Tuntuu vieläkin pahalta, olen aina ollut sinisilmäinen ystävien suhteen.
Luotan heihin liikaa.
Näin kävi nytkin, olen jo aijemmin kirjoittanut tänne, mutta silloin vain syyttelin, olen miettinyt asioita ja ehkä syyttelin "kakkosta" siksi että hän oli sentään ystäväni, eli tunnen kauhean pettymyksen ystäväni kannalta myös. Ei vain siitä että mieheni kävi hänen kanssaan tanssimassa, lääppimässä ja kourimassa. vaan minullekin on aina ollut selvää se että ystävien miehiin ei kosketa, ja kun molemmilla oli perheet, ajattelin hänen tajuavan miten syvästi minä miestäni kohtaan tunnen. Menetin ystäväni, mieheni jäi. sekin tuntuu pahalta. tämä "ystävä" ei ollutkaan niin pulmunen kuin antoi ymmärtää, vaan kiero "ämmä" joka elää kaksoiselämää ystäviensä ehdoilla. näin on käynyt muillekin hänen ystävilleen. toiset eivät välitä mitä heidän miehensä tekee, toiset taas eivät usko tästä ystävästä niin pahaa. sehän on vain viatonta leikkiä, tosiasiassa tämä naikkonen käy "kahvilla" heidän miestensä luona silloin kun vaimot eivät ole paikalla... tämä on sivusta katsojilta kuultua... ei keksimääni.
tuollaisella ystävällä minä en tee mitään, mutta se aukko tuntuu niin tyhjältä ja mustalta. ja se, että mieheni on halunnut jotain toista ihmistä=( kertokaa kokemuksianne, ajatuksianne tästä... kaipaan nyt tukea. miten olette selvinneet kun ystävä pettää tai mies pettää jonkun tutun kanssa...=(
Luotan heihin liikaa.
Näin kävi nytkin, olen jo aijemmin kirjoittanut tänne, mutta silloin vain syyttelin, olen miettinyt asioita ja ehkä syyttelin "kakkosta" siksi että hän oli sentään ystäväni, eli tunnen kauhean pettymyksen ystäväni kannalta myös. Ei vain siitä että mieheni kävi hänen kanssaan tanssimassa, lääppimässä ja kourimassa. vaan minullekin on aina ollut selvää se että ystävien miehiin ei kosketa, ja kun molemmilla oli perheet, ajattelin hänen tajuavan miten syvästi minä miestäni kohtaan tunnen. Menetin ystäväni, mieheni jäi. sekin tuntuu pahalta. tämä "ystävä" ei ollutkaan niin pulmunen kuin antoi ymmärtää, vaan kiero "ämmä" joka elää kaksoiselämää ystäviensä ehdoilla. näin on käynyt muillekin hänen ystävilleen. toiset eivät välitä mitä heidän miehensä tekee, toiset taas eivät usko tästä ystävästä niin pahaa. sehän on vain viatonta leikkiä, tosiasiassa tämä naikkonen käy "kahvilla" heidän miestensä luona silloin kun vaimot eivät ole paikalla... tämä on sivusta katsojilta kuultua... ei keksimääni.
tuollaisella ystävällä minä en tee mitään, mutta se aukko tuntuu niin tyhjältä ja mustalta. ja se, että mieheni on halunnut jotain toista ihmistä=( kertokaa kokemuksianne, ajatuksianne tästä... kaipaan nyt tukea. miten olette selvinneet kun ystävä pettää tai mies pettää jonkun tutun kanssa...=(
Vastaukset 3
Vanhimmat
tapahtunut vastaavaa...
tarinoita siitä missä tuttava ja oma kulta on ollut pettävinä...
edes mies puolisten tarinoita...
tai kakkosten tarinoita siitä miten loppujen lopuksi kävi, jouduitko valehtelemaan, mitä ja mikä oli loppu tulos?
mikä on petettyjen/pettäneiden nykyinen tilanne... kuinka paljon on aikaa kulunu?
Minunkin mieheni aloitti suhteen parhaan ystäväni kanssa, mutta oltiin sikäli eri tilanteessa, kun meidän pitkä avioliitto oli jo ohi, lähinnä minun puoleltani. Tämä nainen oli naimisissa ja hänenkin avioliittonsa päättyi. He ovat nyt onnellisesti yhdessä ex-mieheni kanssa. Ex-ystäväni selitti minulle, että "tiesin, että joutuisin tekemään valinnan ystävyytemme ja miehesi välillä eikä se ollut helppoa, mutta näin tässä nyt kuitenkin kävi". Silloin tuntui tosi pahalta, kun olimme ns. perhetuttavia, mutta aika parantaa haavat. Tästä on nyt melkein kolme vuotta aikaa. Emme enää ole tekemisissä, vain pakolliset perhejutut. Lapsemme ovat hyviä ystäviä keskenään ja tämän naisenkin lapset käyvät minun luonani. Olisi ehkä minulle ollut helpompi, jos ex-mieheni olisi löytänyt jonkun aivan vieraan naisen, mutta toisaalta lasten kannalta on hyvä, että iskän kanssa asuu heille ennestään tuttu perhe. Elämä on...ei meille anneta isompaa taakkaa kuin mitä jaksamme kantaa..Kyllä tekin selviätte, mutta ystävyyssuhde on mennyttä.
Lopulta meistä tuli ihan "hyvät" ystävät. Hän erosi ja muutti, me jatkoimme ystävinä. Olin hänen tukenaan kun hänellä oli vaikeaa, lohdutin, kuuntelin, ajoin hänet ulos neljän seinän sisältä jälleen ihmisten ilmoille. Pikkuhiljaa ystävyytemme muuttui. Hän alkoi ryyppäämään, eli villiä aikaa. Ajautui useammin kuin kerran kakkosen rooliin, iski ystäviensä ja tuttaviensa miehiä, vaikka oli jo siinä vaiheessa löytänyt uuden miehen itselleen. Mies vain asui toisella paikkakunnalla, joten hän pääsi vapaasti kotipaikkakunnallamme menemään. En hyväksynyt hänen touhujaan, mutta ystävänä, sellaiseksi itseni siinä vaiheessa vielä laskin, yritin vain olla hänen rinnallaan ja neuvoa. Sitten minusta ei ollut enää kuin ryyppykuskiksi ja aika ajoin ojan pohjasta pelastajaksi. Hänen kaveripiirinsä muuttui ja minä jättäydyin siitä ihan oma-aloitteisesti pois. Moneen vuoteen emme olleet missään tekemisissä.
Vuosi sitten sain kuulla, että vielä olessamme naapureita, hän oli tullut meille minun ollessani poissa kotoa, (töissä mm. tein 3-vuorotyötä) hakenut lohdutusta mieheltäni. Olivat jutelleet, halailleet,suudelleet... Lopulta kerran erään baari-illan päätteeksi mieheni ja tämä ystäväni olivat päätyneet sänkyyn...
Että tunsin itseni tyhmäksi! Olin auttanut tuota ystävääni, ja siinä sitten kiitos. Minua oli siis käytetty törkeästi hyväksi.
En tiedä kummalle suutuin enemmän, miehelleni, vai tuolle naiselle, entiselle ystävälleni.