Keskustellaanko teillä miehen/naisen uralla etenemisestä ja siitä miten se vaikuttaa parisuhteeseen? Voiko avioliitossa tehdä uransa suhteen itsekkään ratkaisun, ilman toisen hyväksyntää. Verukkeella, että toinen sopeutuu uuteen tilanteeseen kunhan aikaa kuluu.
Avioliiton joustot
joustoa kaivataan
6739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä toisen mielipiteet tulisi ottaa huomioon. Varsinkin jos niille on olemassa selkeät perustelut. Esim. on lapsia tms.
Muussa tapauksessa jokainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä, eikä niihin pääsääntöisesti toinen voi puuttua. Oli naimisissa tai ei.
Varmaan kannattaa yrittää hakea jonkinlaista kompromissia ja keskustella yhdessä, että mikä siinä toisen päätöksessä on huonoa ja mikä hyvää. Mikä toista arveluttaa ym.
reilumpaa keskustella nekin asiat läpi. Jos ei paikkakunta muutu, tai palkka huonompaan suuntaan, niin sitten menee varmaan ilmoitusasiana. Jos pitää muuttaa työn takia, työtunteja tulee reippaasti lisää tai pitää neuvotella lainat uusiksi, niin sitten on syytä neuvotella myös puolison kanssa, koska ne asiat vaikuttavat myös puolison hyvinvointiin.
Itse lähdin yksin ulkomaankomennukselle vuodeksi puolen vuoden varoitusajalla. Puoliso on toki seurustelusta lähtien tiennyt, että näitä saattaa tulla, mutta on se silti kova paikka kun sellainen oikeasti pläjähtää.
surmatragediassa muutama päivä sitten.
Kun on lapsia, jotka tarvitsevat oman aikansa ja huomionsa, on puhuttava asiat halki. Kaikkea ei voi saada. Itse keskityin lasteni kasvattamiseen , vaikka olinkin työssä. Nyt olen tyytyväinen kahden tasapainoisen ja ihan hyvin menestyvän aikuisen lapsen äiti.
En siis ole katkera perheelleni "uhratusta" ajasta. Vaikka mies pettää, toteutan nyt itseäni, haavettani. Lapset ovat tukenani.
oli kyse juuri siitä, että mies ei kestänyt vaimonsa aiempaa menestystä ja tulevia urasuunnitelmia. Ymmärrän hänen tuntemuksiaan hyvin, mutta reagointi ja se mitä hän teki vaimolleen ylittää kaikki inhimilliset rajat.
Pitäähän sitä keskustella. Mutta jotkut päätökset pitää tehdä itse.
Isäni oli sitä vastaan, että äitini lähti 80 km päähän parempipalkkaiseen työhön korkeampaan asemaan. Isipappa oli sitä meiltä, ettei talo pysy kasassa, jos rouva ei ole laittamassa iltaruokaa ja hoitamassa nuorimman harrastuskuljetuksia / vanhempainiltoja tms. (Tietysti matkat pidensivät työpäivää, mutta yötä äiti ei ollut poissa.) Itsellään kuitenkin joustavat työajat ja lapsilla ikää 21, 18, 16 ja 10. Äitipä lähti ja hyvin se sujui, nuorimmallakin oli aina puhdasta päällä, vaikka isä ei osannutkaan käyttää pyykinpesukonetta. Onneksi äiti teki ratkaisunsa isän mutristeluista huolimatta.
Ko. työjakson ansiosta nyt äidillä on kotipaikallaan korkeampi virka ja isukkikin on tyytyväinen. Isä vuorostaan reissaa samantyyppisen työn perässä, niin että on poissa kotoa ma-to.
Meillä kyllä neuvoteltaisiin, jos tuollainen asia eteen tulisi.
Olen myös sitä mieltä, että jos täysin itsekkäästi teekee ratkaisun, jota toinen ei hyväksy ja odottaa, että toinen sopeutuu tilanteeseen ajan kuluessa, niin aivan hyvin voi myös odottaa, että toinenpa ei sopeudukaan ja jopa avioero voi olla edessä.
Avioliitto on kuitenkin liitto, jossa pitää joustaa ja luovia hyvin monenlaisissa asioissa ja molemmin puolin.