pitkä tarina suhteesta

Olen kiltti ja uskollinen nainen joten toivon asiallisia vastauksia.

olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. suhteemme alussa emme varsinaisesti seurustelleet mutta tapailimme tiiviisti. kysyin silloin onko miehellä muita, hän sanoi että ei pidä muita jos tapailee jotain. viikon päästä siitä sain kuulla että hän oli tuonut jonkun hoidon kotiin yöksi baarista. en kai voinut valittaa, kun emme varsinaisesti olleet yhdessä?

aloimme sitten seurustelemaan, ja suhteen edetessä tuli esille, että mies tyydyttää itseään eksien kuvilla. niitä oli koneella monta kansiota. hän oli myös kerännyt materiaalia tuntemattomammilta tytöiltä mesen kautta.

sain myös suhteen edetessä tietää, että hän kuukausi tapaamisemme jälkeen lähetteli vielä viestejä entisille panoilleen, jotain pientä härnäämistä, ei kuitenkaan tapaamista, KAI.

vähän aikaa seurusteltuamme (n.2 kk)mies jätti minut sanoen että hän ei tiedä mitä rakkaus on, eikä ole koskaan ketään rakastanut. olin hänen ensimmäinen pitempi ja vakavampi suhde. suhteemme ei vielä silloin ollut kovin läheinen. surin eroa kuitenkin, koska pidin valtavasti tästä miehestä. jostain syystä..

eron aikana (2 kk) hänellä oli yksi panoseura. Hetkeä sen jälkeen hän kuitenkin alkoi lähentyä, ja palasimme yhteen. (olimme kokoajan yhteydessä erossakin)

miestä pelotti alkaa uudelleen, mutta aloimme silti. sitä onnea kestikin noin 5-6 kk, kunnes mies jätti minut taas, sanoen että jotain tyyliin "ei tunne tarpeeksi, on sekaisin, en ehkä ole hänen naisihanne, plaaplaa" ja että tykkää olla mielummin yksin. hänelle tuli taas siis vaihe, jossa hän oli hiljaa eikä osannut puhua mitään, vaan sulkeutui täysin.

tämä ero kesti kahdeksan tuntia. oven takana oltiin seuraavana päivänä.

siitä alkoi rakastaminen. mies kiintyi, itki, rakasti ja oli aivan mahtava. jotain mitä toivoin kokoajan, ja se tapahtui. matkaan tuli parin kk jälkeen taas mutka, mies jätti minut, sanoen, että hän haluaa olla yksin. taas ahdisti. tällä kertaa eroa kesti noin kuukauden. tällä välin hänellä oli yksi kaveripano. hienoa.

ja taas lähennyttiin. ja ollaan.

itse olen vaikuttanut eroihin omalla tavallani, selvitän asioita paljon, puhun ja jankkaankin, muistelen myös vanhoja, niinkuin näkyy. mies, jolle on vaikeaa olla yhdessä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan, on varmasti ahdistunut kanssani.

se, mitä toivon, on mielipide mikä sinulla heräsi tästä. mitä mietit miehestä? mitä minusta lukeman perusteella? tartunko pikkuseikkoihin vai onko minua oikeasti loukattu? miten elää menneisyyden kanssa ja miten tulevan. miten säilyä tervepäänä tästä kaikesta?
7952
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

prkle

Äänestä

on liian suuri muutos elämään yhdelläkertaa.

ja joillain on muutosvastarinta luja.

ikä vaikuttanee osaltaan. jos ootte kovinkin nuoria, niin vanhemmiten menohalut rauhottuu. jos vaan jaksaa sinne saakka sinnitellä.

oot ollu mielestäni ymmärtäväinen ukkoas kotaan, jos todellakin oot noin viileänä malttanut olla ukkos toilailuille, kuin tekstistä rivien välistä paistaa. en tiedä sitten pitäisikö noista riidellä enemmän, se kun auttaa sitten katumisessa ja anteeksiantamisenkin hyväksymisessä.. osaltaan. jotku voi hakea huomiotakin tollaisilla tempauksilla, vaikka veikkaankin, et ei taida olla vielä ihan valmis luopumaan villistä ja vapaasta menemisestä.

mut kun kumpaakin yhtäaikaa ei voi olla, niin kai se olisi paras nostaa se kissa pöydälle ja selvittää mikä on homman nimi. rakentavassa mielessä ja vaikka huomaamatta useammassa osassa, asioiden tivaaminen kun ei välttämättä ole se oikea ratkaisu :)

usko parempaan huomiseen auttanee, kuten myös vanhojen asioiden unohtaminen sen jälkeen, kun ne on käyty läpi. mutta liian sinisilmäinen ei pitäisi olla eikä myöskään sortua epätoivoisiin tekoihin, kuten onnettomassa suhteessa roikuskelemiseen. se kun on vain ja pelkästään ajanhukkaa.

Äänestä

heti sen, että kun vähän tekee vierasta mieli, nini jättää ja kun on saanut köyruttyä muutaman kanssa, niin vonkaa takas.

SINÄ mahdollistat sen tai et, Päätä mitä SINÄ haluat ja tee sen mukaan.

Äänestä

että jos noin on, niin vaikka sattuu, niin parempi lopettaa ajoissa! Itsellä oli mies, joka rakasti, suunniteltiin tulevaisuutta, kuinka olisin hänen vaimo jne.. Mutta mies oli pohjilmiltaan rauhaton. Ehkä hän halusi noita asioita, mutta ei siihen vaan pysty!

Niinpä viikko sen jälkeen kun hän puhui taas yhteenmuutosta jne, hän jättikin minut. Alussa olin ihan hajalla, luulin etten voi olla yksin ja en voi unohtaa.

Mutta kyllä vaan voi! Nyt nautin sinkkuelämästä ja siitä, etten jäänyt tuohon ollakko eikö olla suhteeseen. (meilläkin oli välillä "miettimis"taukoja)

Joten, jos hän on tuommoinen, EI hän muutu! Kukaan ei voi muuttaa ketään, sen opin!

Tuhlaat vaan aikaasi, sinua voi odottaa jossain se oikea. mieti sitä

Äänestä

Mun mielestä ton miehen käytös on aika naurettavaa... Ei se saa kohdella sua noin? Ja mieti nyt itsekin..jos se oikeasti sua rakastaisi niin käyttäytyisikö se noin? Ei... Mies ei näköjään pysty seurustelemaan, koska ahdistuu..älä sinä siis turhaan kuluta aikaas siihen mieheen, vaan parasta olis mun mielestä unohtaa... Hyvää tässä jutussa on se, että se mies on kuitenkin aina laittanu juttunne poikki kun on jotain toista pannu ;)

Äänestä

Voi luoja, melkein kyyneleet tulee silmiin kuinka muistan oman tapaukseni. Oma elämäni mein useiksi vuoksiksi kyseisen kaltaisen miehen vuoksi täysin pipariksi. Välillä oltiin kuin taivaissa, välillä ei tiennyt mitä halusi, välillä sitä ja tätä...erottiin koko aikana yhteensä 3 kertaa...sitten heräsin...tätäkö haluan. Nyt elän onnellisesti sinkkuna ja tavannut ihania ihmisiä ja nämä hyväksikäyttäjät kyllä sieltä ovat erottuneet tämän kokemuksen jälkeen. Mietipä asiaa sitten kun haluat vaikka perhettä tms. Mitä kuvittelet sitten elämän olevan tälläisen miehen kanssa?MIETI!!!!

Äänestä

en itse kiusaisi itseäni moisen tyypin kanssa. Ei taida arvostaa sinua kovinkaan korkealle...
/Nev

Äänestä

Kommentoi aloitusta


haluaa mielipiteen kirjoitti:

Olen kiltti ja uskollinen nainen joten toivon asiallisia vastauksia.

olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. suhteemme alussa emme varsinaisesti seurustelleet mutta tapailimme tiiviisti. kysyin silloin onko miehellä muita, hän sanoi että ei pidä muita jos tapailee jotain. viikon päästä siitä sain kuulla että hän oli tuonut jonkun hoidon kotiin yöksi baarista. en kai voinut valittaa, kun emme varsinaisesti olleet yhdessä?

aloimme sitten seurustelemaan, ja suhteen edetessä tuli esille, että mies tyydyttää itseään eksien kuvilla. niitä oli koneella monta kansiota. hän oli myös kerännyt materiaalia tuntemattomammilta tytöiltä mesen kautta.

sain myös suhteen edetessä tietää, että hän kuukausi tapaamisemme jälkeen lähetteli vielä viestejä entisille panoilleen, jotain pientä härnäämistä, ei kuitenkaan tapaamista, KAI.

vähän aikaa seurusteltuamme (n.2 kk)mies jätti minut sanoen että hän ei tiedä mitä rakkaus on, eikä ole koskaan ketään rakastanut. olin hänen ensimmäinen pitempi ja vakavampi suhde. suhteemme ei vielä silloin ollut kovin läheinen. surin eroa kuitenkin, koska pidin valtavasti tästä miehestä. jostain syystä..

eron aikana (2 kk) hänellä oli yksi panoseura. Hetkeä sen jälkeen hän kuitenkin alkoi lähentyä, ja palasimme yhteen. (olimme kokoajan yhteydessä erossakin)

miestä pelotti alkaa uudelleen, mutta aloimme silti. sitä onnea kestikin noin 5-6 kk, kunnes mies jätti minut taas, sanoen että jotain tyyliin "ei tunne tarpeeksi, on sekaisin, en ehkä ole hänen naisihanne, plaaplaa" ja että tykkää olla mielummin yksin. hänelle tuli taas siis vaihe, jossa hän oli hiljaa eikä osannut puhua mitään, vaan sulkeutui täysin.

tämä ero kesti kahdeksan tuntia. oven takana oltiin seuraavana päivänä.

siitä alkoi rakastaminen. mies kiintyi, itki, rakasti ja oli aivan mahtava. jotain mitä toivoin kokoajan, ja se tapahtui. matkaan tuli parin kk jälkeen taas mutka, mies jätti minut, sanoen, että hän haluaa olla yksin. taas ahdisti. tällä kertaa eroa kesti noin kuukauden. tällä välin hänellä oli yksi kaveripano. hienoa.

ja taas lähennyttiin. ja ollaan.

itse olen vaikuttanut eroihin omalla tavallani, selvitän asioita paljon, puhun ja jankkaankin, muistelen myös vanhoja, niinkuin näkyy. mies, jolle on vaikeaa olla yhdessä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan, on varmasti ahdistunut kanssani.

se, mitä toivon, on mielipide mikä sinulla heräsi tästä. mitä mietit miehestä? mitä minusta lukeman perusteella? tartunko pikkuseikkoihin vai onko minua oikeasti loukattu? miten elää menneisyyden kanssa ja miten tulevan. miten säilyä tervepäänä tästä kaikesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu