta, jos vertaa vuokra-asuntoon.Tuskinpa tämän tyyppisessä käytöksessä on kyse siitä, että juuri nyt hän haluaa meidät asunnosta pois. Kyse oli elämäni määräämisestä. Yhtä kaikki, jos hän ottaisi jonkun muun vuokralaisen tähän, hän tuskin saisi paljonkaan voittoa, koska vuokraa ei voi ylenmäärin nykyisestä nostaa. (asumisoikeusyhtiön kiinteistömaksu/kk).Ja en edes tiedä, voiko vuokralaista ottaa asumisoikeusasuntoon, tällä hetkellähän se on minun nimissäni!Toisaalta hän ei olisi edes oikeutettu asumaan asumisoikeusasunnossa niillä tuloilla mitä hänellä nyt on, sillä asumisoikeusjärjestelyssä hyvin tienaava ei pääse asuntoihin kiinni vaan on tietty tuloraja joka ei saa ylittyä. (Jos et sattunut tietämään).Eli voi olla, että hän ei voisi asua asunnossa kuitenkaan tulevaisuudessa, mutta hänellä olisi pankissa sievoinen summa rahaa säästössä (minä siis edelleen maksan korot)jolla hän voisi halutessaan ostaa omaa asuntoa.Koska velka on minun nimissäni, hän kai kiertää tällä jotakin verojakin tulevaisuudessa, maahanmuuttajan joilla on pankkitilillään sievoinen summa, ovat yleensä verottajan kynsissä.
Luulen tuntevani äitini paremmin kuin sinä sanoakseni, että kyseessä on nyt jokin muu juttu kuin minun ulossavustaminen asunnosta. Sain häneltä viestin, jossa hän olikin yhtäkkiä muuttanut mielensä ja piti kissaa ihan ok juttuna, mutta silti en voi moista käytöstä ihan helpolla sulattaa.
laitoin lisäselvitystä tuohon ylös, niillä tuloilla mitä hänellä on, hän ei ole oikeutettu asumaan asumisoikeusasunnossa. Hän säästää rahaa tilille velan kautta.(Summa on pantti, joka saadaan takaisin kun asunnosta lähdetään pois.)Velka on minun nimissäni ja hän saa rahasumman itselleen. Tuosta velasta minä en juurikaan saa verovähennyksiä, eikä se oikeuta mihinkään tukietuuksiin.Myös asunto on minun nimissäni. Minun puolestani lopettakoot (aikuinen ihminen!) kyseisen "säästöjutun", jos ei halua siinä mukana olla, koska voin hyvin lyhentää velkaa itsekin ja silloin loppusumma onkin minun omaisuuttani. Itseasiassa hän ei ole koskaan sanonut, että haluaisi tähän asuntoon muuttaa vaan on puhunut oman ostamisesta. Enpä usko, että muuton ja siivouksen jälkeen joku kissapöly leijailee asunnossa loputtomiin ja kuten jo kerran taas sanoin, hän ei ole allerginen kissalle, hänellä on homeastma!
Kysy äidiltäsi suoraan, mistä hänen reaktionsa johtuu. Voi olla että olen väärässä tuossa pölyhommassa, mutta niin olen monen kuullut sanovan, että eläinpöly on niin hienojakoista, että se menee rakenteiden sisään, voi olla että olen väärässä.
asunnosta, se vaatii tosin pari kolme perusteellista siivousta asunnon ollessa tyhjillään. Näin saadaan kaikki ilmassa leijunut ja siivouksen nostattama pöly pois. Tapetit ehkä joutuu vaihtamaan, mutta muutaman vuoden väleinhän ne pitää joka tapauksessa vaihtaa. JO ihan siksikin, että kun seinällä on ollut vaikka taulu useita vuosia, jää se taulun tausta tummemmaksi, kuin taulun ympäriltä auringon haalistama alue.
En minä jaksa alkaa ihmisten ongelmien vuoksi käyttämään päivääni siihen, että soittelen pitkin asiantuntijoita ja kyselen eläinpölyn siivouksesta. Jos kolme kertaa joutuu asunnon siivoamaan ja tapetit vaihtamaan, niin ei kai se mikään pikkujuttu ole! Kuka sen siivoaa, kuka vaihtaa tapetit, kuka maksaa! Se ihan pähkähullu äiti tietysti!
Hyvä kun vastasit, niin selvisi tämäkin asia.Ja eikun nukkumaan!
Hän ei ole sanonut minulle koskaan, että olisi aikeissa muuttaa tähän asuntoon, joten se siitä. Minä olen itse pohdiskellut sen yhdeksi vaihtoehdoksi. Ilmoitti jättäneensä tarjouksen jostakin talosta toisella paikkakunnalla, että vahvistaa kyllä epäilyni asian suhteen.
Tämmönen kumminkin tuli mieleen. Ymmärrän sinua ja ymmärrän äitiäsi. Kunpa saisitte asiat puhuttua. Toivottavasti jaksatte kuitenkin kaikesta huolimatta muistaa, että olette toisillenne rakkaita. Näistä tällasista jutuista paisuu aina niin kohtuuttoman suuria asioita. Toivon sinulle voimia. Itse pidän kissoista.
minä inhoan kissoja. Ihmettelen joskus, kun kissan pissa haisee minusta niin vastenmieliseltä, että joku haluaa moisia karva palloja pitää kotonaan. Turha mössöttää mulle, ettei haise, jos siivoaa ahkerasti. Aina se kusi loota niillä haisee, vaikka olisi kuinka ahkera siivooja. Maalla kissat ovat ihan ok, kun ulkoilevat itsenäisesti. Asun maalla ja joskus naapurin kissat tulevat pihamaallemme ja sekin on ihan ok, mutta, että jotkut ottavat näitä kusiaisia kerrostaloonkin menee yli hilseeni.
Aika outoa, että äitisi polttaa tupakkia ja kestää kissoja, on silti astmaatikko! Tarkoititko allergiaa. Noh, voihan se olla totta, en vain koskaan ole kuullut. Minulle ja parille astmaatikolle jonka tunnen on kissa kaikista pahin allergian aiheuttaja.
Astmaatikko on, mutta ei paha sellainen. Hän siis polttaa tupakkaa, eikä ole missään vaiheessa ollut allerginen kissalle. On ollut koiralle, siitepölylle jne. Hän on sairastunut astmaan homeiden takia, kyseessä on siis ammattitauti, ei mikään perinteinen astma.
Jos äitisi on allerginen ja hänellä on vielä astmakin niin se ei ole joko paha tai vähemmän paha. Se on aina vakava sairaus. Jos hän on allerginen koiralle, siitepölylle ym. ym. kissa ei tee poikkeusta. Taatusti on allerginen, myös kissalle, jos nyt sellainen ihme olisi käynyt ettei ole niin on kyllä todellakin syytä välttää kissoja. Mikä ero on ammattitauti astmalla tai perinteisellä astmalla?? Vastaus: "Ei mitään". Sama inhottava sairaus on, saatu vain eri konsteilla. Sinä alat vaikuttamaan aika itsekeskeiseltä ja pilalle hemmoteltulta. Vähättelet äitisi sairauttakin kissojesi kustannuksella. Tokihan kissat ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, mutta mitä ihmettä teet yli päätään kissoilla, jos teette niin pirusti töitä, että joutuvat olemaan jatkuvasti yksin. Mitä iloa teille on koko kissoista? Siksihän hankit toisen kissankin, jotta toisella olisi seuraa. En ihan ymmärrä. Ne eivät ole edes sinulle lapsen korvikkeita. Lapsia ei voi jättää yksin. Katso peiliin, ehkä sinunkin asenteessasi on vikaa.
Astma puhkesi hometyöpaikassa aikanaan.Kissoja meillä oli kun olin nuorempi eikä altistuskokeet paljastaneet kissalle allergiaa. Hän käyttää lääkkeitä tarvittaessa, ei säännöllisesti. Hyvin on pystynyt kylässä olemaan kun oli yksi kissa. Ja onko hänellä astma tai ei kuulu minulle, koska hän ei asu minun taloudessani. Että niin itsekäs minä olen, että teen omat valintani, enkä rakentele elämää vanhemmilleni. Hän on asunut jo yli 10 vuotta ulkomailla poissa elämästäni kotimaassa, joten hänen astmansa ei pitäisi aikuisen ihmisen lemmikkivalintoihin vaikuttaa. Sillä hän kuitenkin yritti vedota siihen, etten voisi lemmikkejä pitää. Niin meinasiko hän muuttaa luokseni asumaan vai?!
Kyllä vain kahdesta kissasta on toisilleen seuraa. Kun kissa on enimmäkseen päivät yksin, sillä ei tule aika pitkäksi kun sillä on seuraa. En minä mikään ympäripyöreän putken paahtaja ole, mutta en ole eritellyt enkä ala erittelemään tänne työvuorojani, koska ne eivät kuulu sinulle. Kissa ei ole lapsi! Kissa on lemmikkieläin, josta kannetaan vastuu.MIksi ihminen ottaisi lemmikin lapsen korvikkeeksi? Mistä moinen logiikka. Sinullakin on selvästi jotakin sitä vastaan, että haluan päättää itse elämäni kulusta aikuisena ihmisenä ja koet, että äidilläni on täysi oikeus puuttua valintoihini ja määrätä mitä teen ja mitä en tee? Jos en ole samaa mieltä asiasta, sekö tekee minusta pilalle hemmotellun ja lapsellisen?Tunnetko minut ihan henkilökohtaisesti voidaksesi arvioida ongelmallisen tilanteen näin?
Toivoisin jatkossa asiallisia kannanottoja ja kokemuksia siitä, onko muiden vanhemmat puuttuneet tällä tavoin elämäänne ja miten olette toimineet. En toivo enää lisää mielenpahoitusta ja minun arvosteluani...kiitos.
Koko ajanhan tuo ihminen on sanonut sulle, että jätä äitisi asunto ja hommaa oma. Eikö se ole sitä, että alkaa elämään sitä omaa elämää ja tekee omat päätöksensä itse.
Tämä nyt ei varsinaisesti alk.per. aiheeseen kuulunut, mutta turha syyllistää ketjun aloittajaa sairauden vähättelystä. Se on ihan sama saako astmaatikko oireita vai ei jos itseä ei oma terveydentila kiinnosta. Työssäni olen nähnyt ihan tarpeeksi (tupakoivia) astmaatikkoja, jotka yllättäen saavat tai ovat saamatta oireita ihan mistä itse huvittaa. Jos ei yksi kissa astmaa pahentanut niin ei kaksi siihen pysty satunnaisten vierailujen aikana.
taas yksi kommentti lukematta koko ketjua, joten jätän sinunkin mielipiteesi valitettavasti omaan arvoonsa. ***ko sitä pitää vielä jauhaa tätä "äitisi asunto" asiaa, kun kyseessä EI ole äitini asunto, tämä on minun nimissäni oleva asunto!Ja kyllä, tässä yritän tässäkin asiassa juuri sitä omaa elämää elää!Niin taukki vaan kuule itsellesi!
Näyttää minustakin siltä, että luonto tulee esiin pikkuhiljaa eli äitisi varmaan elättelee toiveita vauvan suhteen ja purkaa tunteensa näin hölmöllä tavalla. Hän tuskin itsekäään tulee sitä ajatelleeksi. "Siis ottivat uuden kissan eli ei vauvaa vieläkään...#
joo, on ihan selvää kontrollointia sinun elämäsi suhteen ja sitten varmaan on lisäksi sattunut jotain ikävää hänen omassa elämässään juuri tällä hetkellä. Purkaa kiukkunsa sinuun.
On ihmisiä jotka yrittävät hallita toisten elämää, tällainen voi olla kaveri niin kuin mulla tai sitten vanhempi. Minun ystäväni on hyvin hallitseva ihminen ja hänellä oli tapana järjestellä elämääni kun olin yksinäinen. Nyt kun minulla on mies ja lapsi niin eipä seura enää kiinnostakaan ja käytös on ollut mitä kummallisinta. Hän varmaan kokee itsensä jotenkin turhaksi kun huomaakin että minulla on elämää ilman heitäkin. Äitisi taitaa olla vähän samanlainen luonne, sinun pitäisi toimia hänen mielen mukaan.
Kun pohdin hänen persoonaansa, hän haluaa kyllä, että ihmiset ovat riippuvaisia hänestä tavalla tai toisella. Usein riitatilanteissa hän kaivelee vanhoja asioita ja uhrauksia joita on tehnyt, jotta voi puukottaa vastapuolta oikein kunnolla.Hän on erittäin hallitseva persoona, mutta ihmiset myös pitävät hänestä. Tuntuu joskus, että läheisilleen hän on myrkkyä.
Olen myös ounastellut, että hän ei ole tyytyväinen tämän hetkiseen elämäänsä ja hän on rakennellut jos jonkinlaisia kuvioita elämänsä aikana, ollut naimissa pari kertaa jne.Nyt hänellä ei ole vakaata parisuhdetta ja hän tekee kovasti töitä, en oikein tiedä onko hänellä siellä ulkomailla tukiverkostoa riittävästi. Tuen 100%:sti kaikkia hänen valintojaan, mutta en myöskään niihin puutu. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Jos elämäntilanne ei tyydytä, täytyy etsiä muutosta.
Koska välimme selvästi viilentyivät kyseisen yhteenoton jälkeen, oloni on suorastaan vapautunut.Minua on jo pitkään ahdistanut se, että kun hän haluaa olla osallisena elämässäni, hän myös suunnilleen haluaa päättää millaiset verhot kodissani on! Itse olen onneksi ollut tiukka ja ostanut itse verhoni ja laittanut kotini. Hän on myös erittäin huono kuuntelija ja anteeksipyytäjä. Puhelimessa hän kertoo kaikki murheensa maan ja taivaan väliltä, eikä meinaa antaa suunvuoroa, mutta minulla ei saa olla kuin kevyttä kerrottavaa, koska muutoin hän ahdistuu valtavasti. Siksi en elämästäni ole viimeaikoina suuremmin ilmoitellut.
Sen kertominen, että hän rakastaisi ja arvostaisi minua, vaatiikin sitten parin promillen humalan. En ole hempeää sanaa häneltä saanut koskaan, ellei hän ole ollut humalassa. Itse olen aina muistanut korteissa jne. "hei rakas äiti!" tyyppisesti.
minun äitini reaktio kun " salaa " otettiin KOLMAS kisu. Lupasi tappaa kaikki, kun seuraavan kerran tulee käymään, siis kissat. Entäs kolmas lapseni? Nalkutti koko raskaus-ajan abortista, lapsen synnyttyä vihasi tätä jo valmiiksi. Poika on nyt vähän yli vuoden ja äiti uhkasi käymässä ollessaan ottaa mukaansa ja antaa mustilaisille otto-lapseksi... mielenterveys kohdallaan joo!
Eihän tässä aloittajan ongelmassa olennaisinta ollenkaan ole kysymys kissoista tai koirista sen paremmin kuin astmastakaan.
Aloittajahan ihmetteli, mistä äidin (muuttunut?) käytös häntä kohtaan voi johtua.
Itse veikkaisin syyksi mahdollisesti vaihdevuosien aiheuttamaa tunneherkkyyttä ja ylireagointia. Ehkä myös vanhenemisen pelkoa ja sen myötä seuraavaa kuvitelmaa, ettei häntä oteta enää huomioon. Hänen käytöksensä kertoo selvästi, että hän pelkää menettävänsä 'otteensa' aikuiseen tyttäreensä ja hänen elämäänsä. Aikamoisen yleistä suhtautumista vanhempien taholta. Hän kokee, äkkinäisessä tunnekuohussaan, että hän on niinsanotusti 'kaikkensa antanut' teille ja sitten te kiittämättömät menette hankkimaan jopa kissan, hänen mielipidettään kyselemättä. Näin kirjoitettuna koko juttu vaikuttaa naurettavalta ja äitisi käytös lapselliselta.
Ehdotukseni on, että sivuutat äitisi puuskan tyylikkäästi ja olet kuin ei mitään olisi tapahtunut. Elätte elämäänne kissoinenne, niinkuin ennenkin. Välejä ei kannata kiristää tuollaisen hormoonihäiriön takia ja äitisi rauhoittuu varmasti ajan mittaan.
Tietysti tuollainen tunnepurkaus loukkaa ja kuohuttaa mieltä, mutta ehdoton mielipiteeni on, ettei tuota juttua kannata enää paisuttaa suuremmaksi. Pääsette kaikki helpommalla, jos se sivuutetaan ja äitisi säästyy ns. kasvojen menetykseltä, jolloin hänen on paljon vaikeampi alkaa sovittamaan aiheuttamaansa mielipahaa. Hän luultavasti nyt jo harmittelee ja katuu purkaustaan.
Osoita sinä ymmärtämystä häntä kohtaan ja ota tarvittaessa ensiaskel sovintoon.
Sain muutamia asiallisia vastauksia siitä,miten suhtautua äitini käytökseen ja mitä se voisi tarkoittaa.
Paljon otettiin myös talouspoliittisia kannanottoja ja muutoinkin kantaa siihen mitä haittoja kissoista voi olla. Ne eivät olleet mielestäni välttämättömiä tämän keskustelun perimmäisen tarkoituksen osalta.
No miten sitä sanotaan, "viha" on laantunut ja äitini oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että minulla on kaksi kissaa. Myönsi niiden vituttaneen häntä alussa, mutta onneksi ei nähnyt niitä syyksi katkaista välejään aikuiseen tyttäreen. Oikeastaan koko episodi teki hyvää, koska äitini näki mikä hänen paikkansa on minun elämässäni. Hän on rakas, mutta hän ei voi päättää elämäni kulkua tai jaella neuvoja, jotka ovat täysin yli hilseen.