Niin ne vaa katoaa. Kaverit yksitoisensa jälkeen jätti mut yksikseen. Tapahtumaketju käynnisty heti sen jälkeen kun löysin nykyisen mieheni (olemme nyt seurustelleet 2vuotta.)
Yksi toisensa jälkeen he alkoivat etääntyä ja seurani ei tuntunut olevan enää niin mielenkiintoista. Vaikka yritän pitää heihin yhteyttä ja jutella ja vaikka mitä, ei auta.
Tuttuja on, ei vaan oikeita ystäviä.
Olen alkanut miettimään, onko se ystäville niin vitun vaikeaa tajuta, että minulla on nyt kumppani joka ''riistää'' myös aikaani???
En ole koskaan mielestäny sysännyt heitä syrjään, vaikka aika on joskus jakautunut vähän epätasaisesti miehelleni ja ystävilleni.
Nykyään tilanne on se, että vietän vapaaikani pääsääntöisesti vain mieheni ja mieheni ystävien kanssa.
Olen siis usein ryhmän ainoa naisedustaja.
Minusta pidetään näissä piireissä, ja heillä ei ole mtn seuraani vastaan. Päinvastoin......
Kuitenkin kaipaan niitä ihania tyttöjeniltoja ja naisellista seuraa, sitä semmosta naistenmeininkiä. Miten saisin ne takaisin? Vanhoja ystäviä en jaksa enää vaivata, olen heille vain riesa.....
Yksi toisensa jälkeen he alkoivat etääntyä ja seurani ei tuntunut olevan enää niin mielenkiintoista. Vaikka yritän pitää heihin yhteyttä ja jutella ja vaikka mitä, ei auta.
Tuttuja on, ei vaan oikeita ystäviä.
Olen alkanut miettimään, onko se ystäville niin vitun vaikeaa tajuta, että minulla on nyt kumppani joka ''riistää'' myös aikaani???
En ole koskaan mielestäny sysännyt heitä syrjään, vaikka aika on joskus jakautunut vähän epätasaisesti miehelleni ja ystävilleni.
Nykyään tilanne on se, että vietän vapaaikani pääsääntöisesti vain mieheni ja mieheni ystävien kanssa.
Olen siis usein ryhmän ainoa naisedustaja.
Minusta pidetään näissä piireissä, ja heillä ei ole mtn seuraani vastaan. Päinvastoin......
Kuitenkin kaipaan niitä ihania tyttöjeniltoja ja naisellista seuraa, sitä semmosta naistenmeininkiä. Miten saisin ne takaisin? Vanhoja ystäviä en jaksa enää vaivata, olen heille vain riesa.....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Missäpäin vaikutat?
Näinhän se menee,kunhan ikää karttuu huomaat ettei moinen ole epätavallista.
Ystävyys on niin omituinen asia,siinä on kysymys antavan ja ottajan laista.
Ilmeisesti sinun elämän muutoksesi pudotti sinut tuosta ystävän ringistä toistaiseksi,et kuulunut joukkoon koska et antanut ystävillesi sitä mitä he sinulta odottivat.
Olit petturi joka heidät hylkäsi menemällä suhteeseen.
Mutta älä huoli,siitä ringistä tulet aikoijen saatossa saamaan vielä takaisin ystäviä,kunhan heilläkin elämän tapa muuttuu.
Silloin sinun onkin puntaroitava otatko heidät avosylin vastaan,ja mikset ottaisi.
On hyvin tyypillistä kun yksi porukasta vakiintuu eikä pääsekkään samaan tapaan rilluttelemaan että muut pitävät sitä kateuttaan joukon petturina.
Mutta kunhan tuosta ringistä joku toinenkin vakiintuu tulee hän ottamaan taas sinuun yhteyttä koska kuulutte samaan kastiin.
Ystävuuden sääntö on sellainen että täytyy olla jotain yhteistä.
Mistä päin olet ja minkä ikäinen?
Voisin luultavasti olla isoäitisi. Minulla oli nuorena paljon ystäviä. Osa loittoni, koska perheen perustettuaan sinkkunaisen seura ei kiinnostanut. Osa jäi, kun itse perustin perheen, aikaa ei ollut. Asuin avioliittoni ajan toisella paikkakunnalla kuin mieheni, hän kuoli pari vuotta sitten. Meillä oli eri ystäväpiiri, inhosin joitakin hänen ystäviään, mutta hän piti heihin yhteyttä, kun en ollut paikalla. Itselläni oli omia ystäviä, joista on jäljellä kokonaista yksi. Hän pitää yhteyttä, muut saavat olla. Yksikin tuli 400 km:n matkan 30km:n päähän kodistani, mutta aikaa ei ollut käväistä. Tulkitsen asian niin, että en ole tärkeä. Koko perheen ystävä on 11 vuotta sitten naapuriin muuttanut minua 24 v vanhempi rouva. Hänenkin entiset ystävänsä ovat jääneet. Äitini elämää seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että tosi ystäviä on hyvin vähän. Niistä on pidettävä kiinni. Uusia voi tulla milloin vain ja eri-ikäisiä. Tyttärilläni on samanlaisia kokemuksia- harva pitää yhteyttä. Eli ongelma on sama iästä riippumatta.
Minulla oli myös mukava ystäväporukka, suurin osa sinkkuja. Heistä hyvin harva enää pitää yhteyttä. Enkä itsekään enää viitsi tyrkyttää seuraani. Enemmän tulee oltua tekemisissä miehen kavereiden kanssa ja mukavaahan se on, mutta toisinaan kaipaa niitä tyttöjen juttuja ilman, että mies on aina mukana. Kai se on kylmä totuus, että kun seurustelee, se elämä muuttuu niin täysin, että sinkkukavereiden on sitä vaikea ymmärtää, että elämän prioriteetti on se mies, eikä kaikkia juttuja voi enää tehdä tuosta vaan kysymättä toiden mielipidettä. Ja vaikka toinen sanoisi, että kyllä se käy, niin herkästi toinen silti saattaa pahoittaa mielensä esim. jostain reissuista ja itsekin ymmärtää sen, eikä viitsi niihin mukaan suostua.
Pariskunnat olisi parasta seuraa pariskunnalle, mutta eipä niitä meidänkään piirissä ole kuin pari!Toinen asuu muualla.
Pääkaupunkiseudulta olen kotoisin.
Juuh, se on joskus hieman ankeaa, kun olen tosiaan välillä seuroissa vain mieheni nainen. En siis ole varma olenko oikeastaan heidän ystävänsä, olen vaan siinä mukana. Oikeat ystävät olisivat nimenomaan MINUN ystäviäni.