Jos mies on käyttänyt aikaansa parisuhdetematiikan ymmärtämiseen, keskustellut asioista muiden kanssa, tutkaillut ja havainnoinut ja sitten näistä kertoo julkisesti, on naisten ensimmäinen ja viimeinen kommentti tätä luokkaa: "älä yleistä", "ei kaikki naiset jne...", "MINUN kohdallani ei pidä paikkaansa...", "hanki elämä..." jne. jne. Missä lauseessa on selkeä kritiikki itseä ja mahdollisia heikkouksia kohtaan? Olen itse ihminen, joka haluaa keskustella avoimesti ja nostan esiin myös omatkin heikkouteni. En suinkaan ole mikään loistoyksilö mutta ihmisenä silti tasapainoinen ja ymmärtäväinen ympäröivää maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Pyrin olemaan mahdollisimman kuuliainen elämälle, ns. hyvä ihminen.
Mutta palatakseni takaisin noihin seikkoihin.
Miehen tulee osata lukea naisen eleistä ja ilmeistä (ilm. näistä koska ennustajanlahjoja ei ole) mitä hänen päässään milloinkin liikkuu ja silloinkin ne ovat piilotettu symbolisten piilomerkitysten taakse. Kuinka voisi keskittyä vain suomeksi puhumiseen ilman, että täytyy arvailla naisen aatoksia?
Myös sosiaalisenaolemisen ristipaine rasittaa. Kuinka kyetä olemaan joka välissä aktiivinen, keskustelunhaluinen ja kaikkien ihmisten ympäröimänä? Monesti miehet ovat töissä, jotka ovat huomattavasti raskaampia kuin naisten työt (tämä ei ole sukupuolirasismia nyt). Tästä johtuen mies on monesti myös väsyneempi päivän päätteeksi kuin nainen. Rauhoittumisen ja hiljentymisen tarve on paljon suurempi kuin naisen. Yleinen ristiriitatilanteiden aiheuttaja.
Mielestäni tätä keskustelua tulisi laajentaa mahdollisuuksien mukaan. Lisäkommentteja, ajatuksia yms. Ei miel. väitteitä yleistämisestä.
Mutta palatakseni takaisin noihin seikkoihin.
Miehen tulee osata lukea naisen eleistä ja ilmeistä (ilm. näistä koska ennustajanlahjoja ei ole) mitä hänen päässään milloinkin liikkuu ja silloinkin ne ovat piilotettu symbolisten piilomerkitysten taakse. Kuinka voisi keskittyä vain suomeksi puhumiseen ilman, että täytyy arvailla naisen aatoksia?
Myös sosiaalisenaolemisen ristipaine rasittaa. Kuinka kyetä olemaan joka välissä aktiivinen, keskustelunhaluinen ja kaikkien ihmisten ympäröimänä? Monesti miehet ovat töissä, jotka ovat huomattavasti raskaampia kuin naisten työt (tämä ei ole sukupuolirasismia nyt). Tästä johtuen mies on monesti myös väsyneempi päivän päätteeksi kuin nainen. Rauhoittumisen ja hiljentymisen tarve on paljon suurempi kuin naisen. Yleinen ristiriitatilanteiden aiheuttaja.
Mielestäni tätä keskustelua tulisi laajentaa mahdollisuuksien mukaan. Lisäkommentteja, ajatuksia yms. Ei miel. väitteitä yleistämisestä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Ei miel. väitteitä yleistämisestä. "
Loistavaa logiikkaa! :D "Yleistän, mutta juuri siitä ei ole lupa puhua vaan vain niistä asioista jotka minulle sopivat."
Suurin ongelmasi on kai nyt se että olet foorumilla jossa sana on vapaa ja ihmisillä on muitakin kuin sinua miellyttäviä tai myötäileviä meilipiteitä. .
Tosiaankin unohdin listassani mainita tuon vedon, "haluat vain myötäileviä mielipiteitä". Logiikkasi mukaan kaikki muu on sitten yleistämistä? Ensinäkin, olin toivonut että otettaisiin kantaa noihin ajatuksiini, eikä juuri tähän iänikuiseen yleistämisjuttuun. Jos olen väärässä, niin ok mutta haluaisin kuulla mielipiteitä laajeminkin. Niin ja juuri naisten mielipiteet kiinnostaisivat kovasti, ellei ne aina olisi tuota luokkaa, miten aloituskirjoituksessani mainitsin.
... arvostelee häntä täysin asiallisesti ja pätevin perusteluin. Kaikille on varmasti tuttuja tilanteet, joissa kaksi naista alkaa tappelemaan keskenään. Paikalla olevat miehet reagoivat tilanteeseen joko siirtymällä sivuun tai yrittämällä rauhoitella tilannetta kiltisti, kuin koiranpentu.
Olen huomannut, että naisten tappelut on niitä kaikkein innokkaimpia. Miesten väliset tappelut on yleensä pelkkää lapsellista uhoamista: "Kyl mä sut voitan tappelussa koska vaan". Miehillä on harvemmin kyse muusta, kuin pikkupoikien asteelle jääneiden kukkopoikien pelleilystä.
Mutta naisten välistä tappelua vielä paljon pahempi on se, jos se onkin mies, joka nousee naista vastaan. Nainen ei tiedä pahempaa loukkausta, kuin sen, että joku mies julkeaa kritisoida Pyhää Naista, joka on kaiken arvostelun yläpuolella.
Ja sitten sanaharkan päätteeksi, kun nainen huomaakin olevansa alakynnessä miehelle ("Mitä ihmettä, minunhan pitäisi naisena päihittää mies sanallisesti!") otetaan perinteisen keinot käyttöön; nainen alkaa itkeä tai herjaa miestä helpoilla kommenteilla: sovinisti, naisten pelkääjä ja/tai naisten vihaaja, tosikko, riidan haastaja jne...
Tämä on nähty monta kertaa, niin parisuhteessa kuin parisuhteen ulkopuolella:
"Ja sitten sanaharkan päätteeksi, kun nainen huomaakin olevansa alakynnessä miehelle ("Mitä ihmettä, minunhan pitäisi naisena päihittää mies sanallisesti!") otetaan perinteisen keinot käyttöön; nainen alkaa itkeä tai herjaa miestä helpoilla kommenteilla: sovinisti, naisten pelkääjä ja/tai naisten vihaaja, tosikko, riidan haastaja jne..."
Nainen varaa itselleen oikeuden ad hominem argumentointiin, eli vastapelaajan persoonaan käymisen. Mies ei sitä saa käyttää, ja jos käyttää, niin sekä nainen että muut ihmiset ympärillä (myös miehet) tuomitsevat miehen.
Ei ole totta, ei päde muhun, eikä siten varmaan moneen muuhunkaan naiseen.
p.s. Yleensä noin on toimineet mun pari exää(=miehet)..
Älä viitsi yleistää, ei kaikki naiset todellakaan ole tuollaisia. Minä ainakin suhtaudun kritiikkiin asiallisesti ja pohdin realistisesti omia heikkouksiani.
Sinun todellakin kannattaisi hankkia elämä, ettet jumiutuisi pysyvästi tuollaiseen naisvastaiseen ajattelutapaan.
vain yhden miehen mielipiteestä ja varsinkaan naisvastaisuudesta. Se itselläkin on mennyt juuri siihen että kun ei tuota myötätuntoa ja vastinetta yrityksistä huolimatta saa, on itse tullut uskomattoman kylmäksi ja suorastaan vihaan naisia välillä tosissani. Kaikki johtuu vain siitä ettei aikoinaan heikkoa itsetuntoa kukaan edes yrittänyt kohottaa mitenkään, apuja en ole naisilta saanut vaikka toisinpäin kyllä. Lisäksi kannattasisi varmaan ruveta juomaan jotta tuota myötätuntoa ja rakkauttakin saisi, ei tällä tavalla tule mitään.
Kun kaiken on yrittänyt toisten hyväksi tehdä saamatta itse yhtään mitään kuin halveksuntaa ja aliarvostamista niin ei tarvitse ihmetellä aikamoista vihaa naisia kohtaan välillä.
Seuraava askel on suoranainen väkivalta, saa nähdä koska siihen turvaudun.
Eikä tarvi tulla väittämään väkivaltaiseksi, luonne on tai oli ennen hyvin sovitteleva ja ymmärtävä; ämpäri on vain täynnä.
No, ei kukaan minunkaan itsetuntoani tullut pohjamudista ylös hinaamaan, kun poijjaat oli sitä sinne jo kouluajoista asti polkeneet. On parempi olla itse oma paras kaverinsa, kuin odottaa, että joku tulee ja hokee "ai ai, kun olet ihana, vitsi kun olet kaunis/komea, älysi leikkaa kuin partaveitsi..."
Myönnät vihaavasi naisia, muttet myönnä kirjoituksessani mitään naisvastaisuutta?
Hei, jos ei ole onnistunut naisten kanssa, niin se välttämättä ei ole naisten vika, sori nyt. Mutta onneksi on terapian mahdollisuus.
ja itsetuntoa etsit? Kuka nyt jaksaisi itsetunnotonta ihmistä, jota pitäisi koko ajan pönkittää. Mene terapiaan, sieltä saat myötätuntoa ja toivon mukaan vähitellen myös itsetuntoa.
" Mene terapiaan, sieltä saat myötätuntoa ja toivon mukaan vähitellen myös itsetuntoa."
Ai että nää palstan vastaajat osaa olla fiksuja (oikeammin helvetin näsäviisaita vittuilijoita).
Kuka jaksaa itsetunnotonta ihmistä? Jo se että joku nappaisi itsetunnottoman ihmisen, on omiaan kohottamaan tämän itsetuntoa! Ei tarvitse kokoajan pönkittää, jo pieni alkustartti riittää!!! Ei se lainkaan juolahtanut ahdasmieliseen mieleesi?
Sinä, sen sijaan että vittuilet muille, koitapa mennä peilin eteen ja kurkkaa, et sinäkään täysin viaton ole! Ehkä itsetunto menee juuri sun kaltaisten vittuilijoiden vuoksi, tai sellaisten naisten vuoksi jotka nauraa ja ilkkuu kun ei olekaan mr. universum ja alfauros! Vaan aivan tavallinen ihminen. No, kai pitää vissiin alkaa kulkea nokka pystyssä ja olla kuin euroopan omistajat niinkuin muut. Juuri ne joita halveksin (siis siitä että ollaan niinkuin oltaisiin kuninkaita ja kaikkein ylimmäisiä).
Jos on tosi pahoja itsetunto- tms. ongelmia, ei oikeasti ole mitenkään ihmeellistä mennä niistä jollekin juttelemaan. Jos odottelee sitä pönkitystä joltain tuntemattomalta, saattaa joutua vähän odottelemaan. Se nyt vaan on niin, että vaikka jotain hoivaviettejä naisilta saattaa löytyäkin, niin naiset eivät pidä miehistä, jotka eivät omastakaan mielestään kelpaa kellekään.
voisi olla se että joku nainen ottaisi ennakkoluulottomasti? Usein noi ongelmat paranee ihan sillä että joku nainen vaan nappaa, siihen katsomatta että onko sitä itsetunto-ongelmaa vai ei.
Sitä mä kyllä ihmettelen että naiset valittaa miehistä joilla on huono itsetunto, sitten valitetaan siitäkin jos joku mies on mielestään hyvä niin naiset sanoo "luulet olevas luojan lahja naisille"....
Jos on huono itsetunto, ei oikein osaa tai uskalla olla oma itsensä. Ei siitä silloin oikein saa mitään irti. En nyt puhu mistään ujoudesta, vaan sellaisesta että oikeasti uskoo ettei kelpaa kellekään naiselle. Miten sitä sitten nainenkaan uskaltaa siihen hommaan lähteä jos toinen on omasta mielestään ihan toivoton tapaus.
Hyvä itsetunto on eri asia kuin itserakkaus, itserakkaista usein sanotaan heidän luulevan olevansa jumalan lahja. Hyvästä itsetunnosta ei ainakaan täälläpäin ole ollut tapana valittaa.
Entäpä jos jollakin miehellä saattaisi olla se ponnahduslautana siihen itsetunnon kohoamiseen että joku nainen vaan ennakkoluulottomasti ottaisi hänet, välittämättä hänen itsetunto-ongelmistaan? Eli ei mitään niin vakavaa itsetunto-ongelmaa olisi ettei sitä sen oikean ilmestyminen kuvaan voisi parantaa. Tuo on nimittäin itseään ruokkiva automaatti, jos naisille ei kerran kelpaa heikkoitsetuntoinen mies, niin miten ihmeessä mies voi sitä itsetuntoa alkaa kasvattaa muutenkaan, sehän vain pahenee.
Eikä hyvä itsetunto ole mikään automaattinen lahja jokaiselle joka vaan on olemassa, muut ihmiset voi sen rusentaa tai toisaalta myös kohottaa. Tiedän, koska itselleni on noin käynyt, muut rusentaneet koska antaneet ymmärtää ettei musta ole mihinkään (vaikka tosiasiassa en ollutkaan huonompi) vaikkapa silkasta pahuudestaan tai kateudestaan!
Usko pois, kyllä ympäristöllä ja muilla ihmisillä, myös naisilla voi olla uskomaton vaikutus siihen millainen miehen itsetunto on!
Eipä sitä kukaan noin vaan itse voi alkaa kasvattaa, huono itsetunto ei tietenkään tarkoita etteikö voisi silti rakastaa itseään ja hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on. Kyse onkin MUIDEN HYVÄKSYNNÄSTÄ, hyväksytkö sinä minut sellaisena kuin olen jne. Siksi on tärkeää ettei liikaa tuohon itsetuntoon kiinnitettäisi huomiota, monella miehellä kun se alkaa olla muutenkin jo huonossa kunnossa ja sitä vaan pahentaa jos syrjitään heikon itsetunnon takia. Varsinkin kun jokapaikassa vaan toitotetaan ulkonäön ja urheilullisuuden merkitystä, sekä varakkuutta ym. ja moni ei kuitenkaan noita kriteereitä täytä.
Tajuatko mitä ajan takaa?
tai sitten en :)
Kyllä siis ainakin omassa kaveriporukassa otetaan ihmiset ihan sellaisina kun sattuvat omassa elämäntilanteessaan olemaan, hyväksytään ja kannustetaan. Mutta itse en välttämättä osaisi alkaa osoittamaan romanttista kiinnostusta vieraalle miehelle, jolla ei olisi itsetuntoa, tai miksi sitä nyt kutsuisi (itseluottamus?) sitä jotenkin hakea. En tiedä puhutaaanko me nyt edes yhtään samasta asiasta..
"huono itsetunto ei tietenkään tarkoita etteikö voisi silti rakastaa itseään ja hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on. Kyse onkin MUIDEN HYVÄKSYNNÄSTÄ"
Mä jotenkin kuvittelin että itsetunnolla olisi jotain tekemistä ITSEnsä kanssa? Äh, alan olla niin väsy ettei osaa kommentoida. Sen mä kyllä allekirjoitan että itsetunto voi kolhiintua muiden tekemisistä ja sanomisista, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä että se ei siitä voisi normalisoitua ilman että joku muu sitä pönkittää. En tiedä.
Siis se että sinä itse olisit valmis hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet mutta saat jatkuvasti MUILTA torjuntaa ja tämä johtaa erilaisiin ajatuksiin siitä että sinussa on jotain vikaa kun et kelpaa. En tiedä onko itsetunto tuossa se oikea sana, en tiedä onko oikeaa sanaa olemassakaan...kenties juuri se muiden hyväksyntä.
Sinulla on hyvin jos kaveriporukassasi on kannustava ja tukeva ilmapiiri, ja niin pitää ollakin. Itse sen sijaan olen ollut sellaisessa ympäristössä jossa ei ole ymmärretty tukea ja kannustaa, sen sijaan on saanut vain ilkkumista ym. jopa ihan työpaikassa, sukulaisissa ym. en tiedä onko se kateutta vai mitä lie mutta aina on joku koittanut rusentaa itsetuntoa.
että jos sinut on kerran rusennettu maanrakoon niin miten sinä YKSIN sieltä pääset pois ellei sulla ole ketään siinä auttamassa. Siksi olisi hyvä jos ihmiset ennakkoluulottomasti alkaisi hyväksymään toisen, eikä katsoisi että jaahas: itsetunto-ongelma, ei kelpaa koska tämä johtaa vaan siihen että entistä pahemmin voi tuo toinen ihminen! Kyllä siinä tarvitaan toista ihmistä, usko pois!
meininki! Ihmiset nyt on vaan aika hirveitä. Se on hyvä kuitenkin että tajuat että ne on ne urpot vaan, jos kuitenkin itse tiedät ettei mitään syytä kiusanteolle ole. (Ei sille ikinä ole.) Toivotaan että jatkossa pääset parempiin kuvioihin mukaan. Mä lupaan omalta kohdaltani yrittää ymmärtää kolhittuja, vieraitakin, enemmän!
Se että ymmärtää. Jos ihmisillä olisi enemmänkin ymmärrystä eikä vaan tuijoteltais omaan napaan ja vittuiltais niin ehkä tää maailma olis vähän parempi paikka ja heikkoitsetuntoisiakin olisi huomattavasti vähemmän. Mutta se on tää kilpailuyhteiskunta tätä, kaikesta kilpaillaan ja ollaan valmiita vaikka myymään oma mutsi että päästään tavoitteeseen. Tosin tämä on vasta 90-2000 luvun ilmiötä, tuo oma systeemini juonsi juurensa jo 70-80 luvulle ja siinä syynä vain se että väärät ihmiset ympärillä, ymmärtämättömiä ja kateellisia ihmisiä, niin kavereissa kuin sukulaisissakin.
Tästä päästään alkutilanteeseen: joskus se että menee jonkun esim. terapeutin tai psykologin juttusille voi auttaa. Voi kelailla ne paskat tapahtumat jonkun toisen ihmisen kanssa ja tämä voi auttaa huomaamaan että se rusentaja siinä oli se huono ihminen, itteään ei tarvitse syyttää. Ja olo voi alkaa kohentua. En tiedä tuleeko tän sun tapauksessa kuuloon, mutta yleisesti.
Mutta edelleenkin, mä ainakin jatkossa yritän hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ne on. Ja jeesata mäessä, jos tilanteen huomaan.
mun tapauksesta niin muuten menisi ihan ok, ei mulla sentään niin huono itsetunto ole että enää niiden paskojen nuoruuden kavereiden tai sukulaisten sanomisista kärsisin, olen päässyt yli enkä ole niihin edes yhteydessä. Mutta kieltämättähän se pistää aina miettimään kun tulee uudet pakit että mikä mättää, miksi en hänellekään kelvannut jne. mutta eikö se ole ymmärrettävääkin.
Se on hienoa että koitat suhtautua ymmärtävämmin ihmisiin joilta se itsetunto on riistetty, jokainen ansaitsisi ihmisarvoisen elämän.
Valitat, että naisilla on liian kovat vaatimukset miesten suhteen. Jos katselet ympärillesi, huomaat kuitenkin, että harva pariutuneista miehistä on mister Finland, miljonääri tai muutenkaan kovin "übermies". Ihan tavallinen, rehti mies kelpaa useimmille.
Mutta entä omat vaatimuksesi/odotuksesi toista ihmistä kohtaan? Jos odotat parisuhteen olevan jonkinlainen laastari, joka pelastaa itseluottamuksesi, tulee vastapuoli olemaan kovilla. Positiivinen huomio vastakkaiselta sukupuolelta voi kyllä pönkittää itsetuntoa, mutta jos varaa ainoastaan siihen, pakit aiheuttavat jatkossakin "romahduksen".
Fakta on, että joudut itse työstämään ongelmaasi, ei sitä kukaan muu pysty puolestasi ratkomaan.
Tietysti jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, miten torjuu ihmisen, jota ei koe kiinnostavaksi. Ei tarvitse olla tyly tai ylimielinen saadakseen viestin perille (humalaiset ovat tosin joskus poikkeus...).