Tämä nyt on lähinnä naisvolinaa tytöltä, mutta en tiedä, minne muuallekaan purkautuisin.
Olen nuori ja nätti tyttö, virallisesti aikuinen, mutta näytän 16-vuotiaalta. Tissit on pienet ja peppu iso, hoikka olen ja sallittua lyhyempi. Pakollinen pohjustus :P
Olen sinisilmäinen, kiltti ja hyväuskoinen, en kykene puhumaan ihmisistä pahaa ja valittamaankin olen huono. Muistan toki hymyillä. Kiltteyteni näkyy kasvoilta ja vedän mummoja puoleeni. Kadulla on useasti tuntematon mummeli tarttunut hihaan, halannut tai pyytänyt ehdottomasti minua saattamaan kotiin. Monissa ikäisissäni naisissa reaktio taas on täysin päinvastainen.
Kassalla edelliselle asiakkaalla viehkeästi hymyillyt neiti saattaa olla minua kohtaan todella töykeä ja hyökkäävä. Enkä ole mitenkään ehtinyt siinä välissä ketään provosoimaan mihinkään!
Kävin tänään taas lähikaupassa hakemassa ruokaa. Tämä nuori kassaneiti on alusta alkaen ollut todella vihamielinen juuri minulle, olen tutkaillut asiaa, muille hän on ystävällinen ja iloinen. Ei tervehdystä, ei katsekontaktia, summa muristaan ja kun kerään tavaroita kassiin, selkä kääntyy. Jos olen yksin odottamassa kassalla ilman jonoa, ei tule ikinä ottamaan maksua, vaikka selvästi näen, että hän on huomannut minut. Nykyään en tuossa kaupassa juurikaan käy.
Sama ilmiö on toistunut monissa muissakin. Toki on näitä, jotka vähän liian mielellään olisivat ystäviäni ja liittäytyvät seuraan :) mutta heistä en valitakaan. Näistä huonokäytöksisistä naisista mainitsin kerran työpaikkani "mummolle", joka totesi välittömästi, että ovat kateellisia minulle. Ja mistäköhän ja miksi? Nämä naiset eivät ole olleet rumia, eivät kaunottariakaan, mutta sellaisia tavallisia. Kaunottaret yleensä yrittävät kävellä mun päältäni tai tönivät päin seinää :P Eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut katsovat kuin olisin vastikään tehnyt tarpeeni kadulle, tai jotain.
Onko se, mikä on kauneutta minun poskillani, välittömästi pois muilta, koska päälleni täytyy hyökätä? En usko, että levitän mitään "vedä mua kuonoon" -ilmapiiriä, koska vanhemmat naiset ja lapset pitävät seurastani ja tulevat hymyillen luokseni.
Olen tähän asti aina hävennyt sitä, että olen nätimpi kuin vihamielisempi osapuoli, olen kääntänyt katseen pois ja "alistunut". Tai sitten olen poistunut tilanteesta. En kuitenkaan tahdo tapella. Tämä selvästikin on väärä tapa suhtautua asiaan, koska muut saavat siitä vain yllykettä ja kuvittelevat, että voivat kohdella minua jatkossakin samalla tavalla.
Olen kasvanut pienessä ja sisäänpäin kääntyneessä piirissä, joten "ulkomaailma" on vielä vähän outoa. En myöskään ole puhtaasti suomalainen vaan verta tulee idästä melko paljon, joten lievä eksoottisuus ulkonäössäni myös taitaa lietsoa vihaa? Vai onko se vain helppo tekosyy? Verta tulee myös lännestä päin, joten en näytä niin ulkomaalaiselta kuin puhdasveriset.
Muita tuskin voin ja edes pystyn muuttamaan, joten onko ainoa keino saada ihmismäistä kohtelua nostaa leuka ja nenä ylös ja olla yksinkertaisesti tyly? Tiedän olevani lapsellinen ja todella sinisilmäinen, mutta olen myös hyvin kiukkuinen ja tempperamenttinen sille päälle sattuessani :) Itsevarmuutta löytyy miesten seurassa, mutta mielestäni se ei liity siihen, että naiset murskaavat olemukseni välittömästi. Naisten joukossa olen huomattavasti pienempi ja mitättömämpi kuin jos paikalla olisi vain miehiä.
Onko muita, joita tallotaan piikkareilla? Eikö tästä ole kunniallista tietä ylös? Haluaisin kuitenkin jo vihdoin ja viimein olla oikea nainen, en ikuisesti se pikkutyttö. Olen liian mukautuvainen ja sopeutuvainen ja aivan liian kiltti, sen tiedän ja luen heikkoudeksi. En kuitenkaan tahdo tai yritä olla miss universumi, kauneuteni on lähennä lapsekasta ja teinimäistä kuin sellaista, mitä misseiltä ja malleilta vaaditaan.
Olen nuori ja nätti tyttö, virallisesti aikuinen, mutta näytän 16-vuotiaalta. Tissit on pienet ja peppu iso, hoikka olen ja sallittua lyhyempi. Pakollinen pohjustus :P
Olen sinisilmäinen, kiltti ja hyväuskoinen, en kykene puhumaan ihmisistä pahaa ja valittamaankin olen huono. Muistan toki hymyillä. Kiltteyteni näkyy kasvoilta ja vedän mummoja puoleeni. Kadulla on useasti tuntematon mummeli tarttunut hihaan, halannut tai pyytänyt ehdottomasti minua saattamaan kotiin. Monissa ikäisissäni naisissa reaktio taas on täysin päinvastainen.
Kassalla edelliselle asiakkaalla viehkeästi hymyillyt neiti saattaa olla minua kohtaan todella töykeä ja hyökkäävä. Enkä ole mitenkään ehtinyt siinä välissä ketään provosoimaan mihinkään!
Kävin tänään taas lähikaupassa hakemassa ruokaa. Tämä nuori kassaneiti on alusta alkaen ollut todella vihamielinen juuri minulle, olen tutkaillut asiaa, muille hän on ystävällinen ja iloinen. Ei tervehdystä, ei katsekontaktia, summa muristaan ja kun kerään tavaroita kassiin, selkä kääntyy. Jos olen yksin odottamassa kassalla ilman jonoa, ei tule ikinä ottamaan maksua, vaikka selvästi näen, että hän on huomannut minut. Nykyään en tuossa kaupassa juurikaan käy.
Sama ilmiö on toistunut monissa muissakin. Toki on näitä, jotka vähän liian mielellään olisivat ystäviäni ja liittäytyvät seuraan :) mutta heistä en valitakaan. Näistä huonokäytöksisistä naisista mainitsin kerran työpaikkani "mummolle", joka totesi välittömästi, että ovat kateellisia minulle. Ja mistäköhän ja miksi? Nämä naiset eivät ole olleet rumia, eivät kaunottariakaan, mutta sellaisia tavallisia. Kaunottaret yleensä yrittävät kävellä mun päältäni tai tönivät päin seinää :P Eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut katsovat kuin olisin vastikään tehnyt tarpeeni kadulle, tai jotain.
Onko se, mikä on kauneutta minun poskillani, välittömästi pois muilta, koska päälleni täytyy hyökätä? En usko, että levitän mitään "vedä mua kuonoon" -ilmapiiriä, koska vanhemmat naiset ja lapset pitävät seurastani ja tulevat hymyillen luokseni.
Olen tähän asti aina hävennyt sitä, että olen nätimpi kuin vihamielisempi osapuoli, olen kääntänyt katseen pois ja "alistunut". Tai sitten olen poistunut tilanteesta. En kuitenkaan tahdo tapella. Tämä selvästikin on väärä tapa suhtautua asiaan, koska muut saavat siitä vain yllykettä ja kuvittelevat, että voivat kohdella minua jatkossakin samalla tavalla.
Olen kasvanut pienessä ja sisäänpäin kääntyneessä piirissä, joten "ulkomaailma" on vielä vähän outoa. En myöskään ole puhtaasti suomalainen vaan verta tulee idästä melko paljon, joten lievä eksoottisuus ulkonäössäni myös taitaa lietsoa vihaa? Vai onko se vain helppo tekosyy? Verta tulee myös lännestä päin, joten en näytä niin ulkomaalaiselta kuin puhdasveriset.
Muita tuskin voin ja edes pystyn muuttamaan, joten onko ainoa keino saada ihmismäistä kohtelua nostaa leuka ja nenä ylös ja olla yksinkertaisesti tyly? Tiedän olevani lapsellinen ja todella sinisilmäinen, mutta olen myös hyvin kiukkuinen ja tempperamenttinen sille päälle sattuessani :) Itsevarmuutta löytyy miesten seurassa, mutta mielestäni se ei liity siihen, että naiset murskaavat olemukseni välittömästi. Naisten joukossa olen huomattavasti pienempi ja mitättömämpi kuin jos paikalla olisi vain miehiä.
Onko muita, joita tallotaan piikkareilla? Eikö tästä ole kunniallista tietä ylös? Haluaisin kuitenkin jo vihdoin ja viimein olla oikea nainen, en ikuisesti se pikkutyttö. Olen liian mukautuvainen ja sopeutuvainen ja aivan liian kiltti, sen tiedän ja luen heikkoudeksi. En kuitenkaan tahdo tai yritä olla miss universumi, kauneuteni on lähennä lapsekasta ja teinimäistä kuin sellaista, mitä misseiltä ja malleilta vaaditaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joitakin ihmisiä kenties ärsyttää susta huokuva 'hyvyys' ts. viattomuus, koska ovat sen itse aikapäiviä sitten hukanneet. Jos vielä lisäksi olet keskivertoa nätimpi, niin muiden naisten tölväilyiltä et voine välttyä.
Opettele hieman lisää kovuutta ( toisin sanoen oman puolesi pitämistä), mutta älä muutu ylimieliseksi. Se paitsi a.) heikentäisi sun omaa luotettavaa asioiden arviointikykyäsi, myös b.) tekisi sut vielä helpommin höynäytettäviksi alhaisemman moraalin omaavien osalta.
Ystävällisenä vinkkinä hieman vanhemmalta tuntemuksiasi ymmärtävältä naiselta.
Valitettava tosiasia on, että joillekin veemäisille ihmisille toisen ylikiltteys on syy talloa varpaille. Sinun pitäisi oppia pitämään puoliasi. Kiltteys ja viattomuus ovat hyviä luonteenpiirteitä, mutta kilttikin ihminen voi silti vaatia, että häntä kohdellaan hyvin. Jos joku on sinulle tosi veemäinen, voit kysyä ihan suoraan, että anteeksi, mutta mikä mahtaa olla ongelmana? Olenko tehnyt jotain pahaa? Tämä yleensä riittää saamaan öykkärin hiljaiseksi.
Joo, meinasin just sanoa samat sanat.
olevan se, että yrität ymmärtää itseäsi ja muita ihmisiä; esim. tuo, että tunnistat itsessäsi liiallisen kiltteyden ja pikkutyttömäisyyden, mistä haluat päästä eroon. Aloita siitä, että teet rauhan itsesi kanssa.
Jatka samaa itsesi "kartoittamista", sillä sitä kautta löydät vähitellen tasapainoa ja kypsyyttä tunne-elämääsi. Silloin pystyt ottamaan vastuuta siitä, mitä sinulle tapahtuu elämässäsi ja oppimaan virheistä.
Kateutta maailmassa riittää, mutta siihen ei kannata jäädä räpiköimään. Aina löytyy joku, joka on sinulle kateellinen jostakin. Itsekin saatat olla jollekulle kateellinen, ainakin joskus.
Yritä saavuttaa kontrolli siinä, miten näet asiat ja ihmiset ympärilläsi; se tulee siitä, ettet syytä muita ihmisiä, jolloin et ole niin haavoittuvainen kaikelle pahalle, mitä ympärilläsi tapahtuu. Rakenna itsellesi terveet emotionaaliset rajat.
siis kivojakin ihmisiä löytyy, ettet ole turhan ennakkoluulonen. Aina löytyy hapannaamoja mutta yleensä kassaneidit ovat hyvin ystävällisiä kaikille.
Sä olet varmasti ihana ja suloinen. Sitähän me kaikki naiset haluaisimme olla. Pieniä, siroja ja suloisia. Sä varmasti herätät kateutta ja katkeruutta sellaisissa naisissa, joiden täytyy ammentaa koko itseluottamuksensa pelkästä ulkonäöstä, kun heillä ei muuta ole. Sinä olet kaikessa suloisuudessa ja viattomuudessasi uhka. Koska melkeinpä kuka tahansa mies, jos saa valita kahdesta, ottaa sen pienemmän ja viattomamman näköisen.
Tulee niin mieleen hyvän ystäväni entinen kämppis.. Sellainen suurisilmäinen, todella hento, siro ja pieni vaalea tyttö - tai siis nainen. Näyttää vielä 35 vuotiaanakin pikkutytöltä ja on todella kaunis. Erehdyttävän paljon Mena Suvarin näköinen, paitsi nätimpi. Hänellä oli ihan samoja ongelmia. Varsinkin naiset olivat vihamielisiä, kohtelivat alentuvasti jne.
Toivottavasti sinulla kuitenkin on naispuolisia ystäviä? Yritä saada heistä voimaa, ettet kokonaan menettäisi luottamustasi muihin naisiin. Olen pahoillani, että koet muut naiset tuolla tavalla. En yhtään epäile, etteikö kaikki sanomasi ole totta. Nainen on naiselle suttakin pahempi.
P.S. Osa huonosta kohtelusta varsinkin kaupassa saattaa johtua siitä, että sinua luullaan murkkuikäiseksi. Jostain syystä suurin osa asiakaspalvelutehtävissä työskentelevistä ovat todella tylyjä teineille, vaikkei siihen olisi mitään syytä.
Olen monesti saanut kuulla, että olen ikääni nuoremman näköinen (olen pienikokoinen ja "vauvanaamainen" :) Tämän saan kokea myös kaupoissa epäystävällisen palvelun muodossa. Jotkut kassaneidit eivät viitsi tuhlata ystävällisyyttä meihin "teineihin", vaan säästävät sen keski-ikäisille, joilla on enemmän ostovoimaa (ja jotka kenties valittavat herkemmin huonosta palvelusta;)
Vastaan tähän tylyyteen yleensä korostetun ystävällisesti ja naureskelen itsekseni kaupasta ulos kävellessäni. Kuka tietää, saatan toiminnallani jopa parantaa nuorison mainetta palveluammateissa työskentelevien keskuudessa...
Moi,
tämä ei taatusti Sinua lohduta, mutta koen olevani kohtalotoverisi vielä nelikymppisenä. Mummot tykkäävät, monet omanikäiset ja nuoremmat taas eivät. Ja miehet, se osa heistä, jotka ajattelevat vain sukupuolielimellään, himoitsevat niin, että oksettaa. Tuo viimeksi mainittu tuntuu kaikkein ällöttävimmältä.
Näytän kuulemma teinitytöltä minäkin. Selväähän on, että ainakaan lähemmin katsottuna nelikymppinen ei voi olla samannäköinen kuin yli 20 vuotta nuorempi, mutta jostain yleisestä olemuksesta tässä on kysymys. Pienikokoinen ainakin olen monessa suhteessa.
Parhaat ystäväni ovat rakas aviomieheni ja eräs minua yli 20 vuotta vanhempi nainen.
Minäkin olen mukautuvainen ja sopeutuvainen. Nöyräkin. En osaa olla muuta. Ei minua koskaan kotona ole alistettu. Lapsena opetettiin hyvät tavat, mutta kasvatus oli aika vapaata. Mieheni on kuin enkeli. Ei hänkään ole mikään macho, ja miesten kilpailuhenkisessä maailmassa hän on ehkä samassa asemassa kuin minä naisten keskuudessa. Me samanlaiset tuemme toisiamme. Samanluonteisina emme koskaan edes vahingossa tule alistaneeksi toisiamme (makuuhuonejutut erikseen...), vaan elämme tasa-arvoista arkea. Tästä syystä koti on elämäni tärkein paikka. Se on turvallinen pesäkolo maailman myrskyjen, häijyyden ja himojen keskellä.
Työelämässä pärjään hyvin, koska ammatissani korostuvat aivan muut asiat kuin sosiaaliset valtapelit. En varmasti olisi viihtynyt työyhteisössä, jossa niitä harrastetaan. En halua olla mikään neuvoja jakava itsetietoinen täti, mutta toivon, että Sinäkin löydät itsellesi sellaisen ammatin, jossa viihdyt. Sille asialle kannattaa varmasti uhrata ajatus ja parikin.
Minä olen hyväksynyt osani. Ehkä siksikin, että onnekseni en ole joutunut kokemaan mitään vakavia hyväksikäyttöyrityksiä millään elämän saralla. Se johtunee luontaisesta varovaisuudestani ja ujoudestani.
Ajattelen, että mieluummin olen tällainen kuin katkera. Erilaisten elämänkokemusten ja oman asenteen vuoksi katkeria ihmisiä omassa ikäluokassani riittää, molemmissa sukupuolissa. Se naamioidaan usein vahvuudeksi ja omanarvontunnoksi. En edes haluaisi olla sellainen "vahva" ihminen. Sellainen kylvää jo pelkällä asenteellaan niin paljon tuhoa lähiympäristöönsä. Polkee, jotta ei vahingossakaan tulisi enää itse poljetuksi. Hyökkää, koska se on hänen mielestään paras puolustus. Mieluummin olen vaikka sitten vähän liian sinisilmäinenkin.
Lauantaina shoppailin. Ostin syksyä ajatellen lyhyen mekon, tennarit ja raidalliset polvisukat. Sidoin hiukset kahdelle palmikolle ja kokeilin. Keski-ikäisen naisen look parhaimmillaan :) Näytin juuri sellaiselta kuin pohjimmiltani olen. Kiltiltä ja viattomalta. Pidin näkemästäni ja siitä, ettei se ollut feikkausta. Ja tajusin, että olen sittenkin aika vahva. Niin vahva, että minulla on varaa olla kiltti ja viaton.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja että voit säilyttää hyvyydestäsi ainakin sen kaiken, joka viime kädessä kääntyy vahvuudeksi, vahvuudeksi joka ei ota keneltäkään mitään ja antaa Sinun olla juuri se, mikä olet.
Osa kassatädeistä on tylyjä jokaiselle.. osa taas, etenkin jotkut vanhemmat ovat ystävällisiä ja hymyileviä edeltävälle asiakkaalle, mutta minun kohdalla eivät sitten saa edes ruokaostosten hintaa sanottua. Se on mielestäni tosi tylyä.. johtuipa sitten siitä että näytän niin ärsyttävältä jostain syystä tai ehkä jostain inhosta nuorempia ihmisiä kohtaan.. en tiedä. Mutta kyllä asiakaspalvelutyössä pitäisi olla kohtelias kaikille ulkonäköön ja omiin mielikuviin katsomatta. Kyllä minunkin mielestä joku voi näyttää ärsyttävältä, mutta en väitä että ihminen on ärsyttävä, jos en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä.
ja vihan peittelyä. Et anna ihmisten reagoida aitoon minääsi, vaan manipuloit heitä pitämään itsestäsi teeskentelemällä niin mukavaa ja kivaa. Ihmisiä ärsyttää sellainen.