Että mulla on iso probleemi. En tiedä olisko viisainta jättää naiseni ja lähteä mennee. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä asutaan eri paikkakunnilla reilun 100 km:n päässä. Hän isossa cityssä minä pikkuisessa kirkonkylässä. Naiseni on saanut minut ihan sekaisin mustaukkaisuudellaan ja masentuneisuudellaan. Hän keksii mitä ihmeellisempiä kuvitelmia minusta ja minun katsomisistani. jos tulee joku nainen vastaan varsinkin vaalee, alkaa kauhea kuulustelu mikä, kuka ja missä ja milloin olen sen kanssa ollut, huomasin vastaantulijan tai en. Jos en huomanut niin valehtelen senkin. Rakastan häntä enkä ole antanut aihetta olla mustasukkainen, ystäviltänikin hän on saanut vastauksen että olen luotettava ja rehellinen ehkä liiankin rehellinen.
Tappelu alkoi viimeksi tv mainoksesta jossa oli kortti hawaijilta ja naurahdin mainosta ja siinä
se ilta. Eikun ärrälle lottoaan ja tappelu jatkuu
miksi tuijotin mainosta, kuka toi joka tuli vastaan, mitä kattelet niitä päivälehtien kansia onks hyvännäkösii naisii. Kaverini tullessa kioskiin automiehiä nääs hän pyysi kattoon autolehdestä autonkuvaa jota hän haaveilee, pyysin naistani viemään loton sillä aikaa, niin kotia päästyämme alkoi tappelu autolehdestä jota katsoimme. Hänen mielestään halusin hänet pois siitä jos olis hyvännäkösiä naisia autolehdessä.
Kieltämättä on helpottanut hiukan kun jätti masennuslääkkeet pois kuukausi sitten, ja tämä tarina oli vasta viimeviikonlopulta, että hurjaa on vuosi ollut. Siltikin hän on mitä ihanin ja suloisin kun on se hyvä päivä, niitä vaaan on niin perin harvoin. No niin hermostuin sitten niin että minä rauhallinen mies kävin kiinni ja revin häntä ulos kämpästäni ja hän vaan vittuilee.
Onneksi jotenkin tajusin että mitää olen tekemässä ja lopetin kävin ulkona ja juteltiin,mutta hänen mielestään en rakasta häntä ja vilkuilen vaan muita ja mietin miten niitä pääsisi panee en ymmärrä ollaan vieläkin yhdessä ja ainakin puhelimessa hän on taas se mitä ihanin olento saas nähä ensviikonloppuna. Uskallanko jatkaa enää tämän kiinni käymiseni jälkeen, en tiedä. Tuntuu että jos jatkamme tätä minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä hevoskaupasta ostamassa silmälaput jotta en näe mihinkään muualle. Ja se kun en ole enään minä. Itse olen aina ollut sitä mieltä että naisiin ei käydä käsiksi oli asia mikä vaan, mutta nyt tiedän ja ymmärrän niitä jotka joskus naisiaan/miehiään lyövät tai retuuttavat. Ei ole muuta mahdollisuutta ei pääse käveleen karkuunkaan kun toinen tulee perässä syytäen syytöksiä joita et ole tehnyt ja toinen väittää vaan sinun niin tehneen ajatelleen toista tai katsoneen juuri sillä silmällä. Voi helvetti että mä oon sekasin kohta itekkin
Tappelu alkoi viimeksi tv mainoksesta jossa oli kortti hawaijilta ja naurahdin mainosta ja siinä
se ilta. Eikun ärrälle lottoaan ja tappelu jatkuu
miksi tuijotin mainosta, kuka toi joka tuli vastaan, mitä kattelet niitä päivälehtien kansia onks hyvännäkösii naisii. Kaverini tullessa kioskiin automiehiä nääs hän pyysi kattoon autolehdestä autonkuvaa jota hän haaveilee, pyysin naistani viemään loton sillä aikaa, niin kotia päästyämme alkoi tappelu autolehdestä jota katsoimme. Hänen mielestään halusin hänet pois siitä jos olis hyvännäkösiä naisia autolehdessä.
Kieltämättä on helpottanut hiukan kun jätti masennuslääkkeet pois kuukausi sitten, ja tämä tarina oli vasta viimeviikonlopulta, että hurjaa on vuosi ollut. Siltikin hän on mitä ihanin ja suloisin kun on se hyvä päivä, niitä vaaan on niin perin harvoin. No niin hermostuin sitten niin että minä rauhallinen mies kävin kiinni ja revin häntä ulos kämpästäni ja hän vaan vittuilee.
Onneksi jotenkin tajusin että mitää olen tekemässä ja lopetin kävin ulkona ja juteltiin,mutta hänen mielestään en rakasta häntä ja vilkuilen vaan muita ja mietin miten niitä pääsisi panee en ymmärrä ollaan vieläkin yhdessä ja ainakin puhelimessa hän on taas se mitä ihanin olento saas nähä ensviikonloppuna. Uskallanko jatkaa enää tämän kiinni käymiseni jälkeen, en tiedä. Tuntuu että jos jatkamme tätä minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä hevoskaupasta ostamassa silmälaput jotta en näe mihinkään muualle. Ja se kun en ole enään minä. Itse olen aina ollut sitä mieltä että naisiin ei käydä käsiksi oli asia mikä vaan, mutta nyt tiedän ja ymmärrän niitä jotka joskus naisiaan/miehiään lyövät tai retuuttavat. Ei ole muuta mahdollisuutta ei pääse käveleen karkuunkaan kun toinen tulee perässä syytäen syytöksiä joita et ole tehnyt ja toinen väittää vaan sinun niin tehneen ajatelleen toista tai katsoneen juuri sillä silmällä. Voi helvetti että mä oon sekasin kohta itekkin
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sun naisellasi on selkeesti ongelmia itsensä kanssa,heikko itsetunto jne.En usko että se itsestään ohi menee,jotain apua se tarvii.Toihan on sairaalloista mustasukkaisuutta,kaukana normaalista,ja pahemmaksi menee ellei apua saa.
Jospa saisit sen juttelemaan ammatti-ihmiselle.
onhan hän siellä juossu jos jonkinlaisella tohtoerilla ja tuntuu että sieltä tullessaan hänellä on entistä enenempi kysymyksiä ja uteluita. Kumminkin hän sitten kun on se hyvä päivä, sanoo että kiva kun hänellä on kaksi psykiatria sinä ja varsinainen että ensin sanot sinä asian ja sitten psykiatri samalla tavalla. Muta kun ei usko tai uskoo viikon kaksi ja taas se tulee päälle joku vilkaisu ja ei mikään mene kaaliin. Välillä kun on ollut ns. hyvä jakso ja hän käy tohtorilla niin se hyvä jakso on siinä hän on sen jälkeen taas maassa jonkin aikaa, välillä tuntuu että se tohtori kaivelee jotain vääriä juttuja hänen menneisyydestään ja sitten hän alkaa kuvitteleen ja järkeileen niitä tämän päiväiseen. Rakastan häntä ja olenkin alkanut miettimään olisko sittenkin paras minun antaa hänelle lähtöpassit jotten aiheuttaisi hänelle näitä älyttömiä ajatuksia ja muutakaan harmia ja kattoisin sitten muutaman kuukauden päästä jos on vielä vapaa, että onnistusko sitten. Minua niin harmittaa ja ilettäää katsoa hänen pahaa oloaan ja pelottaa, kun hän saa minut näköjään raivon partaalle noilla jutuillaan, mitä tapahtuu jos otan joskus olutta ja hän taas saa minut raivoihini
Hei, ei tuosta suhteesta mitään tule. Sairastut vain itsekin, kuten olet jo huomannut. Laita poikki, niin pääsee hänkin lomalle tunteistaan.
Minäkin alan kallistumaan tuon kannalle, sillä niin paljon ja kaikkea olen yrittänyt. Vaikeaa se on kun rakastan häntä kumminkin paljon, mutta kun on uskonut ja toivonut jo niin paljon ja sitten pettynyt niin eipä taida olla vaihtoehtoja.
Välillä tuntuu ettei se edes halua päästä tosta mustasukkasuudesta ja mäsiksestä eroon.
Mutta kiitos kommentista sullekin ja jouluja
..prykiatrille ja parisuhdeterapeutille. Jos nainen ei halua lähteä mukaan sano, ettet kestä ja jätät hänet, jos hän ei kerran halua auttaa sinua parisuhteen pelastamisessa.
Siis mies terapiaan, vaikka ongelma on naisen?Katsoisin niin, ettei tässä mitään parisuhdeterapeuttia tarvita. Ongelma on selvästi naisen ihan ikioma ja hänen pitää selvittää ongelmansa tai elää yksin.
Se menee kylä aika kaameeksi jos toinen on sairaan mustasukkanen. Sanot vaan että rakastan sua, mutta lähden meneen jos et voi luottaa minuun. Mikään rakkaus ei riitä tämmöseen suhteeseen, kun toinen on ihan sairas. Haluatko oikeasti että lähden paneen jotain toista? Hyvä on ainakin yritys.
Kaverilla oli matkan varausnumero kännyssä nimellä "senumba". Tän mustasukkanen tyttöystävä soitti 118 joku 7 kertaa kun äijä ovelasti jättänyt suuntanumeron veke siitä numerosta, se vitun pukki... Sitten tää akka soitti kaikki operaattorit läpi ja haukku kaikki "huorat" jotka vastas, tai kerto vastanneelle miehelle että sen akka panee hänen ukkoaan. Kaveri elää nyt onnellisena sinkkuna.
Kerroin hänelle äskettäin, että minä taidan mennä ja tehdä noita juttuja kun et kerran usko ja luota minuun, sillä sittenhän ainakin itse tietäisin saaneeni juttusi ja syytöksesi aiheesta.
No eipä vaikutusta sitäkö blondia lastenvaunujen työntäjää vaiko sitä kaupankassaa joka hymyili sulle vai ketä kerro? Että se siitä yrityksestä.
Kysyin että minkä helveetin takia minä ajelisin liukaalla kelillä, pimeässä, tuulessa ja tuiskussa luoksesi jos en sinua rakastaisi. Kuulemma vaan sen aikaa kun löydän uuden ja paremman, hitto välimatkaa sentään yli 100km:ä ! No enpä ole kyllä saanut kunnollista vastausta häneltä kysymykseeni, että jos olen sellainen kuin hän kuvittelee ja aiheutan hänelle vaan harmia ja pahaa oloa, niin miksi helvetissä olet minun kanssani ettisit semmosen joka käy sun ajatuksiin. Kuulemma rakastaa mua ??? Mäkään kun en sentään ihan pentu enää ole ikää 40 , että mä olen menoni kyllä mennyt ja jos olisin vähääkin tota mieltä kuin naiseni että ettisin jotain muuta niin miks helkutissa en olis ettiny jo ajat sitte lähempää sellasta ihmistä jota pitäsin hätävarana ei meinaan tarttis ajella liikenteessä henkesäkaupalla tommosii matkoi s..t..na!
Menkää yhdessä parisuhdeterapiaan, jolloin keskustelette asioista yhdessä puolueettoman asiantuntijan kanssa. Se voisi auttaa enemmän kuin se, että naisesi vatvoo asioita yksikseen tai edes yksikseen toisen auttajan pakeilla.
Toivottavasti saatte ongelmanne ratkaistua.
Moikka!
Älä syyllistä itseäsi siitä, että vähän hönkäytit häntä... olen itse kanssa kerran räyhännyt mieheni perässä, kun epäilin häntä uskottomuudesta ja estin häntä menemästä ovesta ulos jne... No lopultahan sitten ikuisesti leppoisa mieheni hermostui ja kiikutti minua hetken niska villoista...
En syyllistä häntä hänen teostaan, yhmmärrän, että hän ahdistui, koska vaan jankkasin ja jankkasin.
Mutta jos tuo teidän yhdessä olo on joka viikonloppu noin vaikeaa, niin suosittelen lopettamaan sen, ennen kuin sinäkin sekoat.
JOs sinulla voimia ja rakkautta riittää, niin koita toki auttaa naistasi pääsemään yli sairaalloisesta mustasukkaisuudesta!
Uskon, että hän on välillä erittäin ihana ja rakastava, mutta luulen, että hänellä on itselläänkin huono olo moisista mustis kohtauksista, joten olisi mukava, jos voisit auttaa hänet pääsemään eteen päin.
Ja muistathan ettei psykologilla käynti ole noloa. Noloa on jättää käymättä.
Vaikka käytte ensin suhdeneuvojalla ja sen jälkeen voi varmasti naisesi hoitaa asian yksinkin :)
Tsemppiä teille!
Suhteeni päättyi n.kk sitten, mutta täysin samanlaista
sairaalloista mustasukkaisuutta sain koken sen aikana.
Iltapäivälehdet oli parempi jättää lukematta ja tv:stä
katsomatta ne ohjelmat joissa mahdollisesti oli joku
ns. hyvännäköinen nainen eli myös kaikki ohjelmat joissa
on vierailijoita. Samoin oli parempi olla kuuntelematta tai
ainakaan pitämättä biiseistä jonka esittää nainen.
Jos katsoin ikkunasta ulos, heti tultiin tarkistamaan
ketä oiken katson. Ja juuri samat tenttaukset vastaantulijoista.
Itsekkin ehdotin kerran, että ostanko silmälaput, niin sun on
hyvä olla. Se en vaan olisi enää ollut minä.
Tykkään katsella muuallekkin, kuin omia kengänkärkiä,
mutta en todellakaan mieti, että mitenkähän pääsisin tuotakin naimaan.
Kerran raivostuin syyttelyyn ja sanoin häipyväni rauhoittumaan
etten ala kuuntelemaan tuota valitusta tyhjästä. Sitten estetään
ulospääsy seisomalla oven edessä. Pyysin siirtymään, ettei tarvi siirtää.
Siinä sitten kun tein vain sen että pääsin ulos, tuli mustelma ja
olin pahoinpitelijä, kaikkien nussian lisäksi
Jotenkin helpottunut olo, kun olen saanut kommetteja tapauksestani. Nyt on jotenkin helpompi miettiä asioita eteeenpäin. Huomaan myös etten todellakaan ole yksin, vaan on muitakin samanlaisia tapauksia, joten tsemppiä vaan kaikille, mihin päätökseen sitten tulettekin suhteissanne. Minunkin on ehkä tehtävä kipeitäkin ratkaisuja, mutta näinkään tämä ei voi jatkua, joten mietintä myssy päähän ollakko vaiko eikö ?
Kiitokset ja hyvät Joulut vielä teille kaikille !
Mut en koskaan noin törkeä!!!
kyllä nyt on juttu niin että jotain on tehtävä ja pian... Ei teillä kestä kummallakaan pää tollaseen kovin pitkään.
Ja siitä kiinnikäymisestä vielä...
Olen itsekkin nainen ja varmasti joskus nalkuttavakin sellainen, silti tiedän rajani...Jos toisen väkisin ajaa ns.Rajan toiselle puolen, ei voi paljon muutakaan odottaa kuin selkäsaunaa, niin se vaan on.
Jokapaikassa toitotetaan sitä, ettei toiseen saa käydä kiinni. Noh, onhan se tietysti tottakin, mutta olen sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa..nainenkin.
Olen itse ollut näkemässä kuinka eräs rouvashenkilö ärsyttämällä ärsytti miehensä raivoon ja täytyy sanoa, että minun pinna olisi ollut huomattavasti lyhyempi kuin tuon miehen..
Luulisi, että olis naista itseäänkin jo hävettänyt, mutta mitä vielä.. Sen jälkeenhän oli niin hyvä ja helppo leimata mies naistenhakkaajaksi ja ties miksi muuksi... =(
Vaikka kävit kiinni (joka kyllä periaatteessa on väärin), niin uskon että naisesi on sen "ansainnut". Rajansa kaikella helvetti soikoon!
..olen kanssasi tuosta.
Eihän ketään saisi lyödä tai käydä käsiksi, mutta
joskus voi tulla tilanne kun puhe ei enää auta.
Eikä mielestäni sen (naista ei saa lyödä) sanonnan
turvin ole kuitenkaan mitään oikeutta v....iluun.
Vielä jos nainen itsekkin lyö...
Siinäpä vaan seisot tumput suorina hakattavana
ja yrität sanoa, että älä nyt kulta lyö.
Toihan nyt on päviä selvää että muijasi kipeän mustankipeä eikä päästä sinua mahdollisesti juuri mihinkään ilman omaa seuraa tai sitten alkaa järjetön ristikuulustelu.Toivot vain jotta tankattuasi auton kassalla ei odota viehkeä blondi koska joutuiset selittämään omalle muijalla palattuasi autolle että katoitko sitä oikein silmiin ja oliko se hyvännäköinen jne.
Ei ole lammen ainoa ankka joten vaihda vapaalla.
Olen pipipään naisystävä ja sain tänään häneltä luettavaksi hänen kirjoitukset tänne palstalle sekä vastaukset niihin ja haluan vastata ja kirjoittaa oman mielipiteeni asiasta.
Taustani on seuraavanlainen: olen eronnut puolitoista vuotta sitten, kaksi murrosikäistä lasta asuu kanssani, sairastuin masennukseen viime talvena ja olen nyt lopettanut lääkityksen sivuvaikusten takia. Minä ja lääkärini katsoimme, että pärjään ilman lääkitystäkin. Oloni on parempi nyt kuin turruttavien lääkkeiden kanssa.
Olen käynyt psykoterapiassa vuoden, kokeillut NLP-terapiaa sekä hypnoterapiaa. Nämä ovat auttaneet yleiseen jaksamiseen arkipäivänä, ei mustasukkaisuusteen. En pysty luottamaan miehiin huonojen mieskokemuksien takia. Takana on lapsena veljen seksuaalinen hyväksikäyttöyritys, jota vanhempani eivät uskoneet sekä isän henkinen väkivalta sekä vanhempien raju alkoholinkäytön seuraaminen. Kasvoin kaksoissiskoni varjona. Hän oli se joka oli kaunis ja kehuttu. Minä hänen varjonsa. Meitä kohdeltiin yhtenä ja puettiin samanlaisiin vaatteisiin.
Aikuisena koin muutaman vuoden väkivaltaisen suhteen mustasukkaisen miehen kanssa ja viisitoista vuotta avioliittoa miehen kanssa, jolla ei ollut omaa mielipidettä mihinkään kysyttäessä. Vasta tehtyäni arkipäivään liittyviä päätöksiä, tuli häneltä mielipide että väärin tein aina. Väsyin ainaiseen arvosteluun ja moitteisiin ja erosin. Ero oli vaikea päätös minulle ja erosta tuli erittäin vaikea lasten huoltajuusriitojen takia. Ex-mieheni mielestä avioliitossamme ei ollut mitään vikaa. Hän oli täydellinen kaikin tavoin.
Myönnän olevani sairaalloisen mustasukkainen ja olen hakenut apua. En ole aikaisemmin ollut mustasukkainen. Olin ex-mieheni kanssa ihan alkuaikoina hieman mustasukkainen, mutta pian tilanne kääntyi niin, että minä kärsin yli kymmenen vuotta hänen sairaanloisesta mustasukkaisuudesta. En saanut mennä mihinkään, katsoa minnekään ym. Eli käyttäydyn itse nyt niin kuin ex-mieheni ja en ymmärrä itsekään tätä.
Rakastan miesystävääni ja haluaisin olla yhdessä hänen kanssaan, mutta en ole osannut muuttaa käytöstäni vaikka olen sitä halunnut ja yrittänyt. Mistä löytyisi se apu minulle ? Kärsimme molemmat kovasti asiasta. Ero näyttää olevan ainoa apu ongelmaan ja se että jatkan elämääni tuomittuna yksinoloon, koska en osaa enää luottaa miehiin. Miesystäväni ei ansaitse sellaista kohtelua jota olen hänelle antanut enkä syytä häntä mistään asiasta. En vain saa ajatuksiani järjestykseen vaan sekoitan jatkuvasti todellisuuden ja kuvitelmani.Hän on hyvä ja hellä mies. Hän on jaksanut minua jo reilun vuoden. Välillä mieleen tulee itsetuhoisia ajatuksia. Osaako kukaan auttaa ja neuvoa miten eteenpäin ? Onko aino vaihtoehto olla erossa, vaikka rakastamme toisiamme ? Emme voi näinkään jatkaa. Haluan että hän on onnellinen.
...en vaan valitettavasti osaa kertoa että mistä mutta mustasukkaisuushan on sairaus, pakkohan jonkun on osata auttaa.
Minusta on ihanaa kun olet saanut päätäsi selvitettyä noinkin paljon. Kyllä se apu löytyy jaksatte vaan etsiä......!