Ostin vähän aikaa sitten uudet luistimet ja olen voinut käyttää niitä vain muutaman kerran. Muutaman kerran siksi, että toisen luistimen reuna painaa jalkaa todella pahasti. Siis se kohta missä varsi loppuu. Onkohan kellään muulla ollut vastaavaa ongelmaa johon olisi löytynyt ratkaisu? Harmittaa ihan suunnattomasti, jos ostin kalliit luistimet turhaan, lajikin olisi ollut todella tehokas. Ideaalisidettä ajattelin testata seuraavan kerran, kunhan jalka nyt edellisestä kerrasta paranee niin että luistelua voi ajatella...Todella mieluusti ottaisin neuvoja vastaan!
Rullaluistin ongelma!
Luistelun loppu?
92932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on jalassa pari paikkaa, jotka tuppaavat alkaa punottaa, jos en suojaa niitä urheiluteipillä tai laastarilla. Urheilu on sellaista.
Jos luistin kuluttaa nahkaa on kaksi syytä: Joko luistin ei sovi jalkaan, tai luistelutekniikka on kehnoa. Nämä halpisluistimet on jokapojan luistimia, jotka on tehty normijalalle ja ne sopii kaikille, muttei kenellekään hyvin. Ne painaa, hiertää, on raskaat luistella ja säädettävyys on surkea, samoin muokattavuutta ei ole. Jos ajattelet vakavissasi lajia harrastuksena niin hanki kunnon välineet, siis matala tai keskimatala varsimalli, jotka on lämpömuovattavia niin loppuu jalkakivut, ja heitä ne laskettelumonomalliset muovibontsot kaatopaikalle (ei kirpparille, missä joku toinen saa murheesi).
Tekniikasta voi sanoa sen että ainakin 80% luistelee niin että nilkat harottaa sisäänpäin ja nilkan ulkosyrjä painaa kengän varteen, jolloin tuohon tulee kuluma. tähän vaikuttaa mm nilkan voimataso, kiskon asemointi (mitä markettiluistimissa ei ole) ja suoranainen luistelutekniikka, tekniikkaopetusta saa kokeneemmilta, osaavilta luistelijoilta.
Ja mitä edellinen kirjoittaja tuossa ehdottaa "urheilun olevan sellaista", niin ei ole!, Urheilijan tai kuntoilijan harjoittelun esteenä ei saa milloinkaan olla välineet, vaan ne on oltava itselle parhaat mahdolliset sillä yksi asia on varma: jos yrität harrastaa mitä tahansa lajia sopimattomilla välineillä on lajin harrastusinto nopeasti ohi. Älkää tappako harrastustanne huonoihin varusteisiin!
Itselläni vaivat johtuivat väärästä tekniikasta. Aloitin lajin kaksi kesää sitten heti hyvillä K2:n viispyöräisillä. Rakkolaastaria liimailin kantapäähän kilokaupalla, kunnes tänä kesänä opin pitämään painon kantapäillä ja pääsin eroon ns. varvaspotkusta, joka syö kantapaään ihon. Reilut 4000 km piti kärsiä ennenkuin älysin...
toi kantapääongelma johtuu huonoista luistimista, sillä jalkaansopivista luistimista ei kantapää nouse vaikka potkisi varvaspotkua. Eli hyvä luistin korvaa joskus jopa huonon tekniikan.
Uusissa malleissa tuntuu olevan toppausta tuplasti verrattuna vanhoihin malleihin.
Uuden luistimen kenkä hankasi ikävästi pohkeen puolelle eikä millään muokkautunut sopivaksi. Onneksi oli vielä vanhat luistimet (samaa merkkiä mutta eri mallia), joista vaihdoin sopivamman kenkäosan uusiin luistimiin. Ja taas homma pelaa!
Tähän toppausjuttuun voi sanoa sen että taas kerran: luistimissa ei tarvita toppausta jos ne on sopivat jalkaan. Mukavat toppaukset edesauttavat huonon tekniikan ylläpitoa sillä, että toppauksiin on mukava nojata nilkalla eikä jalka vahvistu siinä yhtään. Samoin toppaukset vievät tunnon luistelusta, jalka on kuin pehmeän vaahtomuovin sisällä ja luistimen kontrolli on surkea. Korkeavartiset "saapasluistimet" on sieltä surkeimmasta päästä, mutta niillä pääsee alkuun.
Olet kyllä varmaan tässä oikeassa: matala kenkäluistin on proluistin. Itse olen tottunut saapasluistimeen, koska se antaa mukavan tuen nilkalle ja ihme kyllä, kenkäosa ei hankaa tai paina mihinkään ja antaa mielestäni hyvän tuntuman luistelemiseen. Luistelen enimmäkseen Helsinki - Espoo väylillä ja minusta tuntuu, että jos käyttäisin proluistinta, niin nilkkani olisi turhan kovilla näillä väylillä. Lisäksi proluistimen tuoma todennäköinen lisänopeus jäisi hyödyntämättä monien risteysten ja muiden hidasteiden takia.
Pitkillä retkillä ja huonolla alustalla pehmeämpi kenkä on mukavampi, ja hitaampi. Salon röpelöisellä tiellä tuli huippumenijöillekin rakkoja kovista kengistä.
Mihin sitä tukea tarvitaan? kehon painon pitäisi olla aina kengän pohjaa vasten eikä nojata reunaan. Matalassa kengässä kisko ei voi enää olla asemoitu mitensattuu. Korkeavartisilla luistelu on helppoa kun ei tarvitse niin kauheasti nähdä vaivaa sen tekniikan kanssa.
Matala varsi ei tuo lisänopeutta, vauhti tulee siitä että niillä pitää oikeasti osata luistella.