tapasin noin kuukausi sitten mukavan miehen. Meillä oli oikein mukava ilta yhdessä. Olemme nyt viesteilleet ja tapailleet... joku voisi sanoa että seurustelleet ja kaikki on oikein mukavaa. Yhdessä olo on vaivattoman mutkatonta, mutta en tunne "palavaa intohimoa" häntä kohtaan.
Vaikka tapailemme usein en katso että minun pitäisi olla hänelle uskollinen. Odotan edelleen että kohtaan miehen joka saa sukat pyörimään jalassani... ja olisin valmis lähtemään prinssini mukaan ja jättämään tämän turvallisen kaverin heti..
olisikohan parempi lopettaa juttu jo nyt, ennen kuin satutan tätä mukavaa ja herttaista miestä pahemmin...
Vaikka tapailemme usein en katso että minun pitäisi olla hänelle uskollinen. Odotan edelleen että kohtaan miehen joka saa sukat pyörimään jalassani... ja olisin valmis lähtemään prinssini mukaan ja jättämään tämän turvallisen kaverin heti..
olisikohan parempi lopettaa juttu jo nyt, ennen kuin satutan tätä mukavaa ja herttaista miestä pahemmin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuohon kuvaamaasi tilanteeseen voisit käyttää apuna jotain muuta, kuin vilpitöntä miestä tai sitten voisit edes olla rehellinen hänelle ja kertoa, että hän on korvike siihen asti, kunnes "Se Oikea" saapuu.
Etsi tuolta: http://www.varamiespalvelu.fi
Tämä on ihan tarkoituksellinen piikki sinulle.
naisten paljon kuulutettu sosiaalinen älykkyys tahi empatiakyky?
välttämättä tule vastaan ikinä.. joka saa sukat pyörimään jaloissa.. joten jos on onnistunut löytämään ihmisen joka on "kaikin puolin hyvä ihmisenä ja kokonaisuutena" niin joko "ottaa omakseen" tai jos epävarma sanoo totuuden..
omalta kohdalta voisin sanoa että olen ihmisen kanssa joka kokonaisuutena on aivan ihana ihminen ja ajan myötä kun on tutustunut niin aina vaan on tullut vahvempi tunne että tässä tämä nyt on se yksi ja ainoa. enkä häntä vaihtasi yhteenkään "prinssiin"..
joskus se vaatii aikaa ja toiseen tutustumista kunnolla että tykkääkö vai ei ja joskus se tulee heti..
MUTTA!! rehellinen täytyy olla. vaikka siinä mahdollisuus että ajaa toisen pois ja huomaakin että "siinähän se olisi ollut"..
mutta totta ei aina tunteistaan ota selvää.. niin miehet kuin naisetkaan..
Ota etäisyyttä hieman, mutta pysy ystävänä, pidä suhde ystävyytenä. Jos mies on kuitenkin mukava ja pidät hänestä, ei hyvää alkavaa ystävyyttä kannata heittää hukkaan.
Älä ole liian suora tai analyyttinen niinkuin meillä naisilla on tapana, mutta pidä suhde aisoissa, niin ettei se mene ystävyyden rajojen ulkopuolelle. Mies pysyy ystävänäsi kyllä jos kokee ystävyytesi tärkeäksi.
Lisäksi toimivan parisuhteenkin pitäisi perustua ystävyyteen ja henkiseen läheisyyteen, joten jos siitä joskus on vielä rakkaus kehittyäkseen, huomaat sen kyllä.
Itse olin noi kolme vuotta sitten suhteessa "perusmukavaa" mieheen. Tiesin lähes alusta asti, että yhteistä tulevaisuutta meillä ei kauan kestäisi. Petin kait itseäni, ja uskottelin toista.
Jätin miehen lähes vuoden suhteen jälkeen. Mies todella oli palavasti rakastunut minuun, eron jälkeen sen huomasin. Hänen elämänsä tuntui luisuvan hetkellisesti raiteiltaan. Uskoisin, että hän on vieläkin jollainlailla hukassa. Tosin niin oli ennen minuakin, koitan lohdutella. Kuitenkin, kadun syvästi. Miten paljon armeliaampaa olsikin ollut jättää heti, kun tiesi omat tunteensa.
Kaduttaa, ja niin voi sinuakin! Tunnen itseni paskamaiseksi ihmiseksi, lähes kolmen vuoden jälkeenkin. Tunnen, että olen hänelle jotain velkaa.. Yhteydessä olemme satunnaisesti vieläkin. Juuri tuosta minun myötatunnostani. Vaikka ei se liene hyväksi hänelle sekään..
Nykyisin minulla on kumppani, aivan upea, unelmieni mies. Olen onnellinen, syystäkin. Etsi siis sinäkin onneasi, näin neuvoisin. Sinulla on oikeus siihen, älä tyydy vähempään! Odota sitä unelmaa, joka saa sukat pyörimään. Toisaalta, toedellinen rakkaus syntyy ajan kanssa, ei saa välttämättä välittömästi sukkia pyörimään.. :)
Mutta vieläkin vaivaa tuo menneisyys, ei nyt jatkuvasti, mutta toisin olisin toiminut!