Luettuani taas yhden viestin, jossa se oikea kumppani oli jostain vain putkahtanut nenän eteen, alan vähitellen vaipua toivottomuuteen.
Olen "vakiintunut sinkku", ei minun elämääni noin vain putkahtele uusia ihmisiä. Olen ollut samassa työpaikassa jo 5 vuotta, pyörinyt samoissa harrastusporukoissa ja ystäväpiirikin on sama vanha. Deiteistä olen löytänyt vain "vääriä miehiä" enkä jaksa niistä enää edes hakea.
Olenko siis tuomittu sinkkuteen, koska olen jämähtänyt paikoilleni enkä tapaa uusia ihmisiä?
Olen "vakiintunut sinkku", ei minun elämääni noin vain putkahtele uusia ihmisiä. Olen ollut samassa työpaikassa jo 5 vuotta, pyörinyt samoissa harrastusporukoissa ja ystäväpiirikin on sama vanha. Deiteistä olen löytänyt vain "vääriä miehiä" enkä jaksa niistä enää edes hakea.
Olenko siis tuomittu sinkkuteen, koska olen jämähtänyt paikoilleni enkä tapaa uusia ihmisiä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen suhteellisen samankaltaisessa tilanteessa ja täysin kyllästynyt "etsimiseen" ja näinollen myös "löytämiseen", sillä löytöni ovat yleensä multiongelmaisia tai muuten osoittautuvat kieroiksi yms. negatiivista. Olen tottunut sinkkuuteen ja tyytyväinen. Tosin jossain kaukaisuudessa pieni sielu huutaa sielunkumppaniaan....
Voi kun tällaiset tapaukset voisivat yhdistää sydämensä joskus, jotenkin....
...on kovettaa itsensä...ja vain sisimmässään haaveilla...
...aivan varmasti, mutta ajattele että minä asun samassa paikassa jossa suku on asunut jo kolmesataa vuotta...kymmenen sukupolven ajan...arvaa onlenko minä paikalleni jämähtänyt?
Deiteissä muuten on vain luusereita...mutta jos luuseri kohtaa samanlaisen niin ehkäpä...?
Cuules Caaleppi, ei kaikki täällä luusereita oo.
En ainakaan tunnusta... no oman ajatukseni mukaan, kun tuota eroa on takana ja kokemusta kurjista kavereista, on ollut pakko miettiä, missä se oikee luuraa. Yksin ei jaksa aina olla yltiömultipositiivinen vaikka mukava ois muuten. Siis itteäni tarkotan. Ja mukavuudenhalukin kasvaa, istuu mieluummin kotona, kuin tuhlaa rahoja kapakkaan vaikka tanssi ja musa oiskin lähellä sydäntä. Ei vaan jaksa katella. Ja oon kyllä pettyny, ku miehet on nykyään hiiriä eikä miehekkäitä miehiä, jotka uskaltais tehdä mukavan alotteen, vaikka ruokakaupassa!
Ja viimeinen, joka on pahin: olen sielultani täysin maalaistyttö, enkä hirveesti jaksa riekkua kaupungillakaan.
Istun siis kotona ja syön mandariineja, katson telkkua poltan kynttilää ja mietin, mitä tekis muutakin kuin tätä ajatustenvaihtoa netin kautta...
Olen samaa mieltä ettei kaikki tosiaan ole luusereita.
Minä olen yrittänyt olla naisen kanssa moneenkin kertaan.Ja jostain kummasta kaikki on niin pienestä kiinni.
Pitääkö se tosiaan olla just se oikea???
Eikö se riitä että on hyviä puolia enemmän kuin huonoja???
Joo, samaa mieltä. Totuushan on kuitenkin se että jos etsii vain sitä "täydellistä" kumppania niin saa kyllä etsiä loppuelämänsä. Kyllä minunkin mielestäni olisi tärkeintä että tulee hyvin toimeen toisen henkilön kanssa, ja viihtyy. Ei kai sen tarvi olla mitään yltiöpäistä intohimoa, rakkautta ja toisen palvomista. Ei sellaista ole, se on oikeasti vain kuvitelmaa. Huono vaan kun sitä eivät kaikki tajua, joutuvat sitten pettymään jossain vaiheessa..
...haluu pitää toivoa parisuhteesta yllä.
Ja minä en kyllä ala ruokakaupassa ketään iskeen...joskus on käynyt kyllä mielessä, en vaan ole tarpeeksi supliikki tyyppi.
Naiset aina odottaa miehen olevan joku ihmemies ja itse ovat apaattisia löllyköitä...turha kyllä sitten odotella liikoja.
Ja kun mies tulee tiettyyn ikään...ei ole enää sellainen joka alkaa lipitteleen oikeen kiihkeesti...vaikka johonkin vielä pystyis yhtä hyvin kuin parikymppiset...
Oikeestaan kun on ihmisellä muuten hyvä olla niin jostain kait voi sitten luopua...parisuhteesta...sitäkin kun on saanut kokeilla...
Mitä tarkoitat luuserilla? Olen itsekin deiteissä kalastellut... ;-)
...sellainen joka ei saa koskaan suhdetta pysyväksi, joka omaa sellaiset luonteenpiirteet ettei kukaan jaksa häntä kestää...luusereita on myös muunlaisia...kuitenkin heillä on jokin henkinen vaje.
Hän joka on sinkku omasta tahdostaan ei ole luuseri...
Sulla on toivoa,vaikka millä mitalla.Älä tee äkkinäisiä"typeriä"ratkaisuja vaan odota,tuskin pääset helpommalla kuin muutkaan.Sinun aikasi ei kai vaan oleva vakiintua.Asutko siperiassa?,tuskinpa vaan!kaikkia asiat eivät vain tule,kuin manulle illallinen.Järkeä päähän,ja lykkyä tykö piste
Se on vaan ihme juttu, miten vaikeeta onkaan lähestyy ketään tänä kylmänä aikana. Näitten deittijuttujen kautta aluksi tuntuu, että tämähän vasta tiukka juttu voisi ollakin, kun saman henkiset pääsee estoitta kirjottaan toisilleen, mutta.. lopulta tälläkin tiellä sitten on knoppinsa, kun sille lähtee. Mä oon chatin kautta tavannu yhen tytön, mutta siinä heti huomattiin, ettei iskeny kummallakaan ja ihan positiivisessa mielessä.
Mitäs sitten pitäis oikein olla? Mä oon ainakin ihan tavallinen omillani toimeen tuleva töissä käyvä kloppi, joka kyllä olis kiinnostunut mukavasta tytöstö, joka vielä ei ole eteen tullut tai sattumalta putkahtanut... heh heh.
Mahdatkohan saada mun e-osoitteeni, jos olen sen tuohon ylle jättänyt. Voit sitten kirjotella halutessasi. Et ole tuomittu. Se on vain joku henkimaailman juttu, kun se eteesi tulee.. Moi.