Tämä aihe aloittaa kaikenmaailman kritisoinnin, toivoisin rakentavia kommentteja.
Olen rakastunut renttuun, taas... en tiedä enään hakeudunko alitajuisesti tälläisten miesten seuraan, vai miksi tilanteeni näyttää vuosi vuodelta huonommalta miesrintamalla...
Olen rakastunut kihloissa olevaan nuoreen mieheen. Itse elän sinkkuna, ja jopa todenteolla muut miehet eivät hetkauta. Haluaisin tämän rakkaani omakseni. Emme paljon puhu hänen parisuhteestaan. Yritän olla kylmä ja erittäin tietoinen osastani, tämänhän piti olla vain hauskanpitoa, virikettä yksinäiseen elämääni. Ja nyt korvia myöten rakastunut persoonaan. Hän antaa vihjeitä, ei lupaile...kaikki on muodossa "ehkä"..."eihän sitä koskaan tiedä"
Eli te kakkoset jotka olette onnistuneet. Onko tämä pelkästä kemiasta, rakkaudesta..? Vai voiko tämän asian eteen tehdä erinäisiä peliliikkeitä?
Olen rakastunut renttuun, taas... en tiedä enään hakeudunko alitajuisesti tälläisten miesten seuraan, vai miksi tilanteeni näyttää vuosi vuodelta huonommalta miesrintamalla...
Olen rakastunut kihloissa olevaan nuoreen mieheen. Itse elän sinkkuna, ja jopa todenteolla muut miehet eivät hetkauta. Haluaisin tämän rakkaani omakseni. Emme paljon puhu hänen parisuhteestaan. Yritän olla kylmä ja erittäin tietoinen osastani, tämänhän piti olla vain hauskanpitoa, virikettä yksinäiseen elämääni. Ja nyt korvia myöten rakastunut persoonaan. Hän antaa vihjeitä, ei lupaile...kaikki on muodossa "ehkä"..."eihän sitä koskaan tiedä"
Eli te kakkoset jotka olette onnistuneet. Onko tämä pelkästä kemiasta, rakkaudesta..? Vai voiko tämän asian eteen tehdä erinäisiä peliliikkeitä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
tämä elämä.. ehkä kannattaa unohtaa ja siirtyä autaammille metsästysmaille. itseänikin kiinnostaa varattumies, mutta moraali ei anna periksi flirttiäkään..
et sinä sitä miestä oikeasti edes halua. Jos haluaisit sitoutua ylipäätään, et ois siihen ihastunut. Jos pääsisit ykköseksi, niin eiköhän se kiinnostus sultakin lopahtaisi, ellei miehellä sitten olisi koko ajan joku toinen, jonka kanssa voisit käydä kilpailua miehen huomiosta.
Ihan turhaan käytät energiaa sen tyypin saamiseen. Mitäs jos onnistuisit? Menisittekö naimisiin? Olisiko teillä oma pikku perheidylli? Olisiko ihanaa olla koko loppuelämä ko. ihmisen kanssa? Herttaista...joo, en usko, että sellaista haluat.
Opettele tavoittelemaan asioita, joihin olet henkisesti valmis.
Ei se ole uskon asia, kiitos kaunis tuomiosta mutta kyse ei todellakaan ole pelaamisesta haasteellisuuden puitteissa. Harkitsin kauan ja vakaasti ennenkuin mitään annoin tapahtua. Annoin periksi, ajattelin että pystyn olemaan kylmä ja pitämään vain hauskaa hauskan miehen kanssa. Se oli erittäin huono arvio.
Tulevaisuudesta en tiedä, naimisiin? en tiedä muuta kuin että olen palavasti rakastunut. Tämän vierestä on mahtava tunne herätä viereltä, nauraa yhdessä, jakaa asioita. En voi ennalta tietää voisiko olla ihanaa olla koko loppuelämä yhdessä. Kiitos kaunis edelleen, mutta olen opetellut elämään "carpe diem"-tartu hetkeen ideologialla, mielummin kuin kangistua ajan luomiin yhteiskunnallisiin perusnormeihin. Kysymykseen "Menisitkö naimisiin rahasta?" Vastaa tekopyhänä varmasti suurin osa ikäluokkiin katsomatta. Oletko miettinyt että suurin osa Suomenkin nuorista pareista ennen aikojaan tähän kiirehtivät, koska valtio tukee rahallisesti paremmin jos pieniin päin ovat, ja aika valtajoukko tästä ratkaisevasta syystä menevätkin. Ja vanhemmat uusiopariskunnat käyvät maistraatissa vain sen takia että jos liian kauan vitkuttelee asian kanssa niin valtio ei maksa toisen kuoleman sattuessa enään lesken eläkettä.
Eli pitkällisen vastauksen seuraamana, ei, en tiedä menisimmekö naimisiin. Mutta ethän viitsisi aloittaa provosoimaan perheidylli-ajatuksella. Parit avoliitot takana ovat tuoneet yhteisestä kodista ja suhteen ensivaikutelman haihtumisesta jo hieman perspektiiviä...opettele sinä myös olemaan tuomitsematta tietämättä paremmin taustaa, ellet osaa mitään rakentavaa ajatusta antaa?
jos en osunut oikeaan. Veikkasin vain omien kokemusten pohjalta, ei ollut tarkoitus loukata, vaan kyseenalaistaa. Naiset (myös itse) hakeutuvat MIELESTÄNI miesten, jotka ovat ongelmaisia(varattuja), seuraan, mikäli eivät itse ole henkisesti kypsiä perhe-elämään tms. Kysyn, en tuomitse/syytä tällä kertaa, että kannattaako pilata toisten liitto, jos ei ole itse valmis sen naisen asemaan, jota nyt petetään? Jos olet valmis, go for it!
Oletko koskaan kysynyt mieheltä, mitä hän haluaa elämältä? Mikäli hän on jo kihloissa/avoliitossa, on hän ainakin joskus halunnut sitä naimisiinmenoa ja perheidylliä. Sori, mutta mun mielestä mihinkään oikeasti vakavaan suhteeseen ei saa lähteä "carpe diem"-periaatteella. Tai saa, mutta se on vastuutonta niitä kohtaan, jotka haluavat suhteiltaan enemmän kuin avoliittokokeiluja.
Tietysti se mies (ainakin tuon pettämisen perusteella) on luultavasti itsekin carpe diem-tyyppiä...ja jos kaksi carpe diem-ihmistä saavat toisensa, siitä syntyy carpe diem-suhde. Eihän se ole sen huonompi tapa elää, mutta jos haluaa kestävyyttä suhteelta...ja siinä on se moraalinen ongelma, että te rikotte jo syntyneen pysyvämmän suhteen, tai ainakin sen yrityksen.
Sinun rakastumisesi, sekin on vain tunne. Kuten kirjoitit itsekin tietäväsi, se tunne katoaa. Sitten pitää olla oikeasti tahtoa kestää se arki sen ihmisen kanssa. Kestää se tylsistyminen, kestää se että mies tod.näk. pettää myös sinua.
Itseäni ei ole kukaan pettänyt, eli en ole mikään katkeroitunut tuomitsija. Kirjoitan siksi, että olen ollut aika samanlaisissa mahdottomissa tilanteissa ja takana myös ne 2 avoliittoa, sekä nuo (anteeksi, TÄSSÄ TAPAUKSESSA mielestäni lapselliset, itsekkäät ja vastuuttomat) carpe diem- ajatukset. Carpe diem- ihminen olen itsekin, mutta en enää ihmissuhteissa. Koitan vain säästää muita. Koita sinä kestää sitä, että saat tuomioita, jos olet tuohon tilanteeseen itsesi järjestänyt. Sillä eihän tuo ole oikein, niinkuin itse tiedätkin.
myös viestieni aggressiivisesta sävystä....vtuttaa vaan nykyään kaikki typerät ihmissuhdesäädöt ja se on ihan oma henkilökohtainen ongelmani. Ei pitäisi lukea tällaisia palstoja.
Lisään kuitenkin vielä sen (ja tämä on vain Sinua ajatellen), että ei se mies sinua halua muuhun tarpeeseen, kuin sen rakastumisen tunteen kokemiseen. Jos olisit miehelle oikeasti parempi kuin se ykkönen, olisitte jo yhdessä.
Varsinkin viimeinen lauseesi oli upea niitti. :D
näkökulmasta. Varmaan aivan turhaa puhetta, mutta en ikinä pystyisi luottamaan naiseen joka varattuna pitäisi "hauskaa" kanssani. Jos pettää jotakuta, pettää myös toisen kerran. Putkiaivo logiikkaa. Niin joo, voihan tuo teidän hauskanpito olla toki vaan kahvittelua, joten sitten tämä viesti oli turhaakin turhempi.
Myöskään naisena en voi kuvitella tilannetta, että olisin kiinnostunut sellaisesta miehestä, joka vakituisesti pettää kihlattuaan. Vahingot ja syrjähypyt voi vielä jotenkin antaa anteeksi, mutta tässä on kai kyse jatkuvasta suhteesta. Kuvitteletko, että tämä mies olisi sinulle uskollinen?
Jos minulla olisi niin kusipää mies, että kävisi vieraissa, vaikka kotona on mukavaa ja tullaan juttuun jne. niin haluaisin mielelläni tietää asiasta. Varmasti ukko on vapaalla jalalla, kun tongit tyttöystävän numeron esille ja soitat ja sanot, että miehelläs on toinen.
pistä valitsemaan tai homma on ohi, sinuun tulee sattumaan tässä touhussa ennen pitkää eniten.
Halusin myös muistuttaa, että et saa miehestä uskollista itsellesikään, voit olla ykkösnaisena hänen kanssaan tulevaisuudessa samanlaisessa asemassa, eli hän vehtaa sinun ja jonkun toisen välillä, oletko valmis ottamaan sen riskin? Minä en ikinä huolisi miestä, joka touhuaa minun kanssani ja jolla on jo kihlattu. MInä en uskoisi juttuja tyyliin me riidellään aina ja on kurjaa kotona jne. Hän olisi jo jättänyt kihlattunsa, jos elämä hänen rinnallaan on paskaa, varsinkin sinut tavattuasi. Rakkaus sokaisee sinua nyt, enkä tuomitse sinua tilanteesta, noin voi joskus käydä. Toivon kuitenkin, että otat nyt realiteetit silmiesi eteen. MItä hemmetin vedätystä se sellainen on, että lupailee ehkä joskus tulevaisuudessa?Hän haluaa sinusta vain seuraa ja seksiä,eikä todellakaan ole aikeissa vielä jättää naistaan.
pääsisitkin ykköseksi nykyisen ykkösen paikalle niin nykyisestä ykkösestä tulisi kakkonen ja myöhemmin kakkosen tilalle tulisi uusi kakkonen ja hänkin haluaisi ykköseksi ja sitten kun viimein onnistuisi niin sinusta tulisi jälleen kakkonen.
Eikö olekin monimutkaista?
Toosi tyhmä. Miten ihmeessä olet joutunut tommoseen tilanteeseen? Alunperinkinkö tiesit että mies on varattu?
hm...Mä sekaannuin kerran mieheen joka oli vasta juuri eronnut, ja sekin oli jo moka. Tiesin sen heti alussa mutta kun oon semmonen kantapäänkautta oppija, että piti kai kokeilla kepillä jäätä.
Nyt on käyny käkä, kun olen sekaantunut mieheen joka on ollut pari vuotta sinkkuna ennen mua. Tässä ei ole mitään "ehkä" juttuja. Molemmat osaa ja tykkää olla itsekseenkin ja yhdessä ollaan koska tykätään olla. Toi sun "ukkos" on joku pelimies ja sisimmässään jotenki ei kauheen eheä persoona. Ei varmaan osaisi elää hetkeekään itsekseen. Ota joku jolla on aivot ja selkärankaa.
Tää sun viesti oli jotain aivan uskomattoman ihanaa. Mä oon roikkunu kohta puolitoista vuotta yhdessä varatussa miehessä, johon oon ollu tosi rakastunut. Äijä vaa soutaa ja huopaa, ja mua on alkanu pikkuhiljaa tympiä tosi pahasti. Sun sanat jotenki osu tosi oikeeseen kohtaan mua, ja nyt tuntuu yhtäkkiä todella selkeeltä, että mun pitää jättää tommonen kusipää oman onnensa nojaan. Harmittaa se sitten, ku ei saakaan enää mua. :D
Tekosi on yksiselitteisesti moraalisesti väärin.
Uskottomuusdraamojen syylliset osapuolet kohtaavat varsin usein ympärröivän yhteisön halveksuntaa.
Sinua ympäröivä tuttujen ja sukulaisten yhteisö karsastaa varmasti käytöstäsi joten kannattaa pitää asia omana tietonasi, ellet halua luonteesi uudelleenarviointia kannaltasi varsin epäedullisella tavalla.
Ensinnäkin, moraali ei ole yhteiskunnallisia normeja ja käyttäytymismalleja mukaileva, vaan jokaisella on erilainen käsitys moraalista. jos et pysty hyväksymään tätä tosiasiaa.
Toiseksi, en ole tullut elämään tätä elämää muille, vaan ainoastaan itselleni. Ei vaikuta minun onneeni tai statukseeni elämässä mitä ympäröivä yhteisö siitä ajattelee, tai varsinkaan sinunlaisesi ihmisten yksiselitteiset näkökannat. Tämä ei ole provo, enkä halua halveksia sinua, vaan muistuttaa että antaa kaikkien kukkien kukkia.
Minua ympäröivät tuttujen ja sukulaisten yhteisö ovat olleet avomielisiä ja tukevia, jopa äitini pitää herrashenkilöstä, sormuksen kanssa tai ei, mutta jaksaa muistuttaa minulle faktoista, tottakai =) Luonteeni uudelleenarviointia ei tarvitse toteuttaa, koska ympäröivät ihmiset tuntevat minut, osaavat antaa mielipiteensä, tuomionsa sekä tukensa ilman ylemmyydentunnetta. Jos joku haluaa uudellenarvioida minut, niin on siihen vapaa, se ei maailmaani kaada. Tiedän kuka olen ja mitä edustan, ja se riittää minulle =)
Jokaisella on omat moraalikäsityksensä, olet oikeassa. Psykopaateillakin.
Tämän kulttuurin moraali kuitenkin tuomitsee sinun ja miehen teot. Yhteisössä ei voi elää vain itseään varten joutumatta koskaan vastuuseen siitä. Voisinhan minäkin alkaa huvikseni tappamaan ihmisiä, perustellen sen olevan oman moraalini mukaan oikein. Minun moraalinihan ei ole huonompi kuin muiden...onko tuollainen ajattelu ja ajattelun käytäntöönpano tosiaan mielestäsi oikeutettua?
Vaikutat tekstiesi perusteella joko vain kypsymättömyydestä johtuen itsekkäältä tai sitten huonommassa tapauksessa tunnevammaiselta. Jokainen terve ihminen myöntäisi tekevänsä vääryyttä tilanteessasi. Jos et edes sitä kykene myöntämään...Tietysti ymmärrän, että rakastuneet huijaavat itseään, mutta yritä nyt silti edes ymmärtää, että toisen loukkaaminen on aina väärin, siis ainakin tämän maailman moraalitajun mukaan. Oli kyseessä sitten pettäminen, pahoipitely tai mikä vaan muita loukkaava.
Älä suotta sotkeennu toisten suhteisiin. Minulla itselläni on siitä niin huonot kokemukset että ei kannata. Täten et aiheuta mielipahaa muille ja ehkä säästät itsesikin siltä. Usko minua, tiedän mistä puhun.
Huolehtiva kaunis kommentti, mutta taidan olla yli sen vaiheen että voin enään kääntyä. Tiedän että aiheutan mielipahaa, ja loppupeleissä eniten varmasti itselleni. Mutta ihminen kaipaa toista, ja sen pituinen se.
mä olen nähnyt vastaavia tapauksia NIIN monta omassa lähipiirissäni.. ja kertaakaan mies ei ole jättänyt ykköstään, ja ystäväni sydämet ovat särkyneet. joka kerta käy näin, eivät ne niistä suhteistansa lähde. ovat niin raukkoja, että pelkäävät jäävänsä yksin. unohtakaa hyvät ihmiset varatut miehet, jos teillä on edes pieni itsesuojeluvaisto tallella. ei ole keinoa, millä saisitte ne miehet itsellenne, uskokaa. älkää hakatoko päätänne seinään.
Hmm...tässäpä sulle hyvä neuvo unohda...Tulet olemaan ikuinen kakkonen.
pettävän miehen, ei sullakaan kovin hyvin mee jos tyydyt paskaan:) .Vaika saisit hänet luuletko hänen olevan uskollinen sulle..