Sinkut uranaiset

ei mitenkään, sellainen mies ei kelpaa mulle en pidä pienituloista miehenä vaan pikkulapsena.

..kohdannut ennakkoluuloja esim. koulutukseen perustuen. Yleensä hyllytän sellaset ihmiset seurastani aika nopeasti, koska kovin huonoa itsetuntoa ei jaksa kukaan loputtomasti. Itse en arvota ihmisiä koulutuksen, varallisuuden tms. perusteella, vaan pääosin sen perusteella, miten henkilö 'ottaa ihmisen', ns. perusteiltaan.

Mulkut on no, no. Samaten liian kapeakatseiset ihmiset, tai ihmiset, jotka haluaisivat seukata mun kanssani esim. vain heitä miellyttävän ulkonäköni vuoksi. Kaikki kuminaama- mediasokeat ihmiset v*tuttaa myös, ts. ihmiset, joilla ei ole omia mielipiteitä ja jotka ottavat kaikki asiat asenteella, että "kun näin nyt vaan on".

Muissa suhteissa ei ole ollut ongelmia, mutta viimeisimmässä suhteessa miehen oli pakko vähätellä kaikkea työhön tai koulutukseeni liittyvää. Mistään onnistumisita duunirintamalla ei saanut iloita tai sain kuulla olevani niin itseäni täynnä, että pitäisi heitellä kiviä taskuun ja palata maankamaralle. Mies muisti myös aina kehuskella, että hänen amk tutkintonsa oli periaatteessa parempi kuin minun korkeakoulututkintoni, kun amk:ssa tehtiin sentään 'oikeita juttuja' toisin kuin korkeakoulussa. No on minulla myös se amk-tutkintokin, mutta silti tämä tietty amk jonka exäni kävi, oli paljon parempi kuin mitään muut opinahjot. Onneksi se mies on ex :)

Oletteko muuten usein kuullut puhuttavan uramiehistä? Itse olen muutamaan otteeseen miettinyt, että miksi naisen pitää aina olla joko uranainen tai vähemmän menestynyt perheen etusijalle laittava nainen? Ei minun ainakaan ole tarvinnut omaa elämääni uhrata urani vuoksi :)

Kerran minut on jätetty sen takia, koska minulla oli isommat tulot kuin miehellä. Mies halusi tuntea olevansa perheenpää ja tuoda tilipussin kotiin. Siis voi pyhä perkele sentään mikä nuija !!! :D
Täytyy varmaan katsella vain hyvätuloisia miehiä, niin näillä matalapalkkaisilla miehillä ei ala vanne kiristää päätä ;)

Exä pitkäaikaisesta suhteesta oli aivan sinut asian kanssa.. itseasiassa hän oli oikein ylpeä minusta ja yksi asioista, joita hän eniten arvosti minussa, oli suhteutumiseni työhöni ja menestymiseni. Hän oli ehkä jopa enemmän onnellinen saavutuksistani kuin mitä itse.

Lyhyemmässä suhteessa, joka loppui n. puolen vuoden jälkeen, mies ei voinut sietää sitä. Juuri sen vuoksi suhteesta ei sitten tullutkaan mitään. Hänen itsetuntonsa ei kestänyt minua, vaan hän vähätteli ja haukkui. Sanoi jopa suoraan, että häntä vituttaa pätevyyteni ja itsenäisyyteni, koska naisen ei kuulu olla sellainen. Miehen kuuluu olla se, joka tekee, osaa ja tienaa.

Viimeisin, vielä lyhyempi suhde päättyi sen vuoksi, että mies paljastui laiskaksi pummiksi. Hänelle passasi oikein hyvin se, että minä tienaan enemmän.. Niin hyvin, että olisi mielellään maksattanut omankin elämisensä minulla.

Muita kokemuksia sitten ei ole..

Ihan yleisesti minuun suhtaudutaan ehkä hieman etäisesti, suurinta osaa miehistä kuitenkin näyttää pelottavan itsenäinen nainen, joka ei "tarvitse" miestä. Ei se itsenäisyys sitä tarkoita, että haluaisi olla yksin, mutta en minä kuitenkaan halua työstäni luopua ja alkaa muuttamaan itseäni sen vuoksi, että löytäisin jonkun..

Exäni pisimmästä suhteesta suhtautui asiaan hyvin, ehkäpä siis muitankin samanlaisia on.. Tosin ei kyllä hirveän kannustavalta näytä. Siksipä kai toisinaan tuntuu, että vanha suola janottaa.. Onnekseni muistan vielä eroon johtaneet syyt, enkä heittäydy typeräksi :)

Kyllä miehet kuitenkin pääsääntöisesti sen verran nihkeästi suhtautuvat minuun, etten pahemmin kerro työstäni tai raha-asioistani. Vähättelen jopa ja yritän pitää salassakin.

Itse en pidä rahaa niin arvossa, että voisin alkaa "etsimään rikasta miestä". Haluaisin tavata jonkun, jolle asialla ei ole mitään merkitystä.