salasuhteesta suhteeseen?

Olin toista vuotta naimisissa ja tapasin järjestötoiminnassa miehen, jonka kanssa kemiat kolahtivat kertaheitolla. Luulin olleeni tyytyväinen elämääni ja avioliittooni, mutta tämä mies sai minut näkemään, etten sitä ollut. En edes tuntenut itseäni, olin kadottanut minuuteni vuosien varrella. Mies oli myös naimisissa. Aluksi päätimme olla vain ystäviä keskenämme. Tätä jatkui aikansa. Sitten huomasimme pikkuhiljaa rakastuneemme toisiimme. Kumpikin. Se oli jotain, jota emme olleet vuosiin kumpikaan kokeneet. Kaikki tuntui satumaiselta. Elin elämääni kuin unessa. Heräsin aamulla ajattelin häntä, nukkumaan käydessä sama juttu. Sittemmin asia alkoi ahdistaa minua. Miehelle tuli avioero, hän oli ollut ainakin 10-vuotta naimisissa ja avioliitto oli ollut vähän niin ja näin. Hän pyysi minua muuttamaan luokseen toiselle paikkakunnalle. Olisin halunnut mennä, mutta en voinut jättää perhettäni. Aloin herätä unestani. Halusin miehestä eroon. Hän loukkaantui minulle. Paljon myöhemmin oma avioliittoni hajosi ja muutimme mieheni kanssa eri paikkakunnille. Nyt olen taas alkanut kaivata entistä salarakastani. Olemme muutaman kerran tavanneet ja keskustelleet aiheesta. Hänen mielestään sellaisen salasuhteen päälle rakennetut suhteet eivät kuitenkaan toimi ja ovat tuhoon tuomittuja, vaikka hänellä onkin tunteita minua kohtaan. Hän ei usko parisuhteisiin enää. Pitääkö vallitsevaan tilanteeseen tyytyä, vai yrittää vielä tehdä asialle mitään? Tunnen, että en ole koskaan rakastanut ketään, kuten tätä miestä ja voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan.Luulen, että hänellä on pelkoja parisuhteita ja myös minua, ehkä omia tunteistaan kohtaan, joista hän ei halua puhua kanssani. Olen hyvin onneton vallitsevan tilanteemme vuoksi, enkä löydä sopivaa kompromissia ulospääsyksi.Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta ja jos on, niin miten asian ratkaisitte?
3781
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

olla vain hajoittaa toisen avioliitto.Jos oikeasti olit niin satumaisen rakastunut olisit lähtenyt miehen mukaan.kukapa sinut nyt ottaisi,kun tavallaan kusetit salarakastasi!?Jätä mies rauhaan,tuskin hän haluaa ihmistä,joka haluaa olla yhdessä tyypin kanssa jolla pitää vain olla joku,keneen voi turvautua.Anteeksi vaan mutta tälläisen kuvan minä tekstistäsi sain!

Äänestä
  • Eiköhän sen ratkaisun avioerosta tee jokainen itse, tuskin kukaan toinen niitä papereita allekirjoittaa....
    Mielestäni osoitti järkevyyttä ja realistisuutta tuo ettei lähtenyt vain satumaisen tunteen perään juoksentelemaan.

    Äänestä

Ethän mitään ehkä häviä, vaikka yritätkin :-)
koska itse painin vähän samanlaisen jutun kanssa,
kerrotko minulle kauanko teillä tämä "kuvio" on ollut ?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


armotonta menoa kirjoitti:

Olin toista vuotta naimisissa ja tapasin järjestötoiminnassa miehen, jonka kanssa kemiat kolahtivat kertaheitolla. Luulin olleeni tyytyväinen elämääni ja avioliittooni, mutta tämä mies sai minut näkemään, etten sitä ollut. En edes tuntenut itseäni, olin kadottanut minuuteni vuosien varrella. Mies oli myös naimisissa. Aluksi päätimme olla vain ystäviä keskenämme. Tätä jatkui aikansa. Sitten huomasimme pikkuhiljaa rakastuneemme toisiimme. Kumpikin. Se oli jotain, jota emme olleet vuosiin kumpikaan kokeneet. Kaikki tuntui satumaiselta. Elin elämääni kuin unessa. Heräsin aamulla ajattelin häntä, nukkumaan käydessä sama juttu. Sittemmin asia alkoi ahdistaa minua. Miehelle tuli avioero, hän oli ollut ainakin 10-vuotta naimisissa ja avioliitto oli ollut vähän niin ja näin. Hän pyysi minua muuttamaan luokseen toiselle paikkakunnalle. Olisin halunnut mennä, mutta en voinut jättää perhettäni. Aloin herätä unestani. Halusin miehestä eroon. Hän loukkaantui minulle. Paljon myöhemmin oma avioliittoni hajosi ja muutimme mieheni kanssa eri paikkakunnille. Nyt olen taas alkanut kaivata entistä salarakastani. Olemme muutaman kerran tavanneet ja keskustelleet aiheesta. Hänen mielestään sellaisen salasuhteen päälle rakennetut suhteet eivät kuitenkaan toimi ja ovat tuhoon tuomittuja, vaikka hänellä onkin tunteita minua kohtaan. Hän ei usko parisuhteisiin enää. Pitääkö vallitsevaan tilanteeseen tyytyä, vai yrittää vielä tehdä asialle mitään? Tunnen, että en ole koskaan rakastanut ketään, kuten tätä miestä ja voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan.Luulen, että hänellä on pelkoja parisuhteita ja myös minua, ehkä omia tunteistaan kohtaan, joista hän ei halua puhua kanssani. Olen hyvin onneton vallitsevan tilanteemme vuoksi, enkä löydä sopivaa kompromissia ulospääsyksi.Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta ja jos on, niin miten asian ratkaisitte?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu