Tilanne: Minä olen otatnut itseäni niskasta kiinni: opettelen hiljalleen terveellistä elämäntyyliä, ja opettelen urheilemaan. Jos saan kiloja samalla pois, se on vain hieno lisä.
Mieheni on luonnostaan TODELLA hoikka, jopa alipainoinen. Hän käsittää asian niin, että vain pullukoiden tarvitsee liikkua. Hän on niin väärässä!
Kuinka saisin miehen uskomaan, että liikuntaa pitää harrastaa itse kunkin? En nyt tarkoita kamalaa rääkkiä, mutta jos edes kävisi lenkillä muutaman kerran viikossa.
Ei se lihaskaan ilman kuntoilua kasva....
Ja kyllä, olen myös itsekäs. Tottakai olisi kiva saada miehestä joskus seuraa lenkille.
Mieheni on luonnostaan TODELLA hoikka, jopa alipainoinen. Hän käsittää asian niin, että vain pullukoiden tarvitsee liikkua. Hän on niin väärässä!
Kuinka saisin miehen uskomaan, että liikuntaa pitää harrastaa itse kunkin? En nyt tarkoita kamalaa rääkkiä, mutta jos edes kävisi lenkillä muutaman kerran viikossa.
Ei se lihaskaan ilman kuntoilua kasva....
Ja kyllä, olen myös itsekäs. Tottakai olisi kiva saada miehestä joskus seuraa lenkille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kokkeilla varmaa konstia?
Pyydä naapurin mies lenkkikaveriksi tai miehesi paras kaveri.
Saattaapi olla että jo suunnitelma ja siitä puhuminen, ja vaihtoehtojen kysely miehelltäsi riittää aktivointiin.
Tai sitten ei.
Jos ei onnistu niin saatpa naapurin miehestä lenkkikaverin, se vois olla paras vaihtoehto, ja tuo sohvaperuna sais lillua omissa liemissään.
Minulla on itselläni urheiluhaluton mies, ja itse lenkkeilen joka toinen päivä. Alkuun yritin suostutella kunnes mies sanoi että "häntä ei kiinnosta kuntoilu, ei edes kunnon takia". Hän sanoi että hänen kuntonsa on ihan riittävän hyvä niihin asioihin mihin hän sitä tarvitsee, eli kauppakassin kantamiseen kaupasta kotiin, kävelyyn, yms.
Kaikki vain eivät ole urheilullisia.
katsot vierestä, kun miehesi kokee ennen aikaisen kuoleman? :-O
Ei ihminen siihen kuole, jos sen verran tekee arkiliikuntaa että pystyy käytännön asiat hoitamaan. Eri asia toki jos on niin heikko kunto, ettei arkiaskareista suoriudu.
Ei toista ihmistä voi omistaa, saati pakottaa. Mitä jos hän haluaa mieluummin lyhyemmän elämän, jonka aikana hän tekee niitä asioita joista oikeasti nauttii, eikä niitä asioita mistä ei nauti ja hukkaa arvokasta elämäänsä niihin?
Sanonta menee: "Liikunta pidentää elämää juuri sen ajan jonka ihminen on liikuntaan kuluttanut". Ja jos ihminen ei liikunnasta nauti, niin hän voi yhtä hyvin jättää sen välistä.