Olen ymmärtänyt, että yhtä hyvän näköiset ihmiset omaavat samanlaiset sosiaaliset käyttäytymismuodot ja siksi viihtyvät toistensa seurassa.
Olen myöskin lukenut, että ihminen haluaa itselleen samaa ulkonäöllistä tasoa olevan ihmisen. Minua sanotaan hyvän näköiseksi ja omasta mielestänikin sitä olen, mutta vastakkaisen sukupuolen jäsenet eivät juurikaan hakeudu seuraani, vaan itseasiassa hyljeksivät minua. Onko siis rimani liian alhaalla?
Olen huomannut, että kauniit ihmiset ovat usein kusipäitä. Minä en halua kusipäiden seuraa, koska vaikka olenkin hyvän näköinen, en ole kusipää. Tavallisen näköiset eivät kuitenkaan minua halua, joten mistä löydän ei-kusipään ja hyvän näköisen?
Olen myöskin lukenut, että ihminen haluaa itselleen samaa ulkonäöllistä tasoa olevan ihmisen. Minua sanotaan hyvän näköiseksi ja omasta mielestänikin sitä olen, mutta vastakkaisen sukupuolen jäsenet eivät juurikaan hakeudu seuraani, vaan itseasiassa hyljeksivät minua. Onko siis rimani liian alhaalla?
Olen huomannut, että kauniit ihmiset ovat usein kusipäitä. Minä en halua kusipäiden seuraa, koska vaikka olenkin hyvän näköinen, en ole kusipää. Tavallisen näköiset eivät kuitenkaan minua halua, joten mistä löydän ei-kusipään ja hyvän näköisen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tuo viesti oli täynnä sitä ihteään, nimittäin naisen logiikkaa.
Mikä on se mittari, jolla mitataan ihmisten hyvännäköisyyttä? Onko arviointiin olemassa oikein jotkut viralliset ja yhteisesti hyväksytyt kriteerit? Minä olen aina kuvitellut, että kauneus on katsojan silmässä: Yhden mielestä joku on huippukaunis, toisen mielestä tavis, kolmannen mielestä jotenkin oudon näköinen, neljännen mielestä suorastaan ruma jne. Esimerkiksi Calista Flockhart on monien mielestä todella kaunis, mutta minun mielestäni oudon näköinen/ruma.
En myöskään ymmärrä miksi saman näköisillä ihmisillä olisi samanlaiset sosiaaliset käyttäytymismuodot. Sosiaalinen käyttäytyminen johtuu ihmisen persoonallisuudesta, kasvatuksesta, sosiaalisesta asemasta, ympäristöstä, nautitun alkoholin määrästä jne, mutta ei ulkonäöstä.
Mutta mutta, jos kerran monet eri ihmiset sanovat jotain hyvän näköiseksi, niin eikö se silloin ole jotenkin yleisesti totta?
Ajan takaa sitä, että kauniita ihmisiä kohdeltaisiin jotenkin kauniin ihmisen "vaatimalla" tavalla, jolloin pinnalliset seikat korostuvat kommunikaatiossa ja syvällistä yhteyttä ei pääse syntymään.
Pitänee paikkansa kuitenkin vain silloin kun kauneus (tai varmaan lähinnä muilta tulleet kehut) on kihahtaneet hattuun. Kaipa silloin ihminen alkaa ajatella, että hänen kuuluu käyttäytyä jotenkin erikoisella tavalla, esimerkiksi viettää aikaa pintaliitopaikoissa muiden kauniiden seurassa ja keskustella vain pinnallisista asioista. Olen itse huomannut, että minua katsotaan kieroon ja väki liukenee ympäriltäni nnenäänsä nyrpistäen, jos yritän puhua pintaliitopaikassa syvällisempiä asioita. Sellaisia, jotka herättävät keskustelua kaljakuppiloissa rumemman ja köyhemmän väestönosan keskuudessa.
Luulen että kommunikaatiota säätelee kuitenkin paikka, eikä ihmiset sinänsä. Yökerhostaan irrotettuna kauniskin ihminen saattaa kyetä keskustelemaan ihan fiksusti.
Eli kannattaa yrittää lähestyä kauniita ihmisiä jossain muualla kuin pinnallisissa paikoissa, joissa älykkyyden ja syvällisyyden näyttäminen on kauhistus.
paskan jauhaminen, mene katsoo itseäsi OIKEIN tarkasti peilistä, and live and let live.
Kaunista kohdellaan niin, että hän saa epämiellyttävän ulkonäön omaavaa helpommin mahdollisuuden näyttää kyntensä. Oli sitten kyse miehestä ja naisesta tai työpaikkahaastattelusta. Kauneus vaikuttaa vastassa olevaan ihmiseen myönteisesti ja kaunis saa mahdollisuuden avata suun ja näyttää onko mitään muuta tarjottavana.
Jos ei ole muuta, niin ei se kauneuskaan pitkälle riitä yksinään.
"Minua sanotaan hyvännäköiseksi ja omasta mielestänikin sitä olen, mutta vastakkaisen sukupuolen jäsenen eivät juurikaan hakeudu seuraani vaan itseasiassa hyljeksivät minua. Onko rimani siis liian alhaalla?"
Näppituntumalla väittäisin, että yhtä hyvän näköiset vetävät toisiaan puoleensa. Tämä taas kumoaa edelle kopioimani lauseen tekstistäsi. Ja että miksikö?
Oletko varmasti niin hyvän näköinen kuin annat ymmärtää vai onko kehujilla ollut ketunhäntä kainalossa? Sinua hyljekisittäisiin, jos rimasi olisi liian ylhäällä, ei alhaalla. Kauneus ei koskaan ole haitta, vaan silloin kyseessä voi olla korkeintaan sisäisen kauneuden puute.
Aloitus oli vain tuollainen ex-tempore purkaus. Tarkoitan naisten hyljeksinnällä sitä, että he eivät halua olla kanssani pitemmän ajan kanssakäymisessä, vaikka huomiota kyllä saan ihan riittämiin. Jotenkin minua pidetään pinnallisena ja siksi kartetaan. Siitä syystä ajattelin hakeutua muiden pinnallisten ei-kusipäisten joukkoon. Mistä löydän sellaisia? Siinäpä kysymys...
..yli kaiken, mutta menkööt nyt vastauskin, kun kerran luin ketjua.
Mulla ainakin on muutama näillä ns. 'länsimaisilla kriteereillä mitattuna' todella hyvännäköinen kaveri, eivätkä muut naiset heidän seuraansa tunnu hyljeksivän yhtään.
Inhoan oman ulkonäköni määrittelyä, enkä mielelläni haluaisi sitä tehdä ollenkaan, mutta sanon tässä yhteydessä, että myös itseäni on koko ikäni lähinnä kuvattu sanoilla "hyvännäköinen". Tiedä sitten, onko kuinka usein kyse ollut aidoista kehuista, vai ketunhännistä kainalossa, eikä tod. paljoa kiinnosta miettiäkään.
Jos muut naiset sua karttavat ap.,niin todennäköisesti kyse vois enemmänkin olla siitä, että millä tavoilla sä _ilmennät itseäsi_ ulospäin, kuin ulkonäöstäsi kuitenkaan... En väitä, että sä omaisit mitenkään välttämättä puutteelliset sosiaaliset kyvyt, tai että olisit pinnallinen pikkukananen (enhän tunne sinua), mutta ei se ulkonäkö _itsessään_ nyt NIIN karkoittava elementti voi olla, että muiden naisten hyljeksintä kohdallasi johtuisi ainakaan vain yksinomaan siitä. Kaikilla naisilla ei ole huono itsetunto, ja useimmiten kysymys ihmissuhteissa onkin niistä kuuluisista kemioista.;)
Toki: jos satut ap. esim. olemaan kovin nuori vielä, niin teinien keskuudessa esim. poikien suosikki saattaa hyvinkin joutua huonoon valoon ihan pelkän ulkonäkönsäkin takia. Väärin sekin.
Vasta viime aikoina olen itsestäni huomannut saman. Komeat sen sijaan synkkaavat samoilla aasltopittuksilla. Nuorempana luulin, että tavallisen näköinen mies on se oikea minulle.
Ajattelin aiemmin ehkä, että olen tavallisen näköinen, vaikkakin pienestä pitäen olen saanut kuulla monesta suusta olevani kaunis. Ehkä johtuu siitä, että itse pidan kauniina naisen kasvoina ihan eri tyyppiä kasvoa kuin mitä itselläni on.
Huomaa, että jos mies on sporttinen tai muuten vaan pitää sporttisista naisista. Tarkoitan kiinteä lihakset, niin sekin voi olla, mikä miehiä vetää puoleen.
Oma mieheni on tumma ja komea. Ja äskettäin tapasin miehen, joka on myös hirvittävän komea ja muistuttaa itse asiassa aika paljon miestäni. Joten nyt minulle on ainakin viimeistään selvinnyt minkälaiselle miestyypille olen kiinnostava. Ja se ei ole se tavallinen harmaa suomalainen mies!
KAuniissa naisissa on yksai huono puoli, vaikka ymmärränkin heitä. Jos naisten kauneutta voisi luokitella jotenkin, niin ei niin hyvän näköiset olisivat 4. ryhmä. He ovat epänaisellisia. Sellaisia on, vaikka minulla ei olekaan mitään heitä vastaan. 3. ryhmä tavallisen näköiset. Ne ovat tavallisen näköisiä. 4. ryhmä hyvän näköiset
Sellaisia perus pissiksiä. Ihan kivoja. 1. ryhmä Ne ovat sitä malli-osastoa. Kansainvälistä tasoa.
;Minä en luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella arvoasemiin, mutta olen huomannut, että mulla synkkaa lähinnä sen ykkös ryhmän kanssa. Mutsini on sitä ryhmää. Ongelmna on se, että sellaisen naiset ovat pelottavan itsevarmoja ja jotenkin kusipäitä. Kakkosryhmäläiset eivät minua huoli, joten mitä teen?
Kauneushan on katsojan silmissä. Monen mielestä nainen ei ole enää kaunis jos on anorektikko niinkuin moni malli. Saimi Nousianen on kansainvälinen kaunotar mutta harvan mielestä oikeesti kaunis...
Sanoisin hoikista naisista, että jos naisella on korkeat poskipäät, niin ei kannata olla kovin laiha (anorektinen). Tunnen yhden naisen, joka on erittäin hoikka, mutta ei anorektiselta näyttävä, koska hänellä ei ole korkeita poskipäitä. Hän on yksi niistä harvoista naisista, joden kanssa tulen toimeen ja hän on tajuttoman hyvän näköinen.
Jos noin on, niin enpä minä kovin kummoiselta sitten näytä.. Exäni eivät ole olleet mitenkään erityisen hyvännäköisiä ulkoisesti. Paitsi viimeisin miesystäväni oli kuin suoraan jostain mallitoimistosta.. niin täydelliset piirteet, ettei olisi keksinyt mitään muutettavaa, mut kusipäähän se oli :D
Se on valitettavaa, että nykyään kun ulkonäköä pidetään niin suuressa arvossa, niin ne kauniimmat ihmiset sitten kuvittelevat olevansa myös ihmisenä parempia ja "korkea-arvoisempia".
Mut määrittele tavallisen näköinen. Mitäpä jos lakkaisit itse olemasta niin pirun ulkonäkökeskeinen? Siksi ne sinua hyljeksivät, kun käyttäydyt juuri tuollain kusipäisesti, arvosi tuntevasti ja ajattelet olevasi muiden yläpuolella. Tuo asenne, että olet itse jotain enemmän ja ylempänä, kuin "tavalliset". Siinä se vika, sinun luonteessasi.
Itse en havainnut jutun aloittajan kirjoituksessa itse kehua tai "liikaa ulkonäöstä huolehtimista".
On se vaan fakta, jos olet kaunis, niin olet kaunis!
Sen saa lahjana syntyessään, tavallaan!
vaikka itse tyydyn kivaan mieheen, joks ei välttämättä ole se joka naisen kansikuvapoika vaan miellyttää minua itseäni. olen miettinyt ihan samaa asiaa.
Pinnallisuus ja kusipäisyys kulkevat usein käsi kädessä, samoin syvällisyys ja miellyttävyys. Kaunis ihminen voi kuulua kumpaan ihmisryhmään tahansa. Fiksuja, symppiksiä ja kauniita ihmisiä löytyy lähinnä ns. kulttuurikotien kasvattien joukosta. Niihin piireihin pääsemiseksi paras konsti on se, että löytää jonkun yhteisen tutun. Varsinkin taiteilijat ovat tässä mielessä hyödyllisiä. Esimerkiksi Alvar Gullichsen tai Stefan Lindfors pyörivät jatkuvasti seurapiireissä, joissa liikkuu pilvin pimein kuvankauniita kulttuurikotien kasvatteja. Sitten vain tutustut johonkin perijättäreen ja ystävystyt hänen kanssaan ja hän sitten esittelee sinut omille ystävilleen ja pian olet piireissä.
ja minulla on omat piirini. Sinänsä hyviä neuvoja nuo neuvosi ja joku saattaa ottaa onkeensa. Kulttuurikotien kasvatit ovat minusta jotenkin liian seniilejä. Ei minulla silti ole mitään heitä vataan.
"Olen uskonnollinen":lle:
Vahvalla kulttuuriperinnöllä ja seniiliydellä ei liene juuri mitään tekemistä toistensa kanssa.;D
En usko, että sinä olet kulttuurikodista, ainakaan sellaisesta, missä on opetettu hyviä arvoja. Vaikka onhan niitä toisaalta kulttuurikoteja sellaisiakin, missä iskä on homoprofessori (joutuu myöhemmin murhatuksi) ja äiskä kuvataiteilija ja pornoeläkeläinen.
Mua (vähemmän) kiinnostaa todella, että minkälaisesta kodista sinä olet tullut, nimim. "Ei oo mullakaan".
'Mukavaa' kuitenkin, että ilmennät omaa asennemaailmaasi/luonnettasi noin avoimesti täällä.;D Vähemmän mukavaa on sitten kylläkin lukijalla heräävä pelko sun todellisuudentajustasi.
Itse enemmin ******** itseni (todellakin), kuin menisin esittämään noin pitkälle meneviä arvioita minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Sulla ei liene helppoa, kun ne ennakkoluulot jyräävät aina päälle uusiin ihmisiin tutustuessa. Surku.:/
Itse en koskaan ole aidanseipäistä kiinnostunut, ja arvaas mikä mulle tuli mieleen sun solvauksia lukiessani.;D
Meitä on moneen junaan.
..sinä solvaaja (minkälaisesta kodista käytöstapasi kotoisin?), että olet vielä itse tuo ap, joka ei vaan kehdannut sitä ilmaista.;D Nauraisin kahta enemmän...
Käsittämättömän hauras itsetunto joillakin...
Anteeksi oikeasti, jos ap. satutkin olemaan sen n. 17- v.!:/
Ulkoisilla piirteilla/sisäisillä ominaisuuksilla/käyttäytymisellä on juuri sen verran yhteyttä keskenään kuin kulloinenkin tarkkailija omassa pikku päässään niin päättelee..
Kusipäisyyttä on aika hankala arvioida puolueettomasti. Esimerkiksi minusta joka toinen päivä puolet maailman ihmisistä on täydellisiä idiootteja, joka toinen päivä taas se suurin idiootti katsoo allekirjoittanutta peilistä...
Mutta pulmaasi suhtaudun suurella vakavuudella. Koska olet kaunis ja hyvännäköinen ja mielestäsi kaikki kauniit ja hyvännäköiset ovat kusipäitä, mutta toisaalta et halua kusipäiden seuraa...Ongelma on niin monisyinen ja vaikea, että ainakaan allekirjoittaneen kyvyt vastata siihen eivät ole millään tavoin riittävät...
Ja allekirjoittanut on varmaan aloittajaa hieman vanhempi. Ymmärrän molempia... Mutta kauneus on täysin katsojan silmissä ja ihmiset pitävät erilaisista luonteistakin...
Älkää nyt hyvät ihmiset pettäkö itseänne tuollaisilla lausahduksilla "kauneus on katsojan silmissä". Symmetriset ja kultaista leikkausta noudattavat kasvot ovat kaikissa kulttuureissa kauniita. Se on todistettu lukuisin tutkimuksin.
Eihän tuota sanontaa kuulukaan ottaa kirjaimellisesti. Sehän tarkoittaa, että kiva ihminen on myös kivemman näköinen. Kyse ei siis ole jostakin 'absooluuttisesta' kauneuden käsityksestä.
monesti juuri siitä syystä, että omaa terveen itsetunnon ulkonäkönsä vuoksi.
olet oikeassa!!!
Kyllä sitä kokoajan kuulee kuinka joku pitää jostain ja toinen ihan toisesta. En tiedä mistä johtuu jos on joku tietty kauneus olemassa. Mä olen aina saanut kyllä kehuja paljon, mutta en pidä itseäni kauniina yhtään.
Eivät vedä välttämättä ollenkaan. Kumppanin valintaan vaikuttaa se, millaisen kumppanin haluaa. Ihminen voi olla hyvännäköinen, mutta ulkonäkö ei ole hänelle tärkein kriteeri; tavallisen näköinen kumppani kelpaa. Sitten voi olla päinvastoin; vaatimattoman näköinen haluaa hyvännäköisen kumppanin.
Kaikenlaiset kuviot ovat tässä suhteessa mahdollisia. Täytyy muistaa myös, että hyvännäköinen ihminen saattaa haluta ihailua osakseen, ja valitsee siksi vähän vaatimattomamman kumppanin. Ja päinvastoin - joku voi saada kumppanin hyvästä ulkonäöstä pönkitystä omalle itsetunnolleen.
Ainakaan mun mielestä. Itse olen mies ja olen huomannut, että kauniit naiset eivät ole sen kusipäisempiä kuin tavikset/rumatkaan.
Oma käsitykseni on pikemminkin päinvastainen. Kauniit naiset ovat usein äärimmäisen kiusaantuneita siitä, että heistä nähdään vain kaunis pinta. Monet ovat joutuneet koko ikänsä jatkuvien vihjailujen, iskuyritysten ja jopa syrjinnän kohteeksi. On ihan selvä, että se tekee heidät varovaisiksi ihmissuhteissaan. Monet jopa kärsivät siitä, että heitä aina tuijotetaan ja yritetään iskeä jne.
Itselläni on monia hyviä ystäviä kauniissa naisissa, joiden ystävyyden olen rakentanut pitkälti sille, että näen heissä ihmisen. En kaunista kuorta, vaikka toki naiskauneudesta paljon pidänkin.
Olisko siis niin, että ihmisen kusipäisyys riippuu pitkälti myös toisen osapuolen käyttäytymisestä? Muuten toki kuspässejä on yhtä lailla kauniissa kuin rumissakin.
joskus hieman nuorempana pojuna kaikkien paskanjauhajien mukaan "todella hyvännäköinen/kaunispoika" eikä siitä ole seurannut muuta kuin vitun harmia. Oli helvetin kiusallista kun ihmiset tuijottivat minne meni, kommentteja satoi joka suunnasta (itse kiusaannuin vain enemmän ja toivoin puheenaiheen vaihdosta vaikka hyvääkin se joskus teki), eikä ollut kovinkaan vaikeata saada ravintoloissa seuraa tai edes perjantai iltaisin kadulla kävellessä, jotkut jopa tyrkyttivät itseään. Rupesi tulemaan niin paljon "suorituspaineita" joka asiasta ja joka paikassa, että lopulta päässä kilahti. Sen jälkeen olen paljon paremmin viihtynyt ns. tavallisten näköisten (jos noin voi sanoa, stupid me!)ja rennompien ihmisten seurassa, jos ylipäänsä enää edes viihdyn kenenkään seurassa! En ainakaan itseni.
Se mikä aluksi tuntuu "kivalta lelulta" eli tässä tapauksessa hyvä ulkonäkö voi kääntyi ERITTÄIN pahasti kantajaansa vastaan, kokemusta on ikävä kyllä. Monesti olen ajatellut vaihtaa päätä jonkun kanssa mutta kun se ei ole mahdollista, saisi viellä jotain ajatuksiakin sen mukana. Todellisuudentaju menee ja hämärtyy pahasti, yhdestä ihmisestä tulee maailmankeskus eli itsestä. Se ei ole tervettä pidemmän päälle.
tosiasiaa kerroit!!
ne on hyvän näköisiä ja pissi nousee harvemmin päähän.
"Minua sanotaan hyvän näköiseksi ja omasta mielestänikin sitä olen, mutta vastakkaisen sukupuolen jäsenet eivät juurikaan hakeudu seuraani, vaan itseasiassa hyljeksivät minua. Onko siis rimani liian alhaalla? "
No jos kaikki hyljeksivät, lienee kai aivan sama, missä se rima on tai onko sitä ollenkaan.