Nämä keskustelut ovat sen verran kiinnostavia, että on tullut roikuttua niitä lukemassa enemmänkin ja välillä kommentoituakin, joten miksipä en siis kertoisi myös omia syitäni sille, miksi olen luovuttanut kumppanin etsimisen ja jäänyt tarkoituksella sinkuksi.
Ensinnäkin takana on kipeä ero muutaman vuoden suhteesta. Sen työstäminen on vielä pahasti kesken. Mutta ilman sitäkin olen todennut olevani toivoton tapaus. Ikää on yli 40. Saman ikäiset miehet, 10 vuotta vanhemmat miehet ja jopa 20 vuotta vanhemmat miehet hakevat kaikki alle nelikymppistä seuraa.
En halua uusperhettä lapsineen. Olen omani kasvattanut aikuiseksi enkä halua aloittaa alusta pienten lasten kanssa.
Olen liian kouluttautunut (vain maisteri, ei tohtori, mutta sekin ärsyttää joitakin) ja huvini ovat liian "intellektuellit". Tykkään käydä näyttelyissä, yleisöluennoilla, matkustella, lukea ja keskustella lukemastani, katsoa pikemmin indie- kuin mainstream-leffoja. Näin ilmaistuna se saa minut kuulostamaan tosikolta, mitä en tosin todellisuudessa ole.
Olen työorientoitunut ja mukana useissa luottamustehtävissä (myös politiikassa). Päivät venyvät siis pitkiksi. Kuitenkin ansaitsen sen verran vähän, ettei kukaan pyri edes siivellä eläjäksi.
Olen raitis ja savuton. Uh, miten tylsää, eikö totta? Sellaisen ihmisen ainakin täytyy olla toivoton tosikko! Muiden alkoholinkäyttö ei minua haittaa silloin kun se ei ole heille itselleen ongelma. Savussa en sen sijaan viihdy ja on tylsää olla ihmisten kanssa, jotka poistuvat viiden minuutin välein tupakalle.
Ja lopuksi en viitsi edes valehdella potentiaalisessa seuranhakuilmoituksessa, että olisin "kauniiksi kehuttu". Olen tasan niin arkipäiväisen näköinen tavallinen nelikymppinen, että kukaan ei käänny viheltämään perääni.
Näillä faktoilla tuskin kannattaa edes laittaa ilmoitusta mihinkään, joten opettelen hyväksymään sen, että vanhenen yksin. Nyt vielä kirveltää se pitkän suhteen loppuminen, ja yksinäiset yöt tuntuvat... yksinäisiltä. Mutta se on vain hyväksyttävä.
Ensinnäkin takana on kipeä ero muutaman vuoden suhteesta. Sen työstäminen on vielä pahasti kesken. Mutta ilman sitäkin olen todennut olevani toivoton tapaus. Ikää on yli 40. Saman ikäiset miehet, 10 vuotta vanhemmat miehet ja jopa 20 vuotta vanhemmat miehet hakevat kaikki alle nelikymppistä seuraa.
En halua uusperhettä lapsineen. Olen omani kasvattanut aikuiseksi enkä halua aloittaa alusta pienten lasten kanssa.
Olen liian kouluttautunut (vain maisteri, ei tohtori, mutta sekin ärsyttää joitakin) ja huvini ovat liian "intellektuellit". Tykkään käydä näyttelyissä, yleisöluennoilla, matkustella, lukea ja keskustella lukemastani, katsoa pikemmin indie- kuin mainstream-leffoja. Näin ilmaistuna se saa minut kuulostamaan tosikolta, mitä en tosin todellisuudessa ole.
Olen työorientoitunut ja mukana useissa luottamustehtävissä (myös politiikassa). Päivät venyvät siis pitkiksi. Kuitenkin ansaitsen sen verran vähän, ettei kukaan pyri edes siivellä eläjäksi.
Olen raitis ja savuton. Uh, miten tylsää, eikö totta? Sellaisen ihmisen ainakin täytyy olla toivoton tosikko! Muiden alkoholinkäyttö ei minua haittaa silloin kun se ei ole heille itselleen ongelma. Savussa en sen sijaan viihdy ja on tylsää olla ihmisten kanssa, jotka poistuvat viiden minuutin välein tupakalle.
Ja lopuksi en viitsi edes valehdella potentiaalisessa seuranhakuilmoituksessa, että olisin "kauniiksi kehuttu". Olen tasan niin arkipäiväisen näköinen tavallinen nelikymppinen, että kukaan ei käänny viheltämään perääni.
Näillä faktoilla tuskin kannattaa edes laittaa ilmoitusta mihinkään, joten opettelen hyväksymään sen, että vanhenen yksin. Nyt vielä kirveltää se pitkän suhteen loppuminen, ja yksinäiset yöt tuntuvat... yksinäisiltä. Mutta se on vain hyväksyttävä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vain ja ainoastaan intellektuaalisista piireistä.
Siis fiksu nainen fiksulle miehelle. Ei mitään muuta. Kyllä niitä on lapsettomia maistereita, jotka eivät lapsia kaipaa. Siis vain fisuihin tilaisuuksiin ja harrastamaan ja maisterisnainen on kohta vierelläsi ja esimerkiksi matkustelu ja monet harrastukset ovat juuri lukeneille naisille mieleisiä ja keskustelu menee vähän ylempiinkin sfääreihin kuin vain tavallisella tossuntallaajalla.
Itselläni on sama ongelma. Olen maisteri, mutta haluaisin vielä lapsia kun niitä ei ole, mutta korkeastikoulutetut yli 30-kymppiset naiset eivät ole niistä asioista kiinnostuneita.
Siis sinkkuelämän hyvät puolet on sisäistettävä!
minä OLEN nainen, enkä ainakaan toistaiseksi naisista kiinnostunut. Paitsi ystävinä.
Siksi koska en kelpaa naisille. Syy miksi en kelpaa on se että olen ns. kunnollinen tyyppi. On hyvä työ, oma asunto, hyviä harrastuksia ja kohtelen naisia hyvin(?). En esim. ensimmäisenä yönä ole rinnoissa ja pakaroissa kiinni, luulin että se olisi kohteliasta.
Pitäisi olla renttu, ottaa nainen intohoisesti jo eteisessä ja heittäytyä aktin jälkeen sohvalle, sekä pyytää tätä uutta vierasta tuomaan jääkaapista olut :) Nämä miehet vievät kaikki naiset, nostan hattua heille.
Meidänlaiset miehet ovat liian tylsiä, nykynainen kaipaa jännitystä ja raakaa pornoa, sekä huonoa kohtelua.
jos katselisit itäisille maille.....
Tulipahan sekin taas kerran todistettua, etteivät ihmiset jaksa lukea ajatuksella edes vähän alusta. Viittaan tällä edeltäviin vastauksiin. :)
että olet luovuttanut totaalisesti. Se sopii tuollaiselle luonteelle hyvin!
Asiasta harvinaisen samaa mieltä, saa olla aika pahasti päästään vialla että jaksaa minua katsella.
niitä ruuveja voi kiristellä ja monet mielisairaat ovat todella mukavia ja toisen ihmisen huomioivia kumppaneita. Ei se maata mullista, jos jonkun pillerin naamaansa heittää.
Silloinhan menee oikein hyvin, jos molemmat ovat vähän vinksahtaneet, sillä ei tätä elämää kukaan
terveellä järjellä varustettu kestä, jos sitä tarkemmin rupeaa syynäämään.