Ikuinen ongelma suhteessamme.
Minä pidän suhdetta kasassa, teen "töitä" suhteen eteen, silloin pyyhkii hyvin kun teen aloitteen seksiin jne... mutta kun pyydän mieheltä samaa, mitään ei tapahdu, voimme olla jopa kuukauden ilman seksiä ja sitten mies ilkeää tulla tyydyttämään itseään minun avullani (tietenkin huonona ajankohtana/humalassa), ei yritä edes helliä minua, on vain omat halunsa pääroolissa... Kun sanon että älä viitsi, niin hän vain lähtee kylmästi pois paikalta, tuntuu kuin olisin hänelle vain joku "tavara"!
Silti joskus hän torjuu minut kun teen aloitteen.
Kaikin puolin niin itsekäs mies kuin vain voi olla!
Menee ja tulee niinkuin huvittaa, ottamatta perhettään huomioon, suunnittelee eikä kysele perheeltään mitään. Alkoholi kuuluu todella suurena osana hänen vapaa-aikaansa.
Merkkipäivinä en saa mitään, vaikka monesti muistuttaisin. Itse teen hänelle aina jotain pientä edes.
Alkaa tympimään tämä "antajan"-rooli. Kuin en suhteessa olisikaan!
Voiko miestä saada muuttumaan, onko hyviä neuvoja? Niin, ja miksi mies ylipäätään hankkii vaimon ja perheen, kun ei kuitenkaan sitten ole kotona tai huomioi heitä??
Paljon olen asiasta puhunut, mies ei tunnu edes kuuntelevan.
Minä pidän suhdetta kasassa, teen "töitä" suhteen eteen, silloin pyyhkii hyvin kun teen aloitteen seksiin jne... mutta kun pyydän mieheltä samaa, mitään ei tapahdu, voimme olla jopa kuukauden ilman seksiä ja sitten mies ilkeää tulla tyydyttämään itseään minun avullani (tietenkin huonona ajankohtana/humalassa), ei yritä edes helliä minua, on vain omat halunsa pääroolissa... Kun sanon että älä viitsi, niin hän vain lähtee kylmästi pois paikalta, tuntuu kuin olisin hänelle vain joku "tavara"!
Silti joskus hän torjuu minut kun teen aloitteen.
Kaikin puolin niin itsekäs mies kuin vain voi olla!
Menee ja tulee niinkuin huvittaa, ottamatta perhettään huomioon, suunnittelee eikä kysele perheeltään mitään. Alkoholi kuuluu todella suurena osana hänen vapaa-aikaansa.
Merkkipäivinä en saa mitään, vaikka monesti muistuttaisin. Itse teen hänelle aina jotain pientä edes.
Alkaa tympimään tämä "antajan"-rooli. Kuin en suhteessa olisikaan!
Voiko miestä saada muuttumaan, onko hyviä neuvoja? Niin, ja miksi mies ylipäätään hankkii vaimon ja perheen, kun ei kuitenkaan sitten ole kotona tai huomioi heitä??
Paljon olen asiasta puhunut, mies ei tunnu edes kuuntelevan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
järeimpiä keinoja esim. pariterapia tai sinun oma terapia.
Miestä voi 'houkutella' pariterapiaan tai yksilöterapiaan - mietin kyllä itse, miksi ap. muka tarvitsisi terapiaa?
Juttu vain on niin, että jos mies ei moiseen suostu, niin sitten kannattaa miettiä, mitä voi toiselta sietää mitä ei. Oma käsitykseni ihmisestä yleensä on se, että ihminen ei muutu.
Varsinkaan kun alkoholi on noin tärkeässä asemassa.
Niin, kysymyksen voi asettaa myös toisinpäin. Eli voiko naista saada muuttumaan. Mietippäs sitä..
Mä oon sitä mieltä, että muuttuminen lähtee vain itsestä. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen.. Sanoa ja opastaa toki voi, ja kertoa omia toiveitaan.
Muuten et tollaista jätkää olisi edes alkanut sietämään.
Vahvistathan, jos olen oikeassa.
Toista ei voi muuttaa.
Toivoa voi kuitenkin että sinun lähtösi hänet muuttaa.
Mikäli sattuu tarpeeksi ja tajuaa oman itsekkyytensä.
voin sanoa, ettei mies muutu. Ehkä luonne iän myötä hiukan pehmenee, siinä kaikki.
Mies voi muuttua, ihan niin kuin nainenkin. Jos itse haluaa, ei siksi, että toinen haluaa tai vaatii. Mutta eri asia on, että alkoholisti (jollaiselta miehesi kuulostaa, vaikket sitä sanaa käytäkään), ei niin vain muutu. Kyseessä on riippuvuus, josta voi päästä eroon, jos itse niin haluaa. Mutta mikään puolison vaatimus/pyyntö/uhkaus ei ole riittävä, jos omaa halua ei ole.
Miksi sinun pitäisi rueta muuttamaan miestäsi? Hän on aikuinen ominen (huonoine) tapoineen ja käyttäytymisineen. Ota tai jätä. On turha kuvitella, että joku toinen saisi toisen aikuisen muutettua joksikin muuksi. Jos ei mies itse ymmärrä, että jotakin olisi tehtävä suhteenne eteen tai pelastamiseksi, et sinäkään saa häntä ymmärtämään. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, miksi ihmeessä roikut epätyydyttävässä suhteessa?
Mieti miksi suostut olemaan uhri. Mikä estää pitämästä paremmin puoliasi, sinua alitetaan ja pahimman mukaan. Sinun pitää ensin arvostaa itseäsi niin silloin et suostu tuohon. tsemppiä.
vastauksista. Kyllä meillä on pieniä lapsia. Mahdotonta vain puhua kun mies ei kuuntele tai jos kuunteleekin niin ei tunnu täysin ymmärtävän, tai sitten on vain niin itsekäs ettei kykeke ottamaan perhettään ja toisten tarpeita huomioon. Kauhea tilanne, varmaan ero edessä. En voi pakottaa häntä olemaan perheensä kanssa kun menohalut (juonti) on hänellä niin kova! Pelottaa vain, miten pääsen tästä yli.
Samaan tapaan meilläkin on jutut. Mies kaljottelee itsekseen, vaikka tietää sen ärsyttävän minua, ei tee aloitetta läheisyyteen, ei halua puhua kanssani, ei huomioi merkkipäiviä... Kotitöitä tosin tekee ja on erinomainen isä, käy töissä eikä riitele. Olen ristiriitaisessa tilanteessa, kärsin yksinäisyydestä tässä parisuhteessa, mutta en halua viedä lapsilta ehjää kotia, enkä myöskään pettää miestäni. Yritän keskustella, mutta pahoitan ainoastaan mieleni, kun toinen ei vaivaudu edes puhumaan asiasta eikä välitä minun tunteistani mitään. Kai meitä on useita surullisia vaimoja. Meillä tätä on ollut ja viimeiset 10 v., joten en usko että mikään muuttuu, ellei se sitten ole lähtöisin miehestä itsestään. Meillä ainakaan mies ei näe siihen muutokseen mitään tarvettakaan. Ei kai ne edes mieti tällaisia asioita!
Ei miestä voi naiseksi muuttaa (eikä naista mieheksi)."MIES JA NAINEN OVAT ERI ROTUA". Mies uskoo vielä nykyisinkin olevansa "perheen pää", jonka tehtävä on huolehtia esimerkiksi perheen turvallisuudesta, taloudesta, asumisesta, olla lapsille hyvä, rakastava, esimerkillinen ja luottava isä, rakastaja vaimolleen ja tukea häntä. Tehdä kodin raskaammat ja usein myös likaisemmat työt. Siis olla "talonmies". Sen he ovat oppineet jo lapsena isiltään. Se on heidän keeneissäänkin. Ehkä he eivät ymmärrä kuinka tärkeää naiselle on saada jokin rihkamatavara, kukkapuska tai koru lahjaksi, jos rahat ovat yhteisiä ja vaimo voi halutessaan ostaa itse mieleisensä. Monnikaan mies ei pidä shoppailusta, jota lahjan etsiminen vaatii.
On vaikea saada avio miehekseen prinssiä jolla on aikaa, halua ja kykyä juoksennella kaupoissa etsiessään rakkaalle vaimolleen lahjoja.
Alkohoolista:
Käyttikö miehesi alkoholia jo ennen avioliittoa? Ärsyttikö se sinua jo silloin? Jos näin on ja jos solmit avioliiton tietoisena tästä, on turha syytellä. Puoliso otetaan "kokonaisena pakettina". On turha yrittää saada häntä nalkutuksella muuttumaan.
Voihan olla että hänkin ärsyyntyy joistakin sinun "huonoieta tavoistasi"(onko niitä?), mutta on vaan hiljaa, ettet ärsyynny vielä enemmän.
Jos hän on alkoholisti,joka ei pysty elättämään perhettään, niin jätä hänet heti. Alkoholisti voi ainoastaan itse auttaa itseään.
Uskon että miehesi vielä rakastaa sinua. Eihän hänkään ole sinua jättänyt.
Yhdessä kaikki kestetään.
minäkin. Nykysin hoidan kodin rutiinit mahdollisimman hyvin. Kuuntelen vaimoni kiukutteluja kiltisti hiljaa. Rakastella hän ei tahdo kanssani. Tuntuu kuin hän yrittäisi savustaa minut ulos kodistamme.
Olen päättänyt pysyä täällä, kunnes lapsemme ovat varttuneet aikuisiksi. Eli olen täyttänyt velvollisuuteni liitossamme. Toivon että ehkä vielä silloin löydän rakkautta.
Kysyin vaimoltani miksi hän meni kanssani naimisiin, vaikka hän ei rakastanut minua. Hän sanoi, että en olisi mennyt avioon jos hän olisi puhunut totta. Luulen että hänellä ns. kello tikitti. Minä kai sovin jotenkuten isäksi, mutta en rakastajaksi. Eli hän haki vain siittäjää.
Voi hyvät naiset ja miehetkin ilman rakkautta älkää solmiko avioliittoa. Siitä kärsitte te sekä lapsenne.
Iso aika elämännestänne kuluu ihan hukkaan.
"Niin, ja miksi mies ylipäätään hankkii vaimon ja perheen, kun ei kuitenkaan sitten ole kotona tai huomioi heitä??"
Eikä se niin mene, että mies hankii... kyllä parisuhteessa on kaksi ihmistä.
Minä en ainakaan moista äijää ois kovin kauaa katsellut. Hyi! teki pahaa ihan lukeakkin moisesta!
Alkoholismi on syyllinen, miehesi pitäisi se ymmärtää, tunnustaa ja miettiä, mikä on hänelle tärkeämpää, riippuvuus vai perhe?
Voimia sulle.