Sattuipas tänään aika hassu tapaus, kun olin polkemassa vanhalla Crescentin mummonpyörällä mökiltä keskustaan, vanhaa maantietä pitkin. Lyhyen ajon jälkeen huomasin edessä polkevan kaksikon - menivät kohtuu lujaa. Päätin huvikseni ajaa kaverit kiinni. Kun olin päässyt n. 200 metrin päähän duosta, jälkimmäinen ajajista äkkäsi aikeeni. Isompaa vaihdetta veivattiin silmään ja hartiat alkoivat nytkyä. Kaverit eivät olleet ensikertalaisia, sillä vetovuoroa vaihdettiin tiheään. Onnistuin silti puskemaan mummiksellani kaksikon kiinni ja juuri, kun olin pääsemässä muutenkin pesiin, toinen ajajista katkesi. Kaksikon vauhti romahti täydellisesti ja vaihteet alkoivat suhisemaan - välitykset hilattiin alas. Sipannut kaveri löi jalan suoraksi ja tokaisi: "Perhanan kovaa tulit!". Hymähdin ja vilkaisin eteenpäin. Edessä oli pieni kinkama ja äkkäsin heti tilaisuuden tulleen. Nopea isku löi kaksikon ällikällä ja pääsin noin muutaman kymmentä metriä irti ennen mäkeä. Ilo oli kuitenkin ennen aikaista, sillä toinen ajajista oli vielä voimissaan ja vilkaisu olan yli riitti varmistamaan, että kilpuria ruoskittiin eteenpäin apinan raivolla. Nyt piti laittaa kaikki peliin ja noin 4-5 prosentin nousuun runtattiin urut auki. Mäen päällä vilkaisu olan toi ilouutisen - myös toinen ajajista oli katkennut mäen puolivälissä. Pystyin ajamaan loppumatkan irti kaupunkiin asti melko "kevyesti" ja pari päänahkaa lämmittikin mieltä rapeasti. Sen verran kerkesin kaksikkoa tutkailla, että Colnagon hiilikuituiset kilpurit Recordin osilla löytyivät molemmilta. Toisella oli päällä keltainen tdf:n paita ja Francais des Jeux tallin ajohousut, toisella Campagnolon housut ja paita. Joku kenties tunnistaa itsensä kuvauksesta? ;-)
Tarinan opetus lienee, että ei se pyörä, vaan se kuski. Oiva näpäytys hifisteille kenties? ;-)
Tarinan opetus lienee, että ei se pyörä, vaan se kuski. Oiva näpäytys hifisteille kenties? ;-)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jätit loppuosan tarinasta kertomatta:
Varmasti hyvin muistat myös postinkeltaisella Jopolla peesissä seuranneen kovakuntoisen pyöräilijän? Minulla oli löysät hip-hop varusteet ja vihreä lippalakki.
Seurasin teitä jo hyvän matkaa ennen tuota kohtalokasta mäkeä. Oli hauska tarkkailla kisaanne peesistä, mutta vielä hauskempi oli ilmeesi siellä mäen päällä, kun huomasit, että Jopo on kohta kiinni hanurissa. Sinulla oli vielä puhtia jäljellä, mutta vääjäämättä saavutin sinua metri metriltä. Noin kilometri ennen kaupunkia se sitten tapahtui - olin parin metri päässä Crescentistäsi, huohotus kuului raskaana ja pihisevänä, hikikarpalot niskassasi helmeilivät. Olo oli juuri sillä hetkellä ilmeisesti aivan kauhea? Nousin rinnalle, suustasi pääsi vielä pihinän seasta "..rrrkele ...ttu ...tana" ja pyörittelit verestäviä silmiäsi kuin mielipuoli. Lopetit polkemisen, pysähdyit ja sallit itsesi ja pyörän kaatua ajorataa reunustavalle ruohikolle. Jäit sinne retkottamaan mummonpyöräsi viereen ketarat ojossa. Itse jatkoin vihellellen kaupunkiin. Aurinko paistoi. Tierat ropisi Jopon kumeissa. Marketista ostin patonkia, mansikoita ja vaimolle hunajaa.
Tarinan varsinainen opetus on, että ei se mummonpyörä vaan se Jopo-kuski. Ja että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa :D
sen lasten kolmipyöräkuskin, joka paukautti sinusta ohi siinä vaiheessa kun olit saavuttanut mummopyörämiehen, mikä makasi heinikossa ! Ilmeisesti et, koska kolmipyörä on niin paljon Jopoa matalampi ! Ehkä viheltelysi peitti kolmipyörän ketjujen vingunnan ! Työntelin myös noin 50 kmh nopeudella, mikä selittää myös huomaamattomuuteni, sinun vaivaisen 30 kmh ylämäkivauhtisi suhteen. Eli mitä tästä opimme ? Ei se pyörä vaan se kunto ja pyöritysnopeus kuten Lance Armstrongillakin oli tapana !
No hitto, nyt kun mainitsit asiasta. Joku pirun kitkutus ja hihitys kuului korvan juurelta noilla hetkillä, mutta en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Nautiskelin enempi mummonpyörä-juipin korinasta siinä nurmikolla. Onnea siis "voittajalle"!
Opimme tästä varmaan myös sen saman asian, jonka opin jo parikymmentä vuotta sitten isäukolta Saimaan rannalla. Oltiin nimittäin laskemassa verkkoja melkoisessa syysmyräkässä, ja isäukko joutui soutamaan paluumatkalla vastatuuleen aikamoisen matkan. Ukko kiskoi, soutuvene nitisi ja natisi, mutta meni tuuma tuumalta kuitenkin eteenpäin. Puolen tunnin jälkeen aloin jo pelkäämään, että kohta ukko väsyy. Kysyinkin, että kuinkas matka sujuu, vieläkö on virtaa jäljellä. Ukko vastasi: "Minullahan ne jänteet on perrrrkele..... eikä tuulella!". Noh, toisen puolituntisen jälkeen oltiin jo rannassa, eikä tällä sitkeällä jäärällä näkynyt edes hikikarpaloa otsalla. Kymmenen minuutin päästä ukko oli jo rautakangen kanssa muljauttelemassa hevosen pään kokoisia kivenmurikoita ylös rantajorpakosta.
... niillä "Hifisteillä" oli aivan varmasti silti mielyttävämpi ajokokemus - sen verran paljon eroa on Colnagon ja mummo Cresentin ajomukavuudessa :-)
Ei se mitään, mutta kerran jenkeissä käydessäni lähdin potkulaudalla ajelemaan ja eräässä ylämäessä äkkäsin Lance Armstrongin harjoituslenkillä. Ajattelin, että vedän piruuttani potkulaudalla ohi. Lujaa meni Lancekin ja piti potkutella toista sataa kilometriä, mutta lopulta pääsin ohi. Oli siinä Tourin voittaja nolona ja lopettikin uransa tähän nöyryytykseen. Toisen kerran tuli karhu metsässä vastaan ja se paini kesti yli 12 tuntia, mutta lopulta karhun oli lähdettävä itkien pakosalle.
Jätkä valehtelee.
En varmasti valehtele. Karhukin joutui sanomaan, että älä enää purista, sinä voitit. Karhuthan eivät normaalisti puhu, mutta tällä kertaa sen oli pakko.
tekstin sisältö paljastaa, velomax=asiantuntija.
...eipäs ollutkaan. Mikähän oli muuten velomaxin "ajonopeus"?
No samapa tuo, onko noita satusetiä yksi vai kaksi.
kiitti aamun makeimmista nauruista!
Paljastuin. Sama tyyppi