Heittäydy aluksi työttömäksi. Sido kaikki osituksesta saamasi raha omistusasuntoon. Vasta sitten sossuun tekemään elatus- ja tapaamissopimusta. Suomessa ei asuntoa ulosmitata elatusvelkojen takia. Koska olet työtön, on elatusmaksu minimi, 118,15€lapsi. Et sitä kuitenkaan joudu maksamaan, vaan kunta maksaa sen puolestasi.
Sitten, kun toinen lapsistasi täyttää 18v, hakeudu töihin, elatusmaksuhan jää tuloistasi riippumatta samaksi, mikä sovittu on. Kahden omistusvuoden jälkeen myyt asuntosi, myyntivoitto, tietysti verovapaa. Vasta sitten muutat uuden onnesi luokse.
Parhaassa tapauksessa teet ison tilin. 118,15€/lapsi/kk. Lisäksi myytyäsi asunnon, jää rahat ja myyntivoitto sinulle verovapaasti.
Ja unohda tietysti opiskelutukesi, joka sinun kuuluisi maksaa lapsellesi sen jälkeen, kun täyttää 18v, asuu lähivanhemman luona ja käy toisen asteen koulutusta.
Kaikkea hyvää sinulle.
Sitten, kun toinen lapsistasi täyttää 18v, hakeudu töihin, elatusmaksuhan jää tuloistasi riippumatta samaksi, mikä sovittu on. Kahden omistusvuoden jälkeen myyt asuntosi, myyntivoitto, tietysti verovapaa. Vasta sitten muutat uuden onnesi luokse.
Parhaassa tapauksessa teet ison tilin. 118,15€/lapsi/kk. Lisäksi myytyäsi asunnon, jää rahat ja myyntivoitto sinulle verovapaasti.
Ja unohda tietysti opiskelutukesi, joka sinun kuuluisi maksaa lapsellesi sen jälkeen, kun täyttää 18v, asuu lähivanhemman luona ja käy toisen asteen koulutusta.
Kaikkea hyvää sinulle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se, että lapsilisä loppuu silloin kun lapsi täyttä 17v. Lähivanhempihan maksaa.
Ikävä kyllä kirjoittamasi vastuistaan pakoilu on ihan todellista. Lähivanhempaa syytetään milloin mistäkin rahan haalimisesta ja minimielatusmaksun kuvitellaan elättävän lähivanhempi ja lapset herroiksi. Tosiasia on, että erossa etävanhemmaksi jäävä piupaut välittää lähivanhemman taloudellisesta taakasta, osituksessa yritetään saada kaikki ja vielä enemmänkin. Jos lapsilla halutaan säilyttää oma kotinsa joutuu lähivanhempi ottamaan huiman lainan,usein puolen omakotitalon verran about 150 000 - 200 000€, joka tipahtaa etävanhemman tilille lyhentämättömänä. Siitä huolimatta etävanhemmilla on ikävän usein päällimmäisenä mielessä raha ja elatusmaksut, jotka maksetaan milloin huvittaa tai miten siitä mahdollisimman paljon on haittaa lähivanhemmalle. Tapaamiset hoidetaan monissa tapauksissa miten sattuu tai ei ollenkaan. Etävanhempien huutaessa suureen ääneen elatusmaksujen epäoikeudenmukaisuutta lähivanhemmista valtaosa tekee työtä tai kahta maksaakseen sekä lastensa tosiasiallisen elatuksen että valtavaa lainaa, joka heille on lagennut maksettavaksi kun etävanhemmalle maksettiin osuutensa. Monet lähivanhemmat kouluttautuvat motiivina saada parempi ammatti ja sitä myöten palkka, jolla voisi lainojen maksun lisäksi myös elää. Ikävä, että etävanhemmat niin usein menettävät velvollisuuden- ja kunniantuntonsa ja pyrkivät pyristelemään koko elatusmaksusta eroon. Sitä mahdollisuutta ei lähivanhemmalla ole.
on maksanut ajallan kaikki elatusmaksut Aluksi maksoi kunta.Siihen en halua puuttua. mutta aluksi heittäytyi työttömäksi, ja sai elatusmaksunsa anteeksi kahdelta lapselta 19 kk. Ei peritä takaisin. Nyt kun työssä, raha tulee ajallaan.
Osituksessa omaisuus menee puoliksi (jos ei ole avioehtoa) ja se on kai oikeudenmukaista? Jos haluaa suojella omaisuuttaan eron varalle kannattaa tehdä avioehto. Naiset usein hyötyvät osituksessa - miehet ovat yleensä maksaneet isomman osuuden asunnosta - ja silti nainen saa puolet osituksessa.
Jos joku heittäytyy työttömäksi että välttyisi elareista se on taloudellisesti aika huono diili. Jos lähivanhempi saa elarit kunnalta (118), puolet omaisuudesta, pitää työpaikkansa - ja saa elää lastensa kanssa niin onhan se nyt paljon parempi kuin etävanhemman asema (menettää lapsensa, joutuu mahdollisesti maksamaan, menettää työpaikkansa jne).
Ehkä kannattaisi keskittyä omaan elämään eikä vaan jäädä ruikuttaa mitä se exä tekee?
Aivan kuin joku lukisi nyt lakia lakimiehille. Vaikuttaako, että kirjoittajalla on elämä, vaiko eikö vaikuta ettei ole vai olisiko sittenkin?
ymmärtää viestiäni. En kiellä sitä, että on oikeudenmukaista jakaa, omaisuus kahtia, jos ei avioehtoa. Näin pitääkin tehdä. Mutta jos eron jälkeen haluaa olla työttömänä, sitoen ensin osituksesta saamansa rahat omistusasuntoon, ja myy sen vasta kahden vuoden jälkeen, pitäisin tätä jonkunlaisena kikkailuna.
Näin voi saada yhteiskunnan maksamaa elatustuke tosi pitkän aikaa. Haluatko sinä pummeja elämään lisää?
Ruikuttajana en itseäni pidä.
Asunto jne on sellaista omaisuutta mitä ei käytetä elatusapulaskennassa. Oikeusministeriön ohjeiden mukaan niin sekä lähi- että etävahemman asumiskulut otetaan huomioon - ja omaisuus joka on kiinni asunnossa ei nosta elatuskykyä.
Asuntoa kannattaa pitää kaksi vuotta ettei tule myyntivoittoveroa - ihan fiksuahan se on toimia niin.
Ei kai kukaan hauku lähivanhempiakaan pummeiksi vaikka moni heistä käyttää toimeentulotukea, työttömyysprosentti on korkeampi kuin ydinperheellisten ja haetaan elatustukea vaikka isyys ei ole selvitettyä. Itse kukin tietysti maksimoi omaa taloudellista hyvinvointia.
Eiköhän osituksen pykälät ja elatusmaksuun vaikuttavat asiat ole aika selviä kaikille asian kanssa tekemisissä oleville. Samoin asunnon myyntivoitonverotus on tai tulee tutuksi asunnonostajille. Toimeentulotukeen turautujien tilastoja ei myöskään ole aiheellista sotkea tähän. Samoin ei työttömyysprosenttien vertailu ydinperheiden työttömyyteen liity eroperheiden tilanteeseen
Viimeinen lause on kuitenkin jutun ydin:"itse kukin tietysti maksimoi omaa taloudellista hyvinvointiaan." Miksi etävanhempi niin usein maksimoi vain omaa taloudellista hyvinvointiaan ja siirtää maksuvelvotteen kunnalle: kikkailee omaisuudellaan ja työllisyydellään, "heittäytyy" työttömäksi,tekee pimeitä töitä ja käyttää energiaansa vihaamalla lähivanhempaa "valtavien" elatusmaksujen takia? Miksi omaan taloudelliseen hyvinvointiin ei sulkeudu sisälle lapset, joiden tapaamisista ja tapaamattomuuksista niin mielellään kuitenkin puhutaan korostaen lapsen etua ja lapsen oikeutta molempiin vanhempiin? Mihin taloudellinen vanhemmuus häviää eron jälkeen? Miksi niin kovasti ollaan tahtomassa sitä myyttistä etävanhemman ja lapsen suloista suhdetta, mutta taloudellisesti oma etu koskee vain henkilökohtaista hyvinvointia ja vaurautta?
Ihan vastaavalla tavalla lähivanhempi maksimoi omaa taloudellista asemaa - vaatimalla elareita, käyttäen hyväkseen työttömyyttään jne että saa omaa elintasoa nostettua. Ja mikäs siinä - ilman muutahan pitää ajatella omaa etua näissä neuvotteluissa.
Mitä sitten tulee lasten elintasoon niin se on riippuvainen kummankin vanhemman elintasosta. Ei se nouse tai laske jos siirretään rahaa äidiltä isälle tai päinvastoin. Tarjoamalla lapselle rakastavan kodin ja elatusta niin takaat parhaiten lapsesi hyvinvoinnin - olitpa sitten etä- tai lähivanhempi. Fiksu etä maksaa lapsen elatusta suoraan eikä kierrätä rahaa exänsä kautta.
Ei kierrätä exänsä kautta? Tarkoitatko, että maksaisit lapselle viikkorahana sen rahan, mikä on tarkoitettu etävanhemman osuudeksi mm. asumiseen, ruokaan ja vaatteisiin? Onpas politiikkaa! Siitä juuri on kyse, että etävanhemmille on erityisen vaikeaa maksaa exälle, kun kokevat sen lähinnä exän viikkorahaksi, eivätkä suinkaan vastuullisen vanhemman osuudeksi elatuksesta. Eivät lapset maksa itse omaa elatustaan. Jos maksaisit lapsillesi suoraan elatuksen lähivanhemman pitäisi ruveta perimään jonkinlaista vuokraa ja ruokamaksua lapsiltaan pystyäkseen ylläpitämään perhettä. Ei todellakaan minkään fiksun etävanhemman puuhastelua.
Tarjoan lapselle kodin, vaatteet, harrastukset jne - ja exälle maksan sen minkä sitten joudun. Tärkeintä minulle on oman perheeni hyvinvointi - ei exäni :D.
toteutuuko tuossa myös vastuullisuus?
saisi olla työttömänä retkuna ja pakoilla vastuuta itse tehdyistä lapsista, säälittävää... toivottavasti ajatusmallisi ei periydy lapsillesi!
Että et kuitenkaan voi myydä isyyttäsi tai äitiyttäsi lähivanhemmalle.
Eikä kunta voi sitä sinulta ostaa eikä hoitaa
tätä osaa puolestasi.
ex-vaimoni tekemänä, siis minä olen lähivanhempi.
Kummallisia ovat yhteiskunnan systeemit.