Olen puoli vuotta selannut ahkerasti profiileja, tavannut kolme miestä, vaan ei kolahda kukaan =/
ja jos olen luullut löytäväni sopivan yksilön, niin kas kummaa toinen ei ole sitten kiinnostunut tai asuu liian kaukana...olen ollut kuvallisena ja kuvattomana profiilina, ahistaa ihan kun läksin niin innokkaana mukaan tähän touhuun...nyt mietin lopetanko koko treffipalstalla olon vai kuinka kauan katselen...
ja jos olen luullut löytäväni sopivan yksilön, niin kas kummaa toinen ei ole sitten kiinnostunut tai asuu liian kaukana...olen ollut kuvallisena ja kuvattomana profiilina, ahistaa ihan kun läksin niin innokkaana mukaan tähän touhuun...nyt mietin lopetanko koko treffipalstalla olon vai kuinka kauan katselen...
Vastaukset 10
Vanhimmat
...kuulosti tosi tutulta. Ei löydy sellaista joka "natsaa". Itse kun kelpuuttaisi jonkun, niin toinen ei sitten olekaan yhtään kiinnostunut. Just niin se menee mullakin.
Vaikka ei minulla oo ees hirveesti mitään vaatimmuksia tuossa ihannekumppanissa, tavallista suomalaista miestä haen, jolla ois asiat kunnossa suurinpiirtein. Ja vapaa mies ja sit hirveesti varatut ottaa yhteyttä ja nuoret pojat kyselee seksiseuraks, tulee välillä ihan paha olo... =( alan jo mietti et mikähän minussa on vikana.
lopettaa. Itse kokeilin noin kaksi kuukautta ja tapasin yhden naisen, joka oli kyllä ihan kiva, mut ei kuitenkaan oikea. Sen jälkeen otin ilmoituksen pois ja lopetin koko homman.
Ei täältä MIESTÄ löydy, jonninjoutavia vedättäjiä
ja pupun puhujia. Kävi tuossa mielessä, että pitäs kaikki naimisissa olevat hyväksyä ja tehdä loppu niiden leikeistä, tähän asti olen suoraan heidät torjunut.
Niinhän se on täällä samalla lailla kuin elävässä elämässäkin, sitä voi tuurilla löytää toisen ihmisen, joka vastaa omia toiveita ja ajatuksia kumppanista. Itse luulin osuneeni varsinaiseen kultakimpaleeseen, mutta jouduin pettymään katkerasti kun totuus miehestä paljastui. Silti en lannistu. Uskon vakaasti että jossain piilossa on mies juuri minua varten.Mutta en tiedä löydänkö hänet täältä.
hain itse parisen vuotta, ja vaikeeta oli, kun naisten vaatimukset ovat utopistiset. no ymmärtäähän sen että nyt haluaa todella sopivan, mutta realistisuus peliin mukaan kanssa. Löysin omani ja asumme nyt yhteisessä omassa kodissa:) Siis vinkki: reaalimaailmaan mars mars ja tavallinen suomalainen mies haluaa vaimon, eikä mitään näyttelyesinettä/jakorasiaa.
itselläni ensimmäinen treffikamu menossa ja tapailtu jo useamman kuukauden ajan ja hyvältä tuntuu. En tietenkään voi tietää mitä tästä kehkeytyy vai kehkeytyykö mitään ja pitääkö sitä aina jotain kehkeytyä. Tarkoitus on nauttia jokaisesta hetkestä jonka saan olla ystäväni kanssa ja vaan nauttia elämästä ja katsotaan kaikessa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tsemppiä, älä luovuta!
minäkin kokeilin, kuvaa kysyivät lähes aina, kyllästyin siihen kuvan mankumiseen, näkeehän tavatessa sen ulkonäön. kyllästyin absoluuttista lähentelevään
naisten pinnallisuuteen ja kusipäisyyteen.nyt olen päätökseni tehnyt ja sinkkuna pysyn ja thaimaahan suuntaan matkani 2 krt vuodessa yhteensä noin 2 kuukautta vuodessa. ja kuvaa ei siellä naiset kysele ja pidä sitä ykkösproroteettina miettiessä aloittaako tutustumista mieheen vai ei. mitä järkeä kysellä kuvattomalta profiililta heti kuvaa? Mä en kysynyt naisilta koskaan kuvaa jos sellainen oli. yhden yh-eukon kanssa kävin treffeillä, mutta sehän kuivui omaan mahdottomuutensa kun yh-naisen elämän realiteetit valkenivat mullekin, rahaa oli vailla multa, totesi tavatesamme, että mulla hieno auto, onko rahaa ja voisinko lainata kännykkälaskuun 120 euroa, että sellaista haskaa ja romanttista treffikokemusta löytyy.
Minä olen kyllä täältä sopivan naisen löytänyt.
Nyt voisin kuitenkin jo vaihtaa hänet sinuun.
Mä tiedän ton tunteen; jos ei vaan kolahda niin ei kolahda. Minkäs sille voi. Mutta ei kuitenkaan kannata luovuttaa. Kyl se viel joskus kolahtaa molemminpuolisesti!