Kyllä pikkasen rupesi juuri ärsyttämään, kun mukava perhe ilmoitti tänään, että ovat valinneet toisen au pairin perheeseensä. Eihän siinä mitään, sellaista sattuu, ja siihen pitää tottua.
Minusta on kuitenkin kohtuutonta, että perheen kanssa mailailimme monta viikkoa hyvin intensiivisesti ja he antoivat ymmärtää että kaikki on jo aikalailla kunnossa. Lähtöpäiväkin oltiin jo päätetty- se olisi ollut muutaman viikon päästä! Perhe soitteli päivittäin ja kyseli elämästäni ja suunniteltiin elämääni siellä. Samoin mailailtiin päivittäin, ja laittoivat aina henkilökohtaisia s-posteja. Pyysivät usein maileissaan vielä kertomaan lisää, jotta tietäisivät millainen tyttö olisi tulossa.
Innoissani olin jo suunnitellut elämääni siellä ja odottanut vaan sitä viimeistä sinettiä asialle. No, nyt sitten jouduin pettymään ihan yllätyksellisesti, mutta eipä sitten muuta kuin uutta perhettä etsimään. Harmi vaan kun kieltäydyin jo muutamalle perheelle tällä välillä..:(
Kunhan tässä pettymystäni valittelen, mutta sellainen neuvo teille kaikille auppareille ja perheille, että älkää antako luulla liikoja. kertokaa, että on muitakin halukkaita, ja valinta on vielä meneillään. Silloin ei pitäisi tulla pettymyksiä.
Missä kulkee tällaisen "valinta-ajan" raja? Eikö ole väärin pompottaa hakijoita noin?
Minusta on kuitenkin kohtuutonta, että perheen kanssa mailailimme monta viikkoa hyvin intensiivisesti ja he antoivat ymmärtää että kaikki on jo aikalailla kunnossa. Lähtöpäiväkin oltiin jo päätetty- se olisi ollut muutaman viikon päästä! Perhe soitteli päivittäin ja kyseli elämästäni ja suunniteltiin elämääni siellä. Samoin mailailtiin päivittäin, ja laittoivat aina henkilökohtaisia s-posteja. Pyysivät usein maileissaan vielä kertomaan lisää, jotta tietäisivät millainen tyttö olisi tulossa.
Innoissani olin jo suunnitellut elämääni siellä ja odottanut vaan sitä viimeistä sinettiä asialle. No, nyt sitten jouduin pettymään ihan yllätyksellisesti, mutta eipä sitten muuta kuin uutta perhettä etsimään. Harmi vaan kun kieltäydyin jo muutamalle perheelle tällä välillä..:(
Kunhan tässä pettymystäni valittelen, mutta sellainen neuvo teille kaikille auppareille ja perheille, että älkää antako luulla liikoja. kertokaa, että on muitakin halukkaita, ja valinta on vielä meneillään. Silloin ei pitäisi tulla pettymyksiä.
Missä kulkee tällaisen "valinta-ajan" raja? Eikö ole väärin pompottaa hakijoita noin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselleni kävi vähän samalla tavalla, kun aivan ihana perhe perui koko jutun - he päättivät, etteivät ota ollenkaan au pairia. Yhteyttä oltiin pidetty ihan kunnolla. Se oli kyllä silloin itkun paikka, eikä mikään perhe sen jälkeen oikein tuntunut sopivalta tai kiinnostavalta.
Mutta kuinkas kävikään, tuo "pettymys" on nyt kääntynyt voitoksi! Pääsen vielä ihanampaan perheeseen ja myöskin sijainniltaan kymppiplus- paikkaan. Eli, pari kliseetä: asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa! Älä menetä toivoa. Itse olen nyt onnellinen, etten päässyt tuohon ensimmäiseen perheeseen.
Ymmärrän kyllä, että monen viikon intensiivisen yhteydenpidon jälkeen sitä osaa jo odottaa jonkinlaista positiivista ratkaisua - mutta kuten itsekin olet varmaan nyt oppinut, ja kuten minä myös opin, niin perheen löytämisessä mikään ei ole varmaa ennen kuin se on aivan VIRALLISESTI lukkoon lyöty. Sitä ennen kumpikin osapuoli voi (ja kuten huomaat, myös kannattaa) pitää yhteyttä eri perheisiin.
Nyt vain jatkat etsimistä ja koitat pysyä positiivisena! Ehkäpä tämä kääntyy sullekin vain voitoksi.
Samoin kävi minulle! Alkuun tuntui, että perheen äiti oli paljon innokkaampi kuin minä itse ja vähitellen mustakin alkoi tuntua siltä, että tämähän se perhe on, tuonne minä lähden. Jouduin selkkaamaan kaikkia asioita, jotta pääsisin juuri sinä päivänä lähtemään kuin perhe halusi. Mietin myös monia muita asiota perheessä, kuten palkkausta. Kuitenkin, kaikesta tästä huolimatta aloin siis pitää perheestä. Yhtäkkiä yhteydenotot harvenivat. Pian äiti ilmoittikin olevansa pahoillaan ja kertoi, että he aikoivatkin ottaa toisen au pairin. Realistina en tuntenut kuitenkaan saaneeni iskua vasten kasvoja, olin odottanutkin jo jotain tällaista. Onneksi olin samaan aikaan, kun perheen äiti lakkasi olemasta intensiivisessä yhteydessä, katsellut jo hiukan muitakin perheitä. Lisäksi perheen äiti vaikutti aidosti vielä pitävänsä minusta, sillä lupasi auttaa minua perheen etsimisessä. Hän on myös aika ajoin kysellyt että miten menee, olenko löytänyt sopivaa perhettä.
Toisaalta asia oli itselleni helpotus -ei tarvinut enää miettiä ja säätää päivämääriä yms.-mutta myös opetti että mitään ei ole lyöty lukkoon tai luvattu ennen kuin lentoliput on varattu...jos sittenkään.
Perheeltä kannattaakin kysyä jossain vaiheessa, että vieläkö he etsivät toista au pairia vai onko tämä yhteistyö nyt totisinta totta. Muutoin jatkaa pienimuotoista haeskelua aina siihen asti, että KAIKKI on varmaa.
Eihän se ole oikein "pompottaa hakijoita" mutta minkäs teet. viidakon lait, suurin piirtein...
Vielä kaikille pettyneille. Älkää masentuko, perheitä on ja löydätte kyllä mahtavan perheen ja saatte hienon au pair-ajan, kun vain viitsitte yrittää.
Samoin kävi minulle, tosi kiva perhe sanoi jo tervetuloa meille, peruin kaikki muut joiden kanssa olin yhteydessä,kerroin kaikille lähteväni jne.. Sitten perhe ilmoitti, että olikin ottanut jonkun muun. Toisaalta, löysin alkupettymyksen jälkeen löysin todella kivalta kuulostavan perheen ja itselleni paremmin sopivasta maasta. Eli kyllä niitä muitakin perheitä on kuin vain se yksi!
Niin, lopulta sitten se alkuperäinen perhe kysyi minua uudestaan, koska heidän valitsemansa aupair joutui lähtemään pois, mutta olin jo sopinut kaikesta nykyisen perheen kanssa.
Ihan niinkuin tyopaikan kanssa, mitaan ei kannata uskoa ennenkuin sopimus on allekirjoitettu tai lentoliput tilattu.
Muutenhan niita sopimuksia ei tarvittaisi.
Itse sain kutsun tyopaikkahaastatteluun ja kun saavuin paikalle ilmoittivat etta itse asiassa olivat tehneet virheen ja minua ei olisi pitanyt kutsua lainkaan. Siina sitten oltiin hermostuneena uudet vaatteet ostettuna ja kysymyksiin harjoiteltuna, arvatkaa ottiko aivoon.