Kuinka uskaltaa kertoa miehelleen että haluaa erota?
Meillä ei ole yhteistä aikaa enään ja ei ole oikein tunnettakaan eikä rakkauttakaan.En ole uskaltanu kertoa koska pelkään hieman miestäni hän on uhkaillu että jos otan eron että en saa lastani itselleni että tekee kaiken sen eteen ja siksi pelkään ottaa eron hänestä.Olemme vaan yhdessä lapsen takia.Vinkkejä kaivataan paljon.
Meillä ei ole yhteistä aikaa enään ja ei ole oikein tunnettakaan eikä rakkauttakaan.En ole uskaltanu kertoa koska pelkään hieman miestäni hän on uhkaillu että jos otan eron että en saa lastani itselleni että tekee kaiken sen eteen ja siksi pelkään ottaa eron hänestä.Olemme vaan yhdessä lapsen takia.Vinkkejä kaivataan paljon.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tulee. Hoidat asiasi siihen malliin, että voit lähteä kun haluat. Jos todella pelkäät miestäsi, voit tuon tiedon sitten vaikka soittaa. Eron vireille panemiseen et miestäsi tarvitse. Yleensä lapsi jää äidille, joten turha huolehtia.
Parisuhde ei tyydytä sinua. Kysyt neuvoa, miten voi hakea eroa siten, että lapsi jää sinulle, mutta vapaus parisuhteesta tulee. Koska olet nainen, mitään ongelmaa ei ole.
Yksinkertaista: hae ero. Tarvittavat lomakkeet kotikuntasi sosiaalitoimen lastenvalvoja ilomielin sinulle hankkii. Sitten vain täytät muutaman rivin ja se on siinä. Muista varmistaa toisen vaiheen allekirjoitus ja se, että tuleva ex-miehesi maksaa täyet tasingot ja elatukset.
Mikäli miehesi heittäytyy vaikeaksi, sinulla on täydellinen yhteiskunnan tuki sekä henkisesti että konkreettisesti aina oikeusavustajaa myöten.
Tervemenoa vaan tekemään lisää puoliorpoja ihan vaan siksi, että sinua ei huvita/kiinnosta.
lue täällä olevia viesiketjua ja totea kuinka helppoa se onkaan, se eronjälkeinen elämä. sitten suosittelen katsastamaan vaikka dettailupalstaa ja huomaamaan kuinka kivaa onkaa etsiä uutta puolisoa. Sanon vaan, että turhan monet erot johtuvat pakenemisesta. Tuskin uusi ihminenkään parempi on vaan olet vain rikkoinaisempi ja eron tuskaa kestää 5-10v.
vihje: parisuhdekurssit /-leirit tekevät ihmettä aikaan. Kunnan avioliittoneuvojat ovat perseestä, tekevät työtään vain "rahasta"
Olemme yrittääneet korjata välejä monta kertaa..Tuloksesta on ollut usein riitoja ja mies ei suostu juttelemaan.. et sillein.
Mielestäsi eronnut tulee samojen ongelmien eteen erottuaan, koska mm. uuden puolison löytäminen on niin hankalaa.
Ihmettelen tällaisia kommentteja; eivät kaikki eronneet ole välittömästi etsimässä uuttaa puolisoa itselleen. Miksi pitäisikään? Moni elää loppuelämänsä eron jälkeen yksin, eikä haluakaan enää tehdä elämästään yhtään sen hankalampaa kuin se joskus on ollut. Elämässä kun on muutakin kuin uuden puolison etsintä...
Olemme olleet naimisissa 6 vuotta ja sitä ennen seurustelimme 3 vuotta yhteensä siis 9 vuotta eli naimisiin en mennyt hetken mielijohteessa. Yhteen emme heti muuttanneet vaan seurustelimme 2 vuotta ensin ja sitten muutimme yhteen.Enkä ole etsimässä uutta suhdetta eli en ole sen takia eroamassa...Vaan
ei ole niitä tunteita mukana enään ja ei kuunella ja haluta keskustella...Olen nyt miettinyt pitkään eroaisinko vai enkö...JA nyt haluaisin erota mutta en tiedä miten uskallan kertoa erosta koska kyseessä on muutakin kun astoiden rikkominen jota en halua mainita.
Siinä vaiheessa kun on päätöksensä tehnyt ja varma omasta päätöksestä on rohkeutta kummasti.
Tiedän sun tilantees,mulla oli aikoinaan sama ongelma,miten mä uskallan sanoa...
eli,hommaa asunto valmiiksi,huolehdi siis kaikki etukäteen et sillon ku sä ilmotat sä myös lähet.
Toi oli mun tai meidän kohdalla ainoa oikea ratkaisu...mies on sokissa eikä taatusti ole huomannut et jotain puuttuis...joopa joo,paljonhan siitä liitosta puuttuu jos siitä lähdetään!
Ei muutaku töpinäksi ja lapsella uhkailu on alhaisinta mihin mis pystyy.lapsihan tulee aina äidille ensisijaisesti,kai tiedät sen.
Jos sä kerrot asian kotona ollessa,ei siitä yhteiselosta tule yhtään mitään!!!
tasa-arvo??näissäkin viestiketjuissa edelleen tulee esiin selvä seikka et ensisijaisesti lapsi /t jää äidille???!!!??? voi v.....
Niin exäkin luuli, mutta toisin kävi. Oli varmaan jonkinasteinen shokki hänelle.
Viestistäsi jäi oleellisimmat pois. Mikä on eron syy ja oletteko yrittäneet yhdessä tehdä asialle jotain, terapia, omat keskustelut jne. Hyvä ero, jos se on koskaan hyvä, on sellainen että molemmat tulevat samaan päätökseen yrittämisen jälkeen. Tietysti aina pitää miettiä lapsen parasta ensisijaisesti sekä myös omaansa. Kannattaisi vielä ehkä yrittää tehdä suhteelle jotain ja ainakin tunnustaa sitten miehelle että haluat eron, karkaaminen on huonoin ratkaisu minkä voit tehdä. Et sinä lastasi menetä mutta sinun pitää myös muistaa isän oikeudet.
Vaimoni otti ja lähti yllättäin, syytä en tiedä ja se rassaa itseäni 24/7. Onneksi sentään molemmat meistä haluaa lapsemme parasta ja tyttäremme onkin 50/50 kummankin luona.
Mieheni ei halua keskustella jonka takia sitten riitaa tuleekin..Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa mutta ei halua mennä sellaiseen...
Mieheni on aika äkkipikainen luonteeltaan elikä jos hän ei ole hyvällä päällä pitää tarkkaan katsoa mitä sanoo jos haluaa että astiat säilyy ehjänä.
Naitko hänet hetken mielijohteesta, tietämättä millaisen ihmisen kanssa olet menossa naimisiin? Astioden rikkominen on pieni paha. Minäkin niitä rikon silloin tällöin kun on oikein paha olo.
Voin kertoa, että eron jälkeen yksinhuoltajalla ei oo niin ruusuiset oltavat kuin yleisesti annetaan luulla. Suurin osa reteästi suhteesta lähteneistä yh äideistä elää köyhyysrajan alapuolella tai niillä rajoilla. Kun huomataan ettei pärjätä yksin niin sitten vaan saalistamaan uutta ja yleensä pahemman tapauksen saa kuin mitä edellinen oli...
Sano miehellesi, että nyt lähdetään parisuhdeterapiaan.
Jos se ei toimi, toteat, että erotaan.
Lapset "määrätään" sille, joka koetaan paremmaksi lähihuoltajaksi. Vitsi! Äidille ne "annetaan" vaikka olisit lähes millainen tahansa. Äijää viedään sossussa kuin kuoriämpäriä. Lapsista, olosuhteista ja totuudesta välittämättä.
Käytäntö on tämä.
Riippuu lapsen iästä. Lastakin kuullaan jos hän on riittävän kypsä kertomaan kantansa (10 ) kumman tahtoo lähihuoltajaksi.
Kävipä tuttavapiirissä sellainen tapaus että vaimoäiti otti ja lähti ja jätti kaksi lastaan miehensä luo. (Niin ja sitä uutta miestä ei todellakaan ollut.) Nyt parin vuoden jälkeen hän ihmettelee miksi lapset eivät halua tavata häntä.
Eroja ja perheitä on niin moneen lähtöön ettei yleispätevää ohjetta voi antaa.
Ei niitä lapsia sentään pakoteta ottamaan jos äiti ei halua. Muuten kyllä menevät äiskän hoteisiin.
Kuulemiset ei välttämättä vaikuta kymmenvuotiailla jos valitsevat isän.
Sosiaalitoimea puolueellisempaa instanssia saa hakea. Yleispätevä voisi olla toteutuneet tuomiot. Isä-parat!
Alkuperäiselle viestin kirjoittajalle.
Itse olin samassa jamassa vuosi sitten. Ex-mieheni oli erittäin arvaamaton, ja kaiken lisäksi alkoholisti.
Halusin erota, mutta ne tiennyt kuinka sen tekisin. Pelkäsin häntä.
Jostakin sain ajatuksen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niinpä aloin hoitamaan "käytännön" asioita, eli kämppä, raha, yms. Selvitin myös osituksen säännöt. Kun kaikki oli suunniteltu ja hoidettu niin pitkälle kuin vain pystyin, otin eron puheeksi ex-mieheni kanssa. En varsinaisesti sanonut, että haluan erota vaan johdatin keskustelun siihen aloittamalla siitä, että en tuntenut oloani onnelliseksi hänen kanssaan ja kyselin hänen tunteistaan jne. Lopulta keskustelu meni kuin itsestään eroon ja (onneksi) tulimme yhdessä siihen tulokseen, että pitäisimme tauon. Huh, se oli minulle helpotus. Hän ei saanut raivokohtausta. Hän lähti samana iltana pois. Sovimme ajaksi kolme viikkoa. Minä tiesin, että en ottaisi häntä enää ikinä takaisin. En tiedä vielä tänä päivänäkään, mitä hän silloin ajatteli.
Jatkoin asioiden järjestelemistä ja pakkailin hänen tavaroitaan. Kolme viikko kului, emmekä saaneet sovittua tapaamista. Loppujen lopuksi sovimme jossakin vaiheessa puhelimitse, että laitetaan ero vireille.
Eroni sujui onneksi niin, että selvisin hengissä. Pelkäsin kyllä jatkuvasti. Vielä tänä päivänäkin pelkään häntä. Näen painajaisia, mutta onneksi ne ovat vähentyneet.
Parhaat neuvoni ovatkin sinulle, että ota rauhallisesti. Suunnittele kaikki hyvin ennen kuin toimit. Ota jokainen vaihtoehto (hänen reagoinnissaan) huomioon ja mieti mitä teet missäkin vaihtoehdossa. Älä jätä mitään huomioimatta. Ota asia puheeksi vasta kun olet täysin varma, että haluat eron. Älä tee sitä vihaisena, äläkä surullisena, äläkä riidan päätteeksi. Ota se puheeksi, kun kaikki on "hyvin". Johdattele asia eroon, älä töksäytä sitä suoraan. Olisi hyvä, jos pystyt puhumaan niin, että anna hänen itse tulla siihen tulokseen, että ero olisi paras ratkaisu teille. Tai käytä tauko-sanaa, jos ero on liian voimakas..
Voimia ja jaksamisia sinulle!
Olisi kiva kuulla, miten jatkossa sinulla sujuu.
Kuten huomasit, sinulla oli väärä käsitys miehestäsi, jos luulit hänen räjähtävän.
Et ole ymmärtänyt häntä pitkään aikaan. Luullut vain ymmärtäväsi.
Miehelle on helpotus päästä luulosairaasta riipasta.
Hei "Helpotus miehellekin"!
Kiitos viestistäsi. Olen lähes varma, että tosiaan ero oli loppujen lopuksi helpotus myös ex-miehellenikin.
Kyllä, minulla oli väärät pelot ex-miehestäni, kun pelkäsin hänen räjähtävän keskusteltuamme erosta. Onneksi hän ei niin juuri silloin tehnyt.
Valitettavasti joudun korjaamaan käsityksesi minun luulosairaudestani. En halunnut tuoda asiaa esille niin suoraan, kun luulin lukijoiden ymmärtävän kun laitoin viestiini, että mieheni on arvaamaton ja alkoholisti. Tämä tarkoittaa suomeksi tässä tapauksessa väkivaltainen. Hän on ollut putkassa useasti asian takia. Joten, ikävä kyllä minulla oli ihan muut syyt pelätä häntä kuin olettamasi luulosairaus.
Riippa? Kyllä, ehkä voisin myöntää olleeni seurustelun alkuaikoina erittäin rakastunut häneen ja sitä myötä voisin sanoa olleeni myöskin jollakin muotoa riippuvainen hänestä. Mutta ei, en enää useampaan vuoteen.
Parisuhteen toimivuuteen tarvitaan aina kaksi, niin myös toimimattomuuteen. En voisi ikinä väittää, että minussa ei ollut yhtään syytä siihen, että suhteemme ei toiminut. Loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että elämme täällä vain kerran. Jokainen on oman onnensa seppä. En halua elää elämääni niin, että eläkkeellä ollessani katuisin tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni.
Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää sinulle, kuin myös muille eroasioiden kanssa kamppaileville!
Sinä:
- Haluen avioeron, Viljami!
Viljami:
- Mitä? Miksi?
Sinä:
- Paska liitto.
Viljami:
- okei.
Toinen näytös
Viljami:
- Kumpi saa ruohonleikkurin?
Esirippu. Taputuksia.
jälken suomi24 trffisivuille profiili ja sitten ..kiroilemaan heh haha hih
Naimisiin mennään eliniäksi. Jos eroat vain koska kyllästyttää tai on normaaliin parisuhteeseen kuuluvia ongelmia, niin olet petturi. Jossain vaiheessa olet joko yksin tai uuden suhteen alkukiihkon jälkeen taas samassa pisteessä. Ei tunnu miltään. Älä eroa jos ei ole OIKEITA VAKAVIA ongelmia joihin ei ole yrityksestä huolimatta löytynyt ratkaisua.
Jos on riitaa niin tapelkaa se riita loppuun asti. Liitossa on myötä ja vastoinkäymisiä.
Siinä vaiheessa vasta voi harkita eroa kun KUMPIKIN osapuoli on ehdottomasti sitä mieltä että ollaan oikeasti umpikujassa eikä kyse ole vain kommunikointiongelmasta. Usein riidoissa kyse on vain kommunikointiongelmista. Joku "tulkki" voi ehkä auttaa.
Ero ei ole vain oma asiasi. Sulle tuskin tulisi mieleenkään sahata kumppanisi jalkaa poikki puuduttamatta. Mutta saatat tehdä yhtä tuskallisen ja julman ja rampauttavan tempun lopettamalla liittosi yksipuolisesti. Jos lopetat sen, niin et päätä vain omasta liitostasi, vaan päätät myös kumppanisi liitosta. Siihen sinulla on yhtä suuri oikeus kuin hänen jalkansa pois sahaamiseen. Mieti sitä että saatat olla hänelle arvokkaampi kuin oma jalka ja ero voi olla tuskallisempi kuin jalan menettäminen.
Jos joku sahaisi toiselta jalkaa poikki, niin sivulliset puuttuisivat että ei noin julmaa tekoa saa tehdä. Mutta jos joku tekee eron - joka voi olla vielä tuskallisempi - niin siihen ei yleensä kukaan sivullinen puutu - siinä kun verenvuoto ei näy.
Kiitos asiallisista vastauksista...Tosin olen miettinyt tarkkaan tota ero asiaa mutta sen kertominen on vaikeaa ja siksi se kestää.