Sain aikaisemmasta kirjoituksestani mm.kommentin,että olen yli-innokas vastavalmistunut(Aika hyvä huomio;),joka luulee tietävänsä niiiiin paljon.Voisinpa kyllä sanoa,että neljä vuotta AMK:ssa ja sitä aikaisempi liikunnanalan koulutus on tehnyt minusta ammattiini valmiin henkilön.Ja mitä vikaa on innokkuudessa?Ei ole mielestäni väärin olla 100% omistautunut ammattiinsa ja kokea suurta intohimoa sitä kohtaan.Tänä päivänä töitä on runsaasti.Meillähän ne työt lisääntyvät,kun yhteiskunta lihoo ja sairastelee.
Nyt yli-innokkaana ihmisenä alan säännöllisesti kirjoittelemaan laihdutustuloksistani tänne,jotta kaikki näkkileipä-nektariini-dieettiläiset näkevät ettei ruokaa tarvitse pelätä.Jos saan matkallani edes parin ihmisen ajatukset muuttumaan,olen tyytyväinen!:P
Nyt yli-innokkaana ihmisenä alan säännöllisesti kirjoittelemaan laihdutustuloksistani tänne,jotta kaikki näkkileipä-nektariini-dieettiläiset näkevät ettei ruokaa tarvitse pelätä.Jos saan matkallani edes parin ihmisen ajatukset muuttumaan,olen tyytyväinen!:P
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavaa seurata alan ammattilaista työssä. Ala vaan kirjottelemaan päikkäriä tänne. Mielenkiinnolla odotellen. =)
et nyt kuitenkaan arvostelisi ihmisiä, jotka omasta vapaasta tahdosta kokeilevat ja joskus vielä onnistuvat näillä näkkileipä-nektariini(?)-dieeteillä. Jokaisellahan on oikeus tehdä mitä haluaa; laihduttaa miten haluaa tai elää onnellisena ylipainoisena. Tuskin kuitenkaan olet amk:ta käyneenä keksinyt järisyttäviä ruokavalio-ohjeita tai tutkinut lihavuutta sen syvällisemmin. Hienoa on tietysti se, että työt lisääntyvät, kuten mainitsit. Kuitenkin, yhteiskunnat täällä ja muualla ovat aina sairastelleet ja lihoneet. Valistustyöhän on hienoa, mutta kirjoituksestasi kyllä ilmenee jonkinasteinen halveksunta meitä tavallisia pulliaisia kohtaan?
P.S olen itsekin terveydenhuolto-alalla, mutten yritäkään olla mikään "Niilo Ylivainio"
En varmaan sitten osaa kirjoittaa ollenkaan,jos sanani ilmaisevat halveksuntaa. :/ En halua halveksua ketään,mutta varmaankin ymmärrät kuinka ahdistaa lukea joidenkin ihmisten juttuja.
En tietenkään ole keksinyt mitään mullistavaa,mutta välillä tuntuu,että ihmiset eivät tiedä edes perusasioita ravinnosta ja se saa aikaan halun auttaa.
Selvennykseksi vielä minäkin kuuluin ennen ihmisiin,jotka uskoivat ihmedieetteihin.Kokeilin kaikkea mahdollista.Paha oloni vain kasvoi ja kaiken lisäksi minulla oli vuosikausia kestävä bulimia.kaikille selväksi en ole ylimielinen,sillä olen ollut pohjalla.Yli-innokkuuteni johtuu osittain siitä,että olen viimeinkin pääsemässä pois siitä kurjuudesta missä niin monta vuotta elin.Eli vaikka olen liikunnanohjaaja,se ei auttanut minua pahimpina päivinä kovinkaan pitkälle!
Ymmärrän täysin Iltsun motiivin ja innon.
Jos olet ollut pohjalla ja kokeillut ihmedieetit ja löytänyt lopulta järjen äänen ja alkanut liikkua, laihtunut sillä, saanut siitä uuden tavan elää, se on kuin helluntalaisten herätysjuhlilla aamukuuden aikaan...
(toivottavasti TUOSTA ei kukaan poimi herneitä sieluunsa :))
Oikeasti, hirveän hyvä, että täällä joku kertoo kokemuksiaan. Moni haluaa sen oljenkortensakin jostain. Ja todella moni sitä täältä kyseleekin.
Itse sain hirveän motivaation laihtua juuri lukiessani onnistujien tarinoita. Kahlasin läpi eri kohtaloita ja tapoja, kokeilin omiani ja löysin sitten itselleni sopivan.
Jos joku kertoo saaneensa seitsemän senttiä pois vyötäröltä siinä ja siinä ajassa, se kannustaa kokeilemaan, olisiko minusta siihen...
Eiköhän tänne siis mahdu asiaakin.