Kokemuksia kv. tyokulttuurista?

Nyt vahan erilaista juttua peliin naitten islam-juttujen valiin! :) Kaikki mukaan! Asutko kultasi kanssa ulkomailla tai oletko ollut toissa jossain ulkomailla? Minua kiinnostaisi tietaa teidan kokemuksianne ulkomailla tyoskentelysta.

Tyoskentelen itse taalla Lansi-Afrikassa ja valilla on vaikeuksiakin. Varsinkin esimies-alainen suhde on niin erilainen kuin Suomessa. Taalla esimiehelta odotetaan, etta han tavallaan pitaa etaisyytta alaisiinsa sailyttaakseen kunnioituksen. Mutta samalla han on myos erittainkin ystavallinen alaistensa kanssa. Tama tuntuu itselleni vaikealta ja ristiriitaiselta enka tieda aina oikein, etta miten pitaisi tilanteissa toimia. Sen olen kuitenkin huomannut, etta jos olen liian ystavallinen alaisilleni niin he eivat tee toita niin tosissaan ja homma alkaa lepsua.

Suomessa sita tottui siihen, etta kaikkien kanssa voi olla 'kavereitakin' ja samalla pitaa kunnioituksensa. En kuitenkaan haluaisi kovettuakaan taalla vaan pitaa sydamen auki paikallisillekin. Heilla ainakin se sydan on todella avoin. Onneksi puolisolta tietysti myos saa tukea mutta olisiko sinulla ajatuksia tai kokemuksia tasta asiasta? Olisi kiva keskustella.
141413
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Onko puolisosi ulkomaalainen? Jos ei, painu jonnekin työpalstoille.

Äänestä
  • Kyllä kansainvälisestä työkulttuurista sopii puhua. Harmi vain, ettei itseläni ole sihen juurikaan sanottavaa. Aiheena ok.

    Äänestä

  • palstalle kirjoitti:

    Kyllä kansainvälisestä työkulttuurista sopii puhua. Harmi vain, ettei itseläni ole sihen juurikaan sanottavaa. Aiheena ok.

    Aloitus ei liity mitenkään monikulttuurisiin parisuhteisiin.

    Sheriffi hoi!!!!!

    Äänestä

  • sovi... kirjoitti:

    Aloitus ei liity mitenkään monikulttuurisiin parisuhteisiin.

    Sheriffi hoi!!!!!

    Kyllähän tuo työkulttuuri vaikuttaa myös parisuhteisiin!

    Sen verran kuin ranskalaista työkulttuuria tunnen:

    -Ranskassa tehdään pitkää päivää. Kukaan ei kehtaa lähteä töistä ainakaan ennen pomoa. Vanha perinne on lounastauko keskellä päivää, mikä entisestään pidentää päivän kestoa illalla. Tämä väistämättä vaikuttaa perhe-elämään. Esim. monet tuttavani ovat kertoneet, että näkivät töissäkäyviä vanhempiaan vain viikonloppuisin, muuten oltiin lähinnä esim. hoitotädillä, joka haki esim. koulusta ja syötti iltaruoat jne. Myös poikaystävälläni oli tällainen 'kasvattiperhe'.

    -Muuten työkulttuuri on jotensakin hierarkisempi kuin Suomessa. Sukupuoliroolit jollain lailla selvempiä. Joskus tuntuu, että naiset Ranskassa käyttävät sukupuoltaan hyödykseen. En siis vihjaa mihinkään 'edetään sängyn kautta' -juttuun, vaan että naiset eivät peittele naisellisuuttaan, toisin kuin Suomessa, jossa tuntuu että naisten olisi oltava maskuliinisia edetäkseen. Ihan lähtien puhekorkeudesta.

    Lisäksi käytännön juttu johon olen törmännyt: asiat on huomattavasti helpompi hoitaa Ranskassa miesten kanssa. Miesten vastaavasti luultavasti naisten kanssa. Ihan siis virastoissa asioinnista lähtien.

    Äänestä

  • menja kirjoitti:

    Kyllähän tuo työkulttuuri vaikuttaa myös parisuhteisiin!

    Sen verran kuin ranskalaista työkulttuuria tunnen:

    -Ranskassa tehdään pitkää päivää. Kukaan ei kehtaa lähteä töistä ainakaan ennen pomoa. Vanha perinne on lounastauko keskellä päivää, mikä entisestään pidentää päivän kestoa illalla. Tämä väistämättä vaikuttaa perhe-elämään. Esim. monet tuttavani ovat kertoneet, että näkivät töissäkäyviä vanhempiaan vain viikonloppuisin, muuten oltiin lähinnä esim. hoitotädillä, joka haki esim. koulusta ja syötti iltaruoat jne. Myös poikaystävälläni oli tällainen 'kasvattiperhe'.

    -Muuten työkulttuuri on jotensakin hierarkisempi kuin Suomessa. Sukupuoliroolit jollain lailla selvempiä. Joskus tuntuu, että naiset Ranskassa käyttävät sukupuoltaan hyödykseen. En siis vihjaa mihinkään 'edetään sängyn kautta' -juttuun, vaan että naiset eivät peittele naisellisuuttaan, toisin kuin Suomessa, jossa tuntuu että naisten olisi oltava maskuliinisia edetäkseen. Ihan lähtien puhekorkeudesta.

    Lisäksi käytännön juttu johon olen törmännyt: asiat on huomattavasti helpompi hoitaa Ranskassa miesten kanssa. Miesten vastaavasti luultavasti naisten kanssa. Ihan siis virastoissa asioinnista lähtien.

    Minulla on itse asiassa ollut taalla vahan ongelmaa arabi-pomoni kanssa juuri tahan sukupuoleen liittyen. Haluan pitaa erillaan yksityisen ja tyoelaman. Joskus pomoni on ehdotellut, etta lahdetaanko tanssimaan ja muutenkin antaa pienia vihjeita mm. kertomalla seksuaalisia vitseja. Minua nama hairitsee todella paljon ja tamankin takia yritan pysya hyvin etaisena hanesta. Han nakyy pitavan naisista vahan liikaakin (?) ja sinansa naisena oleminen on eduksi hanen kanssaan tyoskennellessa mutta toisaalta kylla tasta tuntuu olevan kohtuuttomasti haittaa. Kuitenkin kun pitaisi pysya pomon kanssa hyvissa valeissa, jotta tyonteostakin tulee hyvia tuloksia. Elikka olen yrittanyt natisti sanoa aina EI kuitenkin pomoa loukkaamatta mutta ei ole aina helppoa! Arsyttava tilanne... Puolisoni on tietysti asiasta myos ollut karmeissaan...

    Äänestä

  • sovi... kirjoitti:

    Aloitus ei liity mitenkään monikulttuurisiin parisuhteisiin.

    Sheriffi hoi!!!!!

    Miksi pitää saivarrella kun aihe on asiallinen? Se voi liittyä parisuhteisiin tai olla liittymättä. Kaikki monikulttuuriset suhteet eivät kuitenkaan ole parisuhteita ja mielestäni olisi jopa aihetta muuttaa palstaa siihen suuntaan, että puhuttaisiin enemmän muistakin suhteista kuin parisuhteista. Lukuisista viesteistä päätellen täällä mellastaa monia aiheesta kiinnostuneita vaikka ei ilmeisesti olekaan sitä monikulttuurista parisuhdetta.

    Äänestä

  • äölkj kirjoitti:

    Miksi pitää saivarrella kun aihe on asiallinen? Se voi liittyä parisuhteisiin tai olla liittymättä. Kaikki monikulttuuriset suhteet eivät kuitenkaan ole parisuhteita ja mielestäni olisi jopa aihetta muuttaa palstaa siihen suuntaan, että puhuttaisiin enemmän muistakin suhteista kuin parisuhteista. Lukuisista viesteistä päätellen täällä mellastaa monia aiheesta kiinnostuneita vaikka ei ilmeisesti olekaan sitä monikulttuurista parisuhdetta.

    Josn täällä ei voida keskustella esim. islamista tai sisäsiittoisuudesta muutoin kuin parisuhteen kautta, niin totta tosiaan ei pitäisi pystyä työstäkään keskustelemaan. Oikea paikka tälle keskustelle on Työpaikat-alue.

    Äänestä

  • menja kirjoitti:

    Kyllähän tuo työkulttuuri vaikuttaa myös parisuhteisiin!

    Sen verran kuin ranskalaista työkulttuuria tunnen:

    -Ranskassa tehdään pitkää päivää. Kukaan ei kehtaa lähteä töistä ainakaan ennen pomoa. Vanha perinne on lounastauko keskellä päivää, mikä entisestään pidentää päivän kestoa illalla. Tämä väistämättä vaikuttaa perhe-elämään. Esim. monet tuttavani ovat kertoneet, että näkivät töissäkäyviä vanhempiaan vain viikonloppuisin, muuten oltiin lähinnä esim. hoitotädillä, joka haki esim. koulusta ja syötti iltaruoat jne. Myös poikaystävälläni oli tällainen 'kasvattiperhe'.

    -Muuten työkulttuuri on jotensakin hierarkisempi kuin Suomessa. Sukupuoliroolit jollain lailla selvempiä. Joskus tuntuu, että naiset Ranskassa käyttävät sukupuoltaan hyödykseen. En siis vihjaa mihinkään 'edetään sängyn kautta' -juttuun, vaan että naiset eivät peittele naisellisuuttaan, toisin kuin Suomessa, jossa tuntuu että naisten olisi oltava maskuliinisia edetäkseen. Ihan lähtien puhekorkeudesta.

    Lisäksi käytännön juttu johon olen törmännyt: asiat on huomattavasti helpompi hoitaa Ranskassa miesten kanssa. Miesten vastaavasti luultavasti naisten kanssa. Ihan siis virastoissa asioinnista lähtien.

    Ranskassa olen käynyt vain matkailijana, mutta yleisesti uskon, että myös miesten on helpompi hoitaa asiat virastossa miesten kanssa. Naisilla en ole havainnut vastaavaa taipumusta suosia vastakkaista sukupuolta, enkä missään maassa muista saaneeni, sukupuoleni perusteella, joltakin virkaa hoitavalta naiselta erityisiä vapauksia. Miehet taas saattavat "ymmärtää" tilanteeni paremmin, jos törmään ongelmiin jossakin asiassa. He pystyvät samaistumaan minun tukalaan tilanteeseeni, kun nainen ei välttämättä edes tunnusta ongelmaa. Lisäksi minun päämääräni saattaa miehistä tuntua jossakin arkisessakin tilanteessa luonnollisemmalta ja rationaalisemmalta kuin naisista.

    Jopa sähköpostilla asioitaessa on havaittavissa, että miehet vastaavat tieduteluihin ja pyyntöihin nopeammin sekä perusteellisemmin, kun tunnistavat lähettäjän nimen perusteella naiseksi. Miehille monien asioiden hoitaminen vain on vaikeampaa, mikäli ovat riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Missä määrin nainen voi käyttää tätä sukupuolesta johtuvaa etua hyväkseen, on tietenkin kiinni myös hänen omasta asenteestaan. Naisellisuuttaan voi hyödyntää aktiivisemmin, esim ulkonäön ja käyttäytymisen kautta, tai sitten antaa sen vaikuttaa ainoastaan passiivisesti.

    Äänestä

tälläkin palstalla, jossa välistä tuntuu siltä, että vain ja ainoastaan jalkovälinasioita käsitellään......

Itse olen töissä amerikkalaisessa yrityksessä, joka on hyvinkin hierarkkinen ja monikerroksinen ja jossa minun ei odoteta edes avaavan suutani ja puhuvan mitään, jos minulta ei jotain kysytä. Esimiesasemassa olevat pitävät etäisyyttä ja tarpeeksi korkealla hierarkiassa olevat kättäytyvät kuin olisivat jumalista seuraavia.

Äänestä
  • Onko kultasi ulkomailta?

    Äänestä

  • kultasi? kirjoitti:

    Onko kultasi ulkomailta?

    ... olen ulkomailla. Tapasin hänet, kun työskentelin ulkomailla.

    Olen myös sitä mieltä, etteivät eri rotujen meisselin koot, tavaran tiukkuudet ja kropan rasvaprosentit ainakaan liity tuohon kulttuuripuoleen; niille voisi perustaa vaikka jonkin anatomiapalstan.

    Toki voin myös postittaa kysymyksen "hei onx kellään kokemust sanmarinolaisist miehist hei?", niin saisitte oman tasoistanne keskustelua aikaan.

    Toisaalta kyllä ymmärrän, että nuo työelämäkysymykset ovat toisille hyvinkin etäisiä.

    Äänestä

  • ja itsekin... kirjoitti:

    ... olen ulkomailla. Tapasin hänet, kun työskentelin ulkomailla.

    Olen myös sitä mieltä, etteivät eri rotujen meisselin koot, tavaran tiukkuudet ja kropan rasvaprosentit ainakaan liity tuohon kulttuuripuoleen; niille voisi perustaa vaikka jonkin anatomiapalstan.

    Toki voin myös postittaa kysymyksen "hei onx kellään kokemust sanmarinolaisist miehist hei?", niin saisitte oman tasoistanne keskustelua aikaan.

    Toisaalta kyllä ymmärrän, että nuo työelämäkysymykset ovat toisille hyvinkin etäisiä.

    "hei onx kellään kokemust sanmarinolaisist miehist hei"

    Osuit tahattomasti melko oikeaan: suurin osa aloituksista kun nimenomaan on ollut tätä luokkaa. "Hei minkälaisii on kiinalaiset miehet?". "Onko bulgarialaiset miehet luotettavia."

    :-D

    Mutta valitettavasti tämä palsta ei edelleen(kään) ole tarkoitettu työasioista keskusteluun, niin mielenkiintoista kuin se olisikin. Oikea paikka on Työpaikat-alue.

    Äänestä

joten sinansa tyokavereitten kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Mutta sitten on tietty nama yhteistyokumppanit, joiden kanssa taytyy osata toimia ihan eri tavalla. Kohteliaisuus ja ystavallisyys ensin ja sitten tiukasti ja peraantymatta istutaan paikoilla niin kauan, etta asiaan saadaan johtajan kirjallinen paatos LEIMALLA!

Leimamerkki on taalla elintarkea ja kaikissa virastoissa onkin virkailijoilla oikein hieno teline naita kymenia leimasimia varten :)

Äänestä

Puolisostani kysyttiin. Kylla han on paikallinen.

Ja hanelta kylla saan tukea paljon tyokulttuurinkin ymmartamiseen, mutta on kiva jakaa kokemuksia suomalaistenkin kanssa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


rakentavaa keskustelua kirjoitti:

Nyt vahan erilaista juttua peliin naitten islam-juttujen valiin! :) Kaikki mukaan! Asutko kultasi kanssa ulkomailla tai oletko ollut toissa jossain ulkomailla? Minua kiinnostaisi tietaa teidan kokemuksianne ulkomailla tyoskentelysta.

Tyoskentelen itse taalla Lansi-Afrikassa ja valilla on vaikeuksiakin. Varsinkin esimies-alainen suhde on niin erilainen kuin Suomessa. Taalla esimiehelta odotetaan, etta han tavallaan pitaa etaisyytta alaisiinsa sailyttaakseen kunnioituksen. Mutta samalla han on myos erittainkin ystavallinen alaistensa kanssa. Tama tuntuu itselleni vaikealta ja ristiriitaiselta enka tieda aina oikein, etta miten pitaisi tilanteissa toimia. Sen olen kuitenkin huomannut, etta jos olen liian ystavallinen alaisilleni niin he eivat tee toita niin tosissaan ja homma alkaa lepsua.

Suomessa sita tottui siihen, etta kaikkien kanssa voi olla 'kavereitakin' ja samalla pitaa kunnioituksensa. En kuitenkaan haluaisi kovettuakaan taalla vaan pitaa sydamen auki paikallisillekin. Heilla ainakin se sydan on todella avoin. Onneksi puolisolta tietysti myos saa tukea mutta olisiko sinulla ajatuksia tai kokemuksia tasta asiasta? Olisi kiva keskustella.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu