Vuosia sitten luin jotain juttua, miten perheet toimii erilaisissa tilanteissa. Siinä sanottiin että yhteyden pito sekä vaimon että miehen puolen sukulaisiin jää useimmissa perheissä vaimon vastuulle. Mieheni väitti ettei pidä paikkaansa, mutta ainakin meidän 20 vuotisessa liitossa se on pitänyt paikkansa.
Vasta jälkeen päin olen ajatellut, että miksi olen itse niin toiminut. Minä ole se sosiaaalisempi puolisko ja mies vähän "epäsosiaalisempi". Mutta kyllä meillä varmaan olisi jäänyt monet juhlat ilman vieraita, jos en olisi hoitanut kutsupuolta.
Mutta monta yhteydenottoa olisin voinut nuorena äitinä jättää mieheni vastuulle. Toivottavasti liittonsa alussa olevat hohsaisivat tämän. Kumpikin hoitaa osuutensa.
Minulla ei ollut ikäisden appivanhempien kanssa erityisempiä hankaluuksia. Äitini kansssa sitäkin enemmän, kun tuppasi sekaantumaan joka asiaa. Välillä piti sanoa selkein sanoin, missä mennään. ja kaikkeahan ei tarvi kertoa vanhemmilleen. koska ei tullut edes mieleen mennä heille kertomaan meidän erimielisyykistä tms.
Parasta mitä kuulin yli 80 v appiukolta, oli kun hän sanoi äidilleni, että hän on sitten tykännyt molemmista miniöistään. Ei helposti kuule tuon ikäisen suomalaisen maalaisukon sanomana.
Vasta jälkeen päin olen ajatellut, että miksi olen itse niin toiminut. Minä ole se sosiaaalisempi puolisko ja mies vähän "epäsosiaalisempi". Mutta kyllä meillä varmaan olisi jäänyt monet juhlat ilman vieraita, jos en olisi hoitanut kutsupuolta.
Mutta monta yhteydenottoa olisin voinut nuorena äitinä jättää mieheni vastuulle. Toivottavasti liittonsa alussa olevat hohsaisivat tämän. Kumpikin hoitaa osuutensa.
Minulla ei ollut ikäisden appivanhempien kanssa erityisempiä hankaluuksia. Äitini kansssa sitäkin enemmän, kun tuppasi sekaantumaan joka asiaa. Välillä piti sanoa selkein sanoin, missä mennään. ja kaikkeahan ei tarvi kertoa vanhemmilleen. koska ei tullut edes mieleen mennä heille kertomaan meidän erimielisyykistä tms.
Parasta mitä kuulin yli 80 v appiukolta, oli kun hän sanoi äidilleni, että hän on sitten tykännyt molemmista miniöistään. Ei helposti kuule tuon ikäisen suomalaisen maalaisukon sanomana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies on vaatimattomampi eikä tarvitse mitään sukujuhlia. Meillä mies ei tykkää sellaisista, menee vain lähiomaistensa häihin tai hautajaisiin (ei niihinkään mielellään, vain velvollisuudentunteesta). Ei ole koskaan lähtenyt minun sukulaisteni juhliin tai hautajaisiin. En itsekkään käy hänen sukunsa juhlissa.
Lapsettomina saamme elää rauhassa ilman sukulaisten ramppaamista ja toisinpäin. Elämme omaa elämäämme emmekä tarvitse mitään sukulaiskaartia ympärillemme. Inhosin jo lapsena sukujuhlia ja kun ne olivat vielä pakollisiakin. Murkkuiässä päätin rippille pääsystä alkaen että en halua enään sukujuhlia. Ne vanhat kotkottajat, riehuvat pikkupenskat ym. kahvikekkerit saivat osaltani riittää.
Kyllä meillä mies pitää itse yhteydenpidon sukulaisiinsa ja mitä ihmettä minä alkaisinkaan hänen sukuunsa yhteyksiä hoitamaan? En nyt sentäs "äidiksi" miehelle muutenkaan ole alkanut. Miksi naiset rustaa kortitkin miehen sukuun kutsuista puhumattakaan? Jos mies ei itse kutsu niin olkoon kutsumatta. Eikös se ole silloin sen merkki ettei mies halua mitään juhlia? Joskus vois tuollaiset hömpänhömppä juhlat naisetkin jo jättää väliin kokonaan!
Pitää paikkansa meilläkin. Mieheni on sukulaisia karttelevaa sorttia, ei oikein jaksaisi vanhempiaankaan, joten minäpä olen yhteydenpidon hoitanut, koska en halua huonoja välejä kehenkään ja pidän isovanhempia lapsille tärkeinä. Asumme toisella paikkakunnalla kuin miehen vanhemmat ja sisarukset, tosin vain sadan kilometrin päässä. Isovanhempia tavataan keskimäärin kerran kuussa, miehen sisaruksia harvemmin, mutta useita kertoja vuodessa kuitenkin. Tiedän, että monilla homma pyörii ihan eri lailla, mutta kun tilanne on se, että mitään yhteistä ei ole, niin oikeastaan on helpotus, että kukaan osapuoli ei ole halunnut teeskennellä isommin, toisaalta kaikki haluavat pitää korrektit välit. Tuli mieleeni vanha suorasukainen sanonta: "Jos ei veljeillä, niin ei vittuillakaan."
Meillä ei seurusteltaisiin kenenkään kanssa jos miehen vastuulla, mutta täysillä mukana kun sosiaalista kivaa järjestyy.
Naiset vain ovat luonnostaan sosiaalisempia, eli heille se yhteydenpito on luonnollisempaa. Tosin naiset myös riitaantuu helpommin. Siksi miniä-anoppi suhteetkin ovat niin tulenarkoja.