Olin toista vuotta naimisissa ja tapasin järjestötoiminnassa miehen, jonka kanssa kemiat kolahtivat kertaheitolla. Luulin olleeni tyytyväinen elämääni ja avioliittooni, mutta tämä mies sai minut näkemään, etten sitä ollut. En edes tuntenut itseäni, olin kadottanut minuuteni vuosien varrella. Mies oli myös naimisissa. Aluksi päätimme olla vain ystäviä keskenämme. Tätä jatkui aikansa. Sitten huomasimme pikkuhiljaa rakastuneemme toisiimme. Kumpikin. Se oli jotain, jota emme olleet vuosiin kumpikaan kokeneet. Kaikki tuntui satumaiselta. Elin elämääni kuin unessa. Heräsin aamulla ajattelin häntä, nukkumaan käydessä sama juttu. Sittemmin asia alkoi ahdistaa minua. Miehelle tuli avioero, hän oli ollut ainakin 10-vuotta naimisissa ja avioliitto oli ollut vähän niin ja näin. Hän pyysi minua muuttamaan luokseen toiselle paikkakunnalle. Olisin halunnut mennä, mutta en voinut jättää perhettäni. Aloin herätä unestani. Halusin miehestä eroon. Hän loukkaantui minulle. Paljon myöhemmin oma avioliittoni hajosi ja muutimme mieheni kanssa eri paikkakunnille. Nyt olen taas alkanut kaivata entistä salarakastani. Olemme muutaman kerran tavanneet ja keskustelleet aiheesta. Hänen mielestään sellaisen salasuhteen päälle rakennetut suhteet eivät kuitenkaan toimi ja ovat tuhoon tuomittuja, vaikka hänellä onkin tunteita minua kohtaan. Hän ei usko parisuhteisiin enää. Pitääkö vallitsevaan tilanteeseen tyytyä, vai yrittää vielä tehdä asialle mitään? Tunnen, että en ole koskaan rakastanut ketään, kuten tätä miestä ja voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan.Luulen, että hänellä on pelkoja parisuhteita ja myös minua, ehkä omia tunteistaan kohtaan, joista hän ei halua puhua kanssani. Olen hyvin onneton vallitsevan tilanteemme vuoksi, enkä löydä sopivaa kompromissia ulospääsyksi.Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta ja jos on, niin miten asian ratkaisitte?
salasuhteesta suhteeseen?
armotonta menoa
3781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla vain hajoittaa toisen avioliitto.Jos oikeasti olit niin satumaisen rakastunut olisit lähtenyt miehen mukaan.kukapa sinut nyt ottaisi,kun tavallaan kusetit salarakastasi!?Jätä mies rauhaan,tuskin hän haluaa ihmistä,joka haluaa olla yhdessä tyypin kanssa jolla pitää vain olla joku,keneen voi turvautua.Anteeksi vaan mutta tälläisen kuvan minä tekstistäsi sain!
Eiköhän sen ratkaisun avioerosta tee jokainen itse, tuskin kukaan toinen niitä papereita allekirjoittaa....
Mielestäni osoitti järkevyyttä ja realistisuutta tuo ettei lähtenyt vain satumaisen tunteen perään juoksentelemaan.
Ethän mitään ehkä häviä, vaikka yritätkin :-)
koska itse painin vähän samanlaisen jutun kanssa,
kerrotko minulle kauanko teillä tämä "kuvio" on ollut ?