Tapasin kesän riennoissa miehen, joka todella vei jalat altani ja vietimme ihanat päivät yhdessä hauskaa pitäen...
Erotessa ei tullut yhteystieoja vaihdettua, lähinnä siksi koska huomasin miehen hieman vierastavan ikäeroamme, hän oli itseäni 15v vanhempi.
Jäinkin pohtimaan onko 4-kymppiselle miehelle tällainen ikäero todellakin ongelma? Ja miksi olisi? Pelkääkö vanhempi mies ehkä mahdollisia puheita tai arvostelua?
Itselleni ikä on suhteellinen käsitys, henkinen ikä on kuitenkin paljon tärkeämpi. Ja jos kemiat muuten kohtaavat onko sillä suurempaa merkitystä?
Erotessa ei tullut yhteystieoja vaihdettua, lähinnä siksi koska huomasin miehen hieman vierastavan ikäeroamme, hän oli itseäni 15v vanhempi.
Jäinkin pohtimaan onko 4-kymppiselle miehelle tällainen ikäero todellakin ongelma? Ja miksi olisi? Pelkääkö vanhempi mies ehkä mahdollisia puheita tai arvostelua?
Itselleni ikä on suhteellinen käsitys, henkinen ikä on kuitenkin paljon tärkeämpi. Ja jos kemiat muuten kohtaavat onko sillä suurempaa merkitystä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eihän se ikäero mikään maailman suurin asia ole, vaan elämäntilanne. Ja erityisesti tulevaisuuden suunnitelmat.
Nuori nainen haluaa useimmiten perheen lapsineen, joka saattaa olla nelikymppisellä miehellä jo kertaalleen hankittuna. Jos näissä asioissa ei löydy yhteistä säveltä, ei kemialla pitkälle pötkitä.
En olisi niinkään huolissani muiden puheista, mutta entäs jos suhde oikeasti toimisi ja kestäisi? Kuolla toki voi vaikka tänään, mutta mikä onkaan todennäköisyys, että sinä nuorena ja vetreänä päädyt dementin omaishoitajaksi keski-ikäisenä ja lopulta leskeksi?
Miettiikö vanhemmat miehet sitten heti noin pitkälle asioita?
Itse olin enemmänkin kiinnostunut tutustumaan paremmin, eihän kahden päivän tuttavuuden jälkeen vielä tunne toista yhtään.. Saati puhuta perheen perustamisista yms.
Ja ehkä siksi myös harmittaa enemmänkin koska en todellakaan aiemmin ole suin päin ihastunut niin kuin nyt kävi, ja luulen vielä olleen molemmin puolista.. Eli sitä kuuluisaa "rakkautta" ensisilmäyksellä, johon en aiemmin todellakaa ole uskonut.
Yleensä en mieti. Mutta kävi samalla tavoin - tavattiin ja rakastuttiin. Aivan upeaa, ei ole koskaan nainen tällä tasolla kolahtanut.
Paremmin tutustuminen minullakin mielessäni on, mutta kyllä sillä on tarkoituksensa kuitenkin... vähän alkaa olla turhan vanha tyttöystävä-poikaystävä -leikkeihin...
mukamas liian vanha ihastumaan, rakastumaan..?!
Omalta kohdaltani voin sanoa et kuitenkin 25 vuoteen olen jo jättänyt tykkään - en tykkää -leikit sikseen vaikka tiedän useammankin 40-kymppisen pariskunnan jotka vieläkin leikkivät näitä leikkejä.
Siksi uskallankin sanoa ettei se biologinen ikä todellakaan sano kaikkea, henkisellä iällä ja elämänkokemuksella on paljon suurempi merkitys.
Ei tietenkään voi olla :-)
Ja olet oikeassa, henkinen ikä on tärkein, ja tässäkin tapauksessa hyvin tuntuu natsaavan. En sitten tiedä kertooko se hyvää rakkaani kypsyydestä vai huonoa minun...
Mutta kuten sanoin, tässä on vain muutama niistä asioista mitä päässä on viime aikoina pyöriskellyt.
Älä analysoi liikaa !
Onnea matkaan :)
Samaan tulokseen tulin ja tiedän kyllä mihin tähtään :-)
Eipä se noita ajatuksia poista kuitenkaan...
Siis älä analysoi ! Kun on suuret tunteet niin ei kannata jäädä jahkaamaan joitain asioita liikaa.
Eli vielä kerran: Onnea teille !
Töitä pitäis tehdä, mutta kun mieli pyörii jossain ihan muualla...
Kiitos sinulle :-)
minäkin siis onnea teille!!
Miettimällä ja analysoimalla vasta ne asiat solmuun saakin, joten kannattaa unohtaa ne ja elää hetki kerrallaan!!
Ehkäpä mäkin sit uskaltautuisin lähestymään omaa nelikympistäni, jos hänkin uskaltaisi kokeilla onneaan..
Me olemme täällä vain kerran. En ole koskaan eläessäni tavannut sellaista naista. En koskaan tuntenut näin - rakastunut ja ihastunut ennenkin, tottakai, mutten näin enkä tällä tasolla. Päästää tämä käsistään olisi helvetillistä hulluutta, jota katuisin loppuikäni.
Eli meni syteen tai saveen, suunta on päätetty ja ensimmäiset vakavat askeleet otettu.
Kiitos ja onnea sinullekin :-)
Kyllä ne ajatukset vieläkin päässä on... kai nekin on läpi käytävä. Mutta suuntaa ne eivät enää muuta.
Minulle ei ikä koskaan ole merkinnyt kovinkaan paljoa. Kuitenkin, nyt olen korviani myöten rakastunut itseäni 15 vuotta nuorempaan naiseen - ja hän minuun.
Ikäero tekee kuitenkin muutamia asioita. Lähinnä kysymyksessä on juurikin tuo suunnitelmat ja elämäntilanne.
Minä olen työssäkäyvä asunnonomistaja. Neidillä on alkamassa 10 vuoden opiskelu. Minulle ei enää nuo teknobileet sillai kolahda, toinen puolestaan on menevää sorttia.
No, ihan ensiksi neiti saattaa hyvinkin löytää itselleen nuoremman miehen, samalta alalta ja koulusta.
Toiseksi, minulla alkaisi olla halu perheen rakentamiseen. Mites tuo sitten osuisi yhteen 10 opiskeluvuoden kanssa?
Kolmanneksi, kun minä olen 70 on naiseni vasta 55. Saatetaan oikeasti joutua siihen tilanteeseen, että keski-ikäinen, työkykyinen ja -haluinen naiseni hoitaa dementoitunutta miestä kotona. Tai minä joudun laitokselle. Onko minulla oikeutta sitoa rakastani sellaiseen elämään?
Tässä nyt vain pari näistä jutuista, mitä mielessä on viime aikoina pyörinyt... ymmärrätkö yhtään paremmin?
mutta itsekin olen jo opiskeluni opiskellut, juoksunikin pääosin jo juossut ja valmiimpi sitoutumaan kuin muutama vuosi sitten.
Jotenkin myös haluaisin uskoa ettei ikäero voisi olla tutustumisen esteenä, jos ongelmia tulee esim. perheen perustamisen kanssa niistä voidaan keskustella sitten.
Ja tulevaisuutta en pelkää sen takia et joutuisin hoitamaan vanhempaa miestäni vanhana, todennäköisesti meillä kuitenkin olisi useampi vuosi tasavertaista yhdessä eloa ennen sitä.
Ja ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan sitä on turha murehtia etukäteen. Jotain asioita voi ja täytyykin miettiä etukäteen, mutta pelkäämään ei pidä ruveta ennenaikaisesti.
Minun mielestäni, jos kemiat kohtaavat iällä ei ole merkitystä. On paljon naisia, jotka seurustelevat itseään huomattavasti nuorempien miesten kanssa. On paljon miehiä, jotka elävät suhteessa merkittävästikin itseään nuorempien naisten kanssa.
Sitä ei mielestäni kannata pohtia miltä asiat mahdollisesti näyttävät parinkymmenen vuoden kuluttua...Siihen mennessä ehtii tapahtua paljon ja kukaties montakin eroa ja uutta suhdetta..
Ikäero on aina myös suhteellinen juttu..Joissain elämänvaiheissa muutamallakin vuodella on iso merkitys...joskus taas parinkymmentä vuottakaan ei merkitse mitään/tunnu missään.
Sukupolvikokemukset tosin ovat erilaiset. Samoin kenties halukkuus/kyvykkyys makuuhuoneen puolella.
Mutta mitään kulttuurisia esteitä asialle ei liene. Suurin osa Suomalaisista kun ei kuitenkaan enään elä missään lavatanssimiljöön kukittamissa puritaanisissa/ahdasmielisissä kyläyhteisöissä vaan suhteellisen sallivassa liberaalissa ja postmodernissa kaupunkiympäristössä...
Hieman isompi ikäero heillä, olivat naimisissa yli 30 vuotta. Vahvat tunteet ja kestävä liitto, sivusta seuranneena sanoisin että tuskin olisi voinut kumpikaan "parempaa" vierelleen löytää.
Ikäero ei ollut heille juttu, eikä sukulaiset kantaa ottaneet.
Mies kuoli, vaimo suree.
eipä se ikäero niin kamala juttu välttämättä ole kunhan pitää itsestään huolen ettei kumppanin tarvitse "hoitaa dementioitunutta pappaa / mammaa"
toki ei sille minkään voi jos sairaus iskee.. toki mutta kunnostaan voi huolehtia sen verran et eläminen maistuu pitkäänkin:)
vaan halunnut esitellä sua nykyiselle vaimolleen?