Mua on alkanu pänniin vähän sellaiset sosiaaliset ( tai yltiösosiaaliset ) ihmiset jotka puhua pälpättää kaikkien kanssa. Ne kohtelee joskus mua kuin kaverina, mutta sitten kun mailaan jotain juttua niin ei saa mitään vastausta. Mun mielestä se on ristiriitaista: kasvokkaisissa tilanteissa jutella niitä ja näitä, mutta sitten ei ei noteeraa mailia ollenkaan. Mä kun en pysty ilmaisemaan itseeni puhuen aina niin hyvin kuin haluan ja kirjoittamalla pystyn taas täydellisesti. Ihmiset ei välttämättä ajattele koko asiaa, vaikka tietävätkin sen. Vaikuttaa jotenkin teeskentelyltä jutella pirteesti toisen seurassa kun ei kuukauteen ole vastannut johonkin toisen kirjoittamaan mailiin.
Sosiaalisten ja rentojen ihmisten kanssa sitä helposti tutustuis, mutta tiellä on kaikenlaisia esteitä. Monella on jo omia kavereita ja ystäviä niin paljon että ei niillä oo intressejä vastata maileihin, tavata jossain tai alkaa pitään yhteyttä.
Eip tossa mitään niin pahaa ole tietenkään, elämä on pettymyksiä täynnä ja tää nyt ei ole niin suuri asia jos joskus tulee panostettua turhaan johonkin ihmiseen. Se vaan tuntuu että jotkut ihmiset on sellaisia teeskentelijöitä että esittävät olevan sosiaalisia ja monien kavereita mutta sitten varmaan siellä kämpässään kyllästyy kun toinen lähettää jotain mailia ja aattelee että enpä jaksa tuohon vastata. En tykkää mistään oman sosiaalisen aseman parantajista. Tietenkin tää on aika pieni porukka oikeesti. Ihmisillä ei tietenkään ole aina aikaa pitää yhteyttä kaikkiin. Jotkut vaan tuntuu johtavan toisia ihmisiä harhaan.
Joskus kun nimittäin ajattelen että ok, tää ihminen on ihan mukavanoloinen, jonka kanssa juttu luistaa, tälle varmaan voin mailata jotain juttua ja hän vastaa. Vastausta ei silti koskaan tuu eikä mitään selitystä siihen saa, samanlaisena kaverina oleminen sit kasvokkaisissa tilanteissa tuntuu sen jälkeen vähän teeskentelyltä, vaikka toinen olis kuin ei mitään. Hirvee vaiva jotain kirjoittaa, sit saatetaan kuitenkin kinuta jonnekin samaan seuraan.
Sosiaalisten ja rentojen ihmisten kanssa sitä helposti tutustuis, mutta tiellä on kaikenlaisia esteitä. Monella on jo omia kavereita ja ystäviä niin paljon että ei niillä oo intressejä vastata maileihin, tavata jossain tai alkaa pitään yhteyttä.
Eip tossa mitään niin pahaa ole tietenkään, elämä on pettymyksiä täynnä ja tää nyt ei ole niin suuri asia jos joskus tulee panostettua turhaan johonkin ihmiseen. Se vaan tuntuu että jotkut ihmiset on sellaisia teeskentelijöitä että esittävät olevan sosiaalisia ja monien kavereita mutta sitten varmaan siellä kämpässään kyllästyy kun toinen lähettää jotain mailia ja aattelee että enpä jaksa tuohon vastata. En tykkää mistään oman sosiaalisen aseman parantajista. Tietenkin tää on aika pieni porukka oikeesti. Ihmisillä ei tietenkään ole aina aikaa pitää yhteyttä kaikkiin. Jotkut vaan tuntuu johtavan toisia ihmisiä harhaan.
Joskus kun nimittäin ajattelen että ok, tää ihminen on ihan mukavanoloinen, jonka kanssa juttu luistaa, tälle varmaan voin mailata jotain juttua ja hän vastaa. Vastausta ei silti koskaan tuu eikä mitään selitystä siihen saa, samanlaisena kaverina oleminen sit kasvokkaisissa tilanteissa tuntuu sen jälkeen vähän teeskentelyltä, vaikka toinen olis kuin ei mitään. Hirvee vaiva jotain kirjoittaa, sit saatetaan kuitenkin kinuta jonnekin samaan seuraan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... se, että helpommin ilmaisen itseäni kirjoittamalla. Pidän syvällisistä keskusteluista, mutta yleensä jälkeenpäin avaan tietokoneeni ja kirjoitan perään vielä sähköpostiviestin.
Jos haluat mailikaverin tai ehkä muutenkin tutustua, jätä osoitteesi!
itse koen todella rasittavaksi ihmiset jotka olettavat muiden pyörivän heidän ympärillään, laittavat sivukaupalla henkilökohtaista postia eivätkä kenties ymmärrä lainkaan että ihmisillä on vapaus valita ystävänsä.Tosin pidän erittäin hyvänä ja kohteliaana asiana tulla toimeen kanssaihmisten kanssa, mm. kykenemällä jutustelemaan niitänäitä puolituttujenkin kanssa,toisin kuin ne marttyyritjotka torpedoivat lähiympäristöään pudottamalla ainoat kommenttinsa äärimmäisen negatiivisina omista henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan, huolimatta etteivät kaikki halua niitä jurtajaksain kuulla, eikä ole tarviskaan.Tiedäthän, niitä tyyppejä joita täytyy koko ajan kiskoa eteenpäin koska he ovat niin itseaiheutetun ujoja(tekosyy itsekkyydelle)herkkiä (tekosyy ettei tarvitse ottaa vastuuta omista tekemisistään tai sanomisistaan) ja muutenkin selkärangattoman puuduttavan epäitsenäisiä napisijoita.