Naisten logiikka -osiossa valiteltiin naisten surkeaa historiantietämystä. Psykologina, ihmissuhdetyöntekijänä ja miehenä minä sen sijaan valitan miesten surkeaa psykologian tietämystä.
Työni on sikäli mielekästä, että surkeimmat tapaukset eivät satu kohdalleni, asiakkaani ovat suht täyspäisiä, koulutettuja ja ongelmat sen vuoksi yleensä ratkottavissa. Harmaita hiuksia kuitenkin tuottaa se, että miehet eivät tunnista ihmislajin käyttäytymisen lainalaisuuksia yksinkertaisesti sen vuoksi, etteivät he ole lukeneet niistä.
En tiedä, miten ongelmaa pitäisi alkaa ratkoa, mutta kannustan miehiä valitsemaan esimerkiksi lukiossa valinnaisia psykologian kursseja. Freudilaisuus ehkä on silkkaa soopaa, mutta myös oleellinen osa kulttuuriamme, minkä vuoksi siihen tutustuminen on sivistävää. Monet muut psykologian osa-alueet sen sijaan auttavat ymmärtämään omaa ja muiden käytöstä arjessakin. Niistä ei saa valmiita vastauksia, mutta ne antavat perusteita ajatteluun.
Jos psykologia tuntuu huuhaalta, niin yrittäkää lähestyä sitä samalla tavoin kuin etologiaa, eläinten käyttäytymistä tutkivaa tieteen haaraa. Tällöin mielessä pysyy se, että ihminenkin toimii tiettyjen lainalaisuuksien vaikutuksessa. ihmisen käytös ei ole kaaos vaan ennustettavaa.
Miehet ovat usein rauhallisia ja perustelevia keskustelijoita, mutta ah! - niin sokeita kokonaisuudelle. Heidän saattaa esimerkiksi olla tavattoman vaikeaa ymmärtää naisensa käytöstä yksilöhistorian kautta. He jämähtävät nykyhetkeen näkemättä ongelman ydintä ja syvyyttä, vaikka juuri kokonaisuuden ymmärtämisessä ratkaisun avaimet usein ovat.
Toisensa ohi huutavat pariskunnat ovat sitten raivostuttavia, vaikka heistähän minä leipäni tienaan...
Työni on sikäli mielekästä, että surkeimmat tapaukset eivät satu kohdalleni, asiakkaani ovat suht täyspäisiä, koulutettuja ja ongelmat sen vuoksi yleensä ratkottavissa. Harmaita hiuksia kuitenkin tuottaa se, että miehet eivät tunnista ihmislajin käyttäytymisen lainalaisuuksia yksinkertaisesti sen vuoksi, etteivät he ole lukeneet niistä.
En tiedä, miten ongelmaa pitäisi alkaa ratkoa, mutta kannustan miehiä valitsemaan esimerkiksi lukiossa valinnaisia psykologian kursseja. Freudilaisuus ehkä on silkkaa soopaa, mutta myös oleellinen osa kulttuuriamme, minkä vuoksi siihen tutustuminen on sivistävää. Monet muut psykologian osa-alueet sen sijaan auttavat ymmärtämään omaa ja muiden käytöstä arjessakin. Niistä ei saa valmiita vastauksia, mutta ne antavat perusteita ajatteluun.
Jos psykologia tuntuu huuhaalta, niin yrittäkää lähestyä sitä samalla tavoin kuin etologiaa, eläinten käyttäytymistä tutkivaa tieteen haaraa. Tällöin mielessä pysyy se, että ihminenkin toimii tiettyjen lainalaisuuksien vaikutuksessa. ihmisen käytös ei ole kaaos vaan ennustettavaa.
Miehet ovat usein rauhallisia ja perustelevia keskustelijoita, mutta ah! - niin sokeita kokonaisuudelle. Heidän saattaa esimerkiksi olla tavattoman vaikeaa ymmärtää naisensa käytöstä yksilöhistorian kautta. He jämähtävät nykyhetkeen näkemättä ongelman ydintä ja syvyyttä, vaikka juuri kokonaisuuden ymmärtämisessä ratkaisun avaimet usein ovat.
Toisensa ohi huutavat pariskunnat ovat sitten raivostuttavia, vaikka heistähän minä leipäni tienaan...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aloittaja kirjoittaa: "...Jos psykologia tuntuu huuhaalta, niin yrittäkää lähestyä sitä samalla tavoin kuin etologiaa, eläinten käyttäytymistä tutkivaa tieteenhaaraa. Tällöin mielessä pysyy se, että ihminenkin toimii tiettyjen lainalaisuuksien vaikutuksessa.."
Seuraavassa siteeraus:
"Jopa siinäkin tapauksessa, että hän(ihminen) todella osoittautuisi pianonkoskettimeksi ja se todistettaisiin hänelle peräti luonnontieteen avulla ja matemaattisesti, hän ei vieläkään tulisi järkiinsä vaan tahallaan tekisi jotain vastakkaista, silkkaa kiittämättömyyttään".
- F.M. Dostojevski; Kirjoituksia kellarista -
Luonnontieteen ja matematiikan sijalle voi aivan yhtä hyvin vaihtaa käyttäytymistieteen ja psykologian.
Tahtoo olla niin, että ihminen tullessaan tietoiseksi esim. psykologian löytämistä "lainalaisuuksista", alkaakin sitten hyvin omintunnoin käyttäytyä ja toimia täsmälleen päinvastoin...
"Tahtoo olla niin, että ihminen tullessaan tietoiseksi esim. psykologian löytämistä "lainalaisuuksista", alkaakin sitten hyvin omintunnoin käyttäytyä ja toimia täsmälleen päinvastoin..."
Käyttäytymisen lainalaisuus se on tuokin, eikä psykologian avulla sitäpaitsi pystytä suoraan ennustamaan yksilön käytöstä, vaan ainoastaan nimeämään ja toteamaan säännönmukaisuuksia.
Pointti ei ole hallinnassa vaan ymmärtämisessä. Jos auto hajoaa, niin saattaa olla hyödyllistä tietää, miten se toimii, vaikka vikaa ei aina itsepystykään korjaamaan. Miksi näin ei olisi ihmissuhteissa?
Joo, samaa mieltä ymmärtämisen suhteen...
En vain ole oikein vakuuttunut siitä, että ihmistä ylipäänsä voidaan ymmärtää/selittää ottamatta huomioon kulttuuria, jossa hän elää ja ajankohtaa, jolloin hän elää,so. aikaa ja paikkaa.
Toki hieman myös särähti korvaan tuo viittaus etologiaan...
ps. Mut nää on sellaisia asioita, että riippuu hieman mistä perspektiivistä asioita katsoo..Esim. Sosiaalinen konstruktionismi(diskurssiivinen psykologia, narratiivinen psykologia yms.) vs. valtavirran kognitiivinen psykologia...
Kielenkin voidaan ajatella olevan väline, jolla lähinnä luodaan todellisuudesta vaihtelevia tulkintoja, versioita. Eli kieli ei kuvastaisi todellisuutta, totuudenmukaisen kuvan antamisesta puhumattakaan.
Mut suomi24 "miesten logiikka" palsta ei ehkä ole oikea areena näille väittelyille, joten lopetan tähän..;D
Asenteesi johtuu siitä, että olet mies ja sinua kiinnostavat naiset -> näet hysteerisen kanalaumankin positiivisessa valossa. Myötätuntoni on miesten puolella. Voiko olla oksettavampaa tapausta, kuin jankuttava ämmä joka ei osaa turpaansa pitää kiinni, vaikka mies puolikuolleena tulisi töistä. Ai niin, mutta sä ajatteletkin naismaisesti, koska istut siellä toimistossasi kynsiä lakkaavien kanojen keskellä.
"Myötätuntoni on miesten puolella. Voiko olla oksettavampaa tapausta, kuin jankuttava ämmä joka ei osaa turpaansa pitää kiinni"
Minun mielestäni oikeastaan ei. Mutta millä tavoin toteamuksesi liittyy aiheena olevaan asiaan?
Lisääntynyt ymmärrys auttaisi miehiä myös tunnistamaan paremmin naisia ja eroamaan naisista, joiden kanssa suhde on tuhoon tuomittu (ääriesimerkkinä mm. narsistiset persoonat).
Moni mies tyytyy nalkuttavaan eukkoonsa vuosikausia ymmärtämättä, että tilanteelle voi tehdä jotain. Miksi ihmeessä? Minä en nalkuttavaa akkaa katsoisi viikkoa kauempaa. Minäkin olen näitä vit*uuntuneita miehiä nähnyt. Viinaa saattaa kulua, pettämisiä sattua ja kotiin mennessä voi olla helk*arin paha olo, mutta tilannetta ei tunnisteta, vaan sen annetaan jatkua vuodesta toiseen.
nämä jutut yhdessä jos toisessakin keskustelussa... ;)
Miehet ovat ehkä pohjimmiltaan hyväsydämisempiä. Ehkä se on perisuomalainen käyttäytymismalli, että naiset huutavat ja määräilevät ja mies vetäytyy yksinoloon.
Koulussa pitäisi opettaa ihmisiä ylipäätään ajattelemaan. Ja vanhempien opettaa lapsiaan kyseenalaistamaan mielessään asioita.
Otsikkosi väittämä on hyvin uskottava omien havaintojenikin mukaan, vaikken mikään psykologi olekkaan.
"niin sokeita kokonaisuudelle. Heidän saattaa esimerkiksi olla tavattoman vaikeaa ymmärtää naisensa käytöstä yksilöhistorian kautta. He jämähtävät nykyhetkeen näkemättä ongelman ydintä ja syvyyttä, vaikka juuri kokonaisuuden ymmärtämisessä ratkaisun avaimet usein ovat."
Lieneekö tässä yksi syy miksi ongelmien ratkaisu parisuhteessa usein on niin vaikeaa ja ero on ainoa ratkaisu?
"Lieneekö tässä yksi syy miksi ongelmien ratkaisu parisuhteessa usein on niin vaikeaa ja ero on ainoa ratkaisu?"
Nämäkin asiat ovat monipiippuisia ja on muistettava, että nykynainen on vapautumisen vimmassaan (joka on minusta perustaltaan hyvä asia) oppinut käyttämään miehen ymmärtämättömyyttä myös hyväksi. Se on helppo tapa kiertää omaa vastuuta. Nainen saattaa selittää itselleen, että mies ei ymmärrä minua naisena tai ihmisenä, minkä jälkeen hänen ei tarvitse pureutua ongelmiin ja omaan käytökseensä, vaan hän voi syyttää miestä.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että on omituista, kuinka pitkälle parit antavat ongelmiensa kasautua ennen kuin he alkavat selvitellä niitä - jos alkavat. Vaihtaminenhan on monille ratkaisu.
Ei ihmissuhteiden selvittely ole mitään ydinfysiikkaa tai korkeampien voimien taontaa, vaan siitä selviää tällainen vähempiälyinenkin varsin yksinkertainen mies. Pitkälle pääsee pelkästään sillä tavoin, että kertoo toiselle, miltä MINUSTA tuntuu ja sen jälkeen kuuntelee, miltä PUOLISOSTA tuntuu. Se ei vaadi edes paljon aikaa, ainoastaan hippusen rohkeutta ja vähän enemmän luottamusta ja uskoa omaan ainutlaatuisuuteen ja arvoon.
Olen nähnyt sketsin, jossa naisen auto hajoaa, hän nostaa konepellin pystyyn ja sen jälkeen potkiskelee auton kylkiin korkokengillään suuren mysteerin edessä. Niin ei parisuhteessa kannata tehdä. Jos on ongelmia, niitä kannattaa selvittää. Ei tarvitse lässyttää ja piehtaroida ongelmissa vaan ainoastaan vähän kartoittaa, mikä on vikana. Sen jälkeen ratkaisujen etsiminen on paljon helpompaa. Puhuminen itsessään on aika turhaa, jos sen tavoitteena ei ole ratkaista mitään.
Täkyksi yhdenlaiseen tilanteeseen:
Naisen kannattaa miettiä, miksi hän on tyytymätön. Pään seinään hakkaaminen ei auta, vaan tyytymättömyyden syy on selvitettävä.
Miehen taas kannattaa miettiä, miksi hän ei kerro naiselle toiveistaan ja tarpeistaan, vaan antaa mahdollisesti pinnan kiristyä kunnes räjähtää tavalla tai toisella tai pakenee tilanteesta.
"Pitkälle pääsee pelkästään sillä tavoin, että kertoo toiselle, miltä MINUSTA tuntuu ja sen jälkeen kuuntelee, miltä PUOLISOSTA tuntuu."
Ja sen jälkeen mietitään voidaanko tehdä mitään, että tuntuisi paremmalta.
Minusta tuntuu, että juuri tuo keskustelu jää usein käymättä. Ongelmia ei osata ratkoa. Ainoa ratkaisukeino on ero ja sekään ei ole ratkaisu vaan pakenemista.
Olisiko psykolgian tuntemuksesta sitten apua tässä suhteessa?
"Ongelmia ei osata ratkoa. Ainoa ratkaisukeino on ero ja sekään ei ole ratkaisu vaan pakenemista."
Useinhan ihmiset vaativat toista muuttumaan sen sijaan että kertoisivat, miltä tuntuu. Sen jälkeen ketju pääseekin vauhtiin ja kiihtyy kiihtymistään. Surkeimpana tuloksena on katkeroitunut toistensa ohi huutava keski-ikäinen pari.
Syytellen vai omista tunteista kertoen?
A. "Mitä hel*ettiä sä ämmä nalkutat? Mä oon tänään jo tiskannu ja käyny kaupassa ja laittanu ruoan. Eikö se nyt jo saa*ana tälle päivälle riitä? Ja mä oon niin per*eleen vit*uuntunut siihen, että sä pihtaat pil*uas. Teet sen varmasti tahallaan.
B. Kuule Anna. Musta tuntuu pahalta, ettet annan mun katsoa tätä ohjelmaa, vaikka olen tänään jo tiskannut, käynyt kaupassa ja laittanut ruoan. Voitasko me vaikka tehdä lista ja jakaa työt niin loppus tää turhanpäivänen syyttely. Vai onko sulla itelläs jotenkin paha olla? Haluaisitko sä puhua? Kun mä en oikein ymmärrä, minkä takia huudat mulle. Se tuntuu musta pahalle ja melkein pelottaa.
"Olisiko psykolgian tuntemuksesta sitten apua tässä suhteessa?"
Joskus ehkä on, joskus ei. Ainahan se helpottaa oloa, jos tietää edes teoriassa, että kumppanin käytöksen taustalla on monenmoisia asioita eikä itse ole ainoa syyllinen tai syyllinen ollenkaan. Niin ikään se saattaa auttaa, jos suhteesta on jo ennalta realistinen kuva ja tietää sen, että ongelmat ja niiden ratkaiseminen kuuluu pitkään suhteeseen.
Ja hitostihan on kiinni asennoitumisesta. Jos ei pysyvää suhdetta halua, niin ei sitä saakaan.
Joo, nyt oon juonu jo niin paljon, että en uskalla enää kirjottaa. Meikästähän tuli melkein vuolas.
Influence, The Psychology of Persuasion, Robert B.Cialdini. Tuon kun on lukenut ja sisäistänyt niin ei muuta enää tarvitsekaan, osaa aivan riittävän hyvin pompottaa muita immeisiä mielensä mukaan.
"Heidän saattaa esimerkiksi olla tavattoman vaikeaa ymmärtää naisensa käytöstä yksilöhistorian kautta. He jämähtävät nykyhetkeen näkemättä ongelman ydintä ja syvyyttä, vaikka juuri kokonaisuuden ymmärtämisessä ratkaisun avaimet usein ovat."
Entä jos/kun 90% tapauksista naisen ongelman ydin on se mies. Siinä ei psykologian kurssikirjoilla pitkälle pötkitä.
"Entä jos/kun 90% tapauksista naisen ongelman ydin on se mies."
Mies pellolle tai tavarat omaan kainaloon. Ei kai sellaisessa suhteessa kannata olla, jossa ei ole mahdollista rakentaa onnea. Jos onni ei kuitenkaan tunnu löytyvän miestä vaihtamallakaan, niin ehkä sitten kannattaisi mietiskellä asioita vähän syvemmin.
Erot voivat olla hyviä ratkaisuja, mutta turhat erot aiheuttavat vain suunnatonta tuskaa ja pahaa mieltä. Monet eronneet katuvat ratkaisuaan. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi jälkeenpäin, kun asiaan saa etäisyyttä ja se selkenee. Ettei tällaista sokeutta syntyisi suhteessa, kannattaisi joskus vaihtaa sana (ja orgasmi) viinilasin ääressä.
Puhut täyttä asiaa ja voisin keskustella asiasta kanssasi viinilasin ääressä tuntikausia tai viikkotolkulla... mulla sitä purettavaa olisi myös vaikka kuinka. Mutta taitaisi tulla kallis lasku:(
Olen nainen ja lähenen 3-kymppiä, vielä sinkku. Parissa suhteessa ollut ja viimeinen suhde kaatui miehen takia aivan oudosti ja se on jäänyt selvittämättä, siinä on juuri sellainen tapaus, joka ei nähnyt kokonaisuutta vaikka luulin ihmistä keskutelutaitoiseksi ja pohtivaksi. Ehkä vikaa oli myös minussa, en tiedä, mutta sitä ei koskaan selvitetty, koska mies pistää vieläkin vastaan... ilmeisesti siksi, etteivät vanhat tunteet nouse pintaan!!! Miksi sitten pitää erota joidenkin pikkuasioiden takia, jos on tunteita? Miksei ihmisille opeteta peruskoulussa psykologiaa, tunneälyä, ihmistuntemusta, "ihmismielen lukemista", tms. miksi sitä nyt voidaan sanoakaan? Saataisiin avioerotilastot kuntoon ja ihmiset malttaisivat etsiä sitä oikeaa kumppania jonka kanssa tulee toimeen. Psykologin työnluonnekin voisi hieman muuttua ratkovasta ennaltaehkäiseväksi, eikös se olisi mukavaa vaihtelua?
Oikean kumppanin löytäminen on niin vaikeaa juuri näiden asioiden takia. Itse en siedä huonosävyistä riitelyä, tms. eli jos korvien välissä ei liiku järjen häivää, niin en osaa edes kiinnostua sellaisesta miehestä, koska luulen, että en osaa enkä jaksa ns. opettaa keskustelemaan ihmistä, joka ei ole missään asteella asiassa (ei tule yhtään vastaan ja näitä on!). Ei pelkästään se että toisen kanssa tulisi toimeen niin sitä jotain pitää myös olla = se rajaa kandidaattien määrän lähes ppm-osaan;)
Ai että mä olen väsynyt nytkin tähän mun yksinäiseen tilanteeseen. Miksei ihminen osaa elää yksin jos etsiminen on niin puuduttavaa. Ehkä pitäisikin katsella maailmaa taas vain kiikarin läpi jonkin aikaa.
se johtua siitä, että ammattisi takia tapaat etupäässä sellaisia ihmisiä, joilla niitä ongelmia on.
Minkä takia miehistä löytyy enemmän psykopaatteja ja skitsofreenejä ja muita mielenvikaisia?
Olipas tuo alkuperäinen teksti loistava. Olen ihan saletisti samaa mieltä. Mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta.