Kaikille tämän palstan lukijoille hieman toisenlainen tarina. En tiedä, mitä hyödyttää, mutta ehkä lohduttaa tai antaa toivoa joillekin.Ja vielä: kannattaa yrittää loppuun saakka pelastaa pitkä avioliitto, sillä en usko, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset välttämättä löytävät sielunkumppania enää, tai ainakaan helposti. poikkeuksia tietenkin on.Minäkin ehdin jo kokea yksinäisyyden, ja ei se niin hääviä ole, vaikka sinkkuelämä houkuttelikin ajatuksena jonkin aikaa.
Jätin erohakemuksen keväällä, eron piti astua voimaan syksyllä. Lakimiehet oli palkattu, talo myynnissä, uutta asuntoa katteltu, kesälomat vietetty erikseen jne.. Ero sujui ikävissä merkeissä, törkeitä viestejä, riitelyä, puhevälit poikki jne. Avioliittomme on pitkä, yli 20 v. Syyt jotka johtivat lopuliseen välirikkoon, eivät johtuneet kolmannesta osapuolesta, vaan ylipääsemättömistä ristiriidoista. Jatkuvaa riitelyä ja sitä rataa..
Kunnes viimein, olemme palaamassa takaisin yhteen. Olemme löytäneet uuden keskusteluyhteyden, kaikki on sanottu ja pohjalla on käyty. Jotenkin vaan tämä kaikki paska täytyi käydä läpi, jotta löysimme uuden alun. Näin minä uskon. Paljon on töitä edessä tämän suhteen jatkamiseksi, mutta kumpikin on valmis muuttumaan ja tekemään töitä. Kun kaikki asiat on käyty pohjamutia myöten läpi, on jotenkin helpottavaa aloittaa puhtaalta pöydältä.
Voisi sanoa kliseemäisesti: Rakkaus on ikuista ja kaiken sen kestää. En ole ollenkaan varma, mihin tämä päätyy, mutta ainakin nyt tuntuu hyvältä. Olemme löytäneet uuden aaltopituuden. Olen valmis taistelemaan sen puolesta. tsemppiä kaikille eroamassa oleville, se on helvetti maan päällä, ainakin meillä oli.
Jätin erohakemuksen keväällä, eron piti astua voimaan syksyllä. Lakimiehet oli palkattu, talo myynnissä, uutta asuntoa katteltu, kesälomat vietetty erikseen jne.. Ero sujui ikävissä merkeissä, törkeitä viestejä, riitelyä, puhevälit poikki jne. Avioliittomme on pitkä, yli 20 v. Syyt jotka johtivat lopuliseen välirikkoon, eivät johtuneet kolmannesta osapuolesta, vaan ylipääsemättömistä ristiriidoista. Jatkuvaa riitelyä ja sitä rataa..
Kunnes viimein, olemme palaamassa takaisin yhteen. Olemme löytäneet uuden keskusteluyhteyden, kaikki on sanottu ja pohjalla on käyty. Jotenkin vaan tämä kaikki paska täytyi käydä läpi, jotta löysimme uuden alun. Näin minä uskon. Paljon on töitä edessä tämän suhteen jatkamiseksi, mutta kumpikin on valmis muuttumaan ja tekemään töitä. Kun kaikki asiat on käyty pohjamutia myöten läpi, on jotenkin helpottavaa aloittaa puhtaalta pöydältä.
Voisi sanoa kliseemäisesti: Rakkaus on ikuista ja kaiken sen kestää. En ole ollenkaan varma, mihin tämä päätyy, mutta ainakin nyt tuntuu hyvältä. Olemme löytäneet uuden aaltopituuden. Olen valmis taistelemaan sen puolesta. tsemppiä kaikille eroamassa oleville, se on helvetti maan päällä, ainakin meillä oli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hän kysyi vielä loppumetreillä, että haluanko jatkaa. Tilanne on nyt se, että puolentoista vuoden tuttavuuden jälkeen exäni muutti yhteen kolmen lapsen yksinhuoltajaäidin kanssa. Uskomatonta. Kai se nyt löysi elämänsä naisen ja elämän joka siltä on puuttunut. Miten mies, joka on saanut pitää rahansa ja tilinsä ja elää miten tahtoo muuttaa asumaan perheen kanssa ja vielä toisen miehen lasten isäksi?
En ymmärrä, minulla ei juolahtaisi mieleenikään muuttaa minnekkään omasta sinkkuloukostani.
En tahdo pahaa, olkoot onnellisia. En häiritse mutta niilläkin on ehdoton kielto olla häiritsemättä minua.
Jatkan elämääni!
kiva kun miehesi löysi rakkauden. Saa sitä varmasti uuden liittonsa lapsiltakin... niin kuin minäkin omassa uusioperheessäni.
Mikäs siinä niin kauhistuttaa - loistava ja ihana juttu!
Antti
ihmeessä. Olisin voinut jatkaa avioliittoamme mutta en kertakaikkiaan jaksanut olla siinä ja toimia toisen ohjeiden mukaisesti ja heittää oma elämä lokaan? Hän valitsi oman elämänsä ja seuraan jos seuraan miten menee. Jos vähän edes 29 avioliitto vuoden aikana jotakin tuosta miehestä en tunne. Se sitten se on epätavallinen olio. Onnea vaan hänelle. Ja Jumalan siunausta! Älä sinä ole katkera, olet kai pettynyt siihen mitä teit? Miksi syytät toisia?
halua suoda exällesi onnea? Oletko sinä ainoa, joka saa suunnata katseensa tulevaisuuteen ja jatkaa? Eikö hän ole se, jonka mielipide naisesta ratkaisee ja eikö hän elä naisen kanssa, etkä sinä? Hänen henk.koht.onni tai onnettomuus.
ja saa hän onnensa, saa, saa, en ole kade. Miksi pitäisi? Hän kai halusi perheen mutta einpystynyt siihen minun kanssa. Mutta pystyi omimaan jonkun toisen lapset itselleen. Hah, säästyi vaiva. Sori... Ei, en ole katkera, minä lähden kesälomalle ja lähden Norjaan uuden mies ystäväni luokse. Täytyy hakea Suomen rajojen ulkopuolelta mies, joka ymmärtää naisenkin tahdon. Niin se on muuten meidän suvussa fakta, on miestä ruotsista, norjasta, sveitsistä ja sambiasta. Suomalaisessa miehessä on varmaan meidän mielestä jotain vikaa?
on löytänyt täydellisen elämän. Niin minäkin mutten suomalaisesta miehestä.
Olisihan sen jo pitänyt tietää silloin kun aloin seurustella kyseisen miehen kanssa, kun suku kysyi että mitä ihmettä?...
En viitsi sanoa mitä kaikkea toitotettiin.
Olisi pitänyt totella suvun määräyksiä ja verenperintöä, sillä itsekkään en ole täysin suomalainen, joten kirjoitukseni voi ärsyttää monia. Ja ärsyttää...anteeksi vaan.
Meilläkin yli 20 vuotta avioliittoa takana. Erohakemus jätetty viime vuonna Marraskuussa. Asuimme erillään lähes puoli vuotta. Nyt olemme taas yhdessä. Emme kylläkään vieläkään ole löytäneet mielestäni sitä keskusteluyhteyttä. Mieheni ei halua keskustella meidän suhteeseen liittyvistä asioista. Pitäisi vain jatkaa kuin mitään välirikkoa ei olisi ollutkaan. Kuinka saisin hänet keskustelemaan? Hän vaan kommentoi, ettei halua jauhaa samaa "paskaa" jatkuvasti. Ei halua ottaa kantaa. Hän tekee omia juttujaan. Ei halua lähteä yhdessä esim. kesäteatteriin tai muuhun näyttelyyn. Mitä keksisin, jotta saisin hänet johonkin mukaan. Kotona tehtäviin töihin sanoo, että tekee myöhemmin. Nyt haluaa vain loikoilla auringossa ja käydä kalastamassa. Hänellä kaikki asiat menevät aina yli. Eli ei harrasta vaan vähän, vaan monta tuntia kerrallaan, monena iltana viikossa. Tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä tekemistä. Mikä neuvoksi.
aikalailla kuin omani (tuolla edellisellä sivulla), sillä erolla, että meillä ei erotessa riidelty ja puhevälitkin säilyi.
Ihan samoin meistäkin molemmat ovat sitä mieltä, että tämä kaikki oli kuitenkin tarpeen voidaksemme jatkaa yhdessä. Kumpikin tykönänsä kävi eroon johtaneita syitä läpi ja löysi vikoja myös itsestään. Sitten kun yhdessä asioita puimme huomasimme olevamme hyvin yksimielisiä.
Onnea teidän uudelle alulle!