Minulla on 1-vuoden ikäinen tyttö ja olen yksinhuoltaja. Tarinani alkaa jo raskauden alusta, jolloin tytön isä lupasi kantaa vastuun, mutta ei halunnut seurustella kanssani sanoen syyksi, että ei vain tunne mitään minua kohtaan. Raskauden aikana hän harrasti paljon viinan juontia ja irtosuhteita. Kun tyttäremme syntyi hän halusi olla enemmän mukana elämässämme ja tuntui että oli tosissaan. Tilanne kuitenkin muuttui hän tuli koska hänelle itselleen sopi ja edelleen hän ei halunnut edes yrittää seurustella kanssani, jota emme olleet tehneet ennen raskautta tai sen jälkeen. Kun tyttömme oli puoli vuotias ajattelin, että muutoksia täytyy tulla. Joten ehdotin että kokeiltaisiin seurustella ja oppia rakastamaan toisiamme. Isukki mietti yön yli ja sanoi että yritetään. Olin riemuissani ja ensimmäisen kerran tunsin että jospa elämä sittenkin helpottuu ja olisimme perhe. Nyt on kulunut puoli vuotta sopimuksestamme ja minä olen loppu, sain tietää että isä on edelleen tunteeton minua kohtaan ja on esittänyt minulle rakastavaa miestä koko ajan. Teimme kaikkea yhdessä ja jaoin tunteeni ja rakastuin. Isukki haluaa jatkaa seurusteluamme kaiken valheenkin jälkeen, mutta kaikki luottamus ja toivo on mennyt. Haluaisin jatkaa, mutta millä panoksilla, onnellisuuteni, mutta tyttäremme tarvitsee molempia vanhempia ja en osaa päästää irti koska rakastan liikaa. Ja ajatus, että menettäisin miehen vetää minut alas ja alas.
Kysyisinkö onko kellään ratkaisua ongelmaani. En halua olla yksin tyttäreni kansa ja en myöskään halua isäpuolta lapselleni. Tiedän että olen tärkeä miehelle ja mies rakastaa minua jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Kannattaako yrittää enää?
Kysyisinkö onko kellään ratkaisua ongelmaani. En halua olla yksin tyttäreni kansa ja en myöskään halua isäpuolta lapselleni. Tiedän että olen tärkeä miehelle ja mies rakastaa minua jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Kannattaako yrittää enää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa aika säälittävältä touhulta vaikkei siinä mitään säälimistä ole. Kyllä kumma että isäksi kelpaamattomia tyyppejä on vaikka kuinka ja sitten lapset tehdään semmoisten kanssa. Parempi olla yksin kuin surkeassa suhteessa, mutta lasten takia ei pidä ainakaan seurustelua jatkaa jos se on tuommoista.
Kuulostaa että teit lapsen ehkä pitääksesi tämän miehen ja toiveissa että teistä tulee sen myötä perhe. Jos kerran alusta asti oli selvää ettei mies ole sinusta kiinnostunut miksi painostat häntä lapsen avulla..äläkä sano että lapsen vuoksi, abortti olisi ollut paikallaan tässä tapauksessa jos et kerran halua yksinkään häntä hoitaa. Isä selvästi yrittää kantaa vastuuta lapsestaan kun yritti jopa seurustelua vaikkei selvästi tunne sinua kohtaan tarpeeksi, välittäminen ja vastuunkantaminen on eri asia kuin rakastaminen.
hyvä tassutin.
Luin kirjoituksesi ja haluaisin hieman selventää eli en tehnyt lasta tarkoituksella miehen kanssa joka ei ollut minusta kiinnostunut. Lapseni ilmoitti tulostaan yllättäen ja siinä vaiheessa kun sain tietää raskaudestani niin ajattelin aborttia. Kirjoituksesi teki minusta pahan ihmisen. En koskaan kiristäisi miestä lapsemme takia. Siinä olit oikeassa, että toivoin joskus, että meistä tulee perhe. Nyt katson päivä kerrallaan elämää eteenpäin.Kiitos kuitenkin kun esitit asiasta oman mielipiteesi.