Aloitetaanpa sitten siitä, että olen historialtani melkoinen liikunnanvälttelijä, jonka ainoa liikunnallinen aktiivisuus liittyy pakkotilanteisiin. (Autoa minulla ei ole, joten asiat hoidetaan kävellen tai pyörällä.).
Nyt olen kuitenkin -syystä tai toisesta- intoutunut tekemään vaihtelevan pituisia ja kestoisia kävely (ja toivoakseni kuntoilu) lenkkejä, ja ainakin kuvitellut niistä olevan jotain hyötyä itselleni.
Lueskelin tässä sitten erinäisiä lehtijuttuja kuntoilusta, ja niiden mukaan sitten pitäisikin mittailla kaiken maailman sykkeitä sun muita juttuja. Ja ilmeisesti sitten pitäisi itsensä hikeen ja sydän hakkaamaan tuhatta ja sataa, jotta liikunnasta olisi jotain hyötyä.
Mutta miten asian laita oikein on ? Nykyisellä kävelyvauhdillani (joka ei ole mitenkään erityisen hidas) jaksan vaivatta kävellä kohtalaisen pitkiäkin matkoja ja pysyä liikkessä useamman tunnin ajan ilman lepotaukoja. Jos taas koetan lisätä vauhtia ja muuta sellaista, niin sitten en jaksa yhtä paljoa. Ja sitäpaitsi jos yritän saada itseni puuskuttamaan ja pulsiin hakkaamaan tuhottomasti, niin silloin liikunta muttuu minulle mukavasta kurjuudeksi.
Nyt olen kuitenkin -syystä tai toisesta- intoutunut tekemään vaihtelevan pituisia ja kestoisia kävely (ja toivoakseni kuntoilu) lenkkejä, ja ainakin kuvitellut niistä olevan jotain hyötyä itselleni.
Lueskelin tässä sitten erinäisiä lehtijuttuja kuntoilusta, ja niiden mukaan sitten pitäisikin mittailla kaiken maailman sykkeitä sun muita juttuja. Ja ilmeisesti sitten pitäisi itsensä hikeen ja sydän hakkaamaan tuhatta ja sataa, jotta liikunnasta olisi jotain hyötyä.
Mutta miten asian laita oikein on ? Nykyisellä kävelyvauhdillani (joka ei ole mitenkään erityisen hidas) jaksan vaivatta kävellä kohtalaisen pitkiäkin matkoja ja pysyä liikkessä useamman tunnin ajan ilman lepotaukoja. Jos taas koetan lisätä vauhtia ja muuta sellaista, niin sitten en jaksa yhtä paljoa. Ja sitäpaitsi jos yritän saada itseni puuskuttamaan ja pulsiin hakkaamaan tuhottomasti, niin silloin liikunta muttuu minulle mukavasta kurjuudeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kävelyvauhti on silloin hyvä kun pystyy puhumaan vähän hengästyy ja hikoaa. ei ole tarkoitus puuskuttaa ja henkihieverissä vetää.
pitkäkestoisuus parempi kuin lyhyt, silloin rasva palaa ja kunto nousee ja mikä parasta, innostus ei heti lässähdä kun liikutaan kohtuu rajoilla niin että se tuntuu hyvältä.
ei muuta kuin jatka samaan malliin. välillä voi tehostaa vaikka pikku juoksupyrähdyksellä ja jatkaa taas kävelyä :)
Nämä sykkeiden mittaukset ja aerobiset harjoitukset on sellaista tiedettä, joilla urheilijat saadaan parantamaan tulostaan jonkun sentin tai sekunnin kymmenesosan. Kunto nousee kun liikkuu tarpeeksi, se on aivan selvä.
Rankasta liikunnasta tulee tosin aika mukava olo.
Pääasia tällä hetkellä on, että olet alkanut nauttia liikkumisesta! Se on suuri askel, hienoa! Jatka samaan malliin, tee pitkiä ripeitä kävelylenkkejä ulkoilmassa. Vaihtele maastoa ja lenkin pituutta mielialan mukaan.
Kunnon kehittymisen ja ylläpidonkin kannalta olisi hyvä jonkin ajan kuluttua, tulevaisuudessa siis, miettiä, miten voisit alkaa muuttaa treeniäsi haastavammaksi. Voi olla että jossakin vaiheessa tuntikausien kävely ei enää tunnu mielekkäältä.
Voit asettaa itsellesi pieniä välitavoitteita, jotka motivoivat kummasti ja tekevät liikkumisen innostavammaksi. Onko sulla esim kävelysauvat jotka voisit ottaa mukaan ja saisit samalla verenkierron elpymään myös niska- ja hartialihaksistossa?
Pyöräily on myös varsin tehokas liikuntamuoto, jossa treeniä saavat alavartalon suuret lihasryhmät. Fillaroi pitkiä rauhallisia matkoja, pakkaa vaikka reppuun juomaa ja pientä evästä. Polje vaihtelevassa maastossa, sillä mäkiosuuksilla saat oikein tehokkaan harjoituksen hengityselimistöllesikin.
Sykkeistä sun ei tässä vaiheessa ainakaan kannata piitata. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikunnassa saa ja jopa on erittäin suotavaa hengästyä ja hikoilla. Se kuuluu asiaan eikä tarkoita sitä että henkilöllä olisi surkea kunto. Silloin tiedät liikkuvasi tehoilla, jotka kehittävät kuntoa. Sydän alkaa lyödä kiivaampaan tahtiin ja hengityskin kiihtyy. Pidä tehot kuitenkin sellaisina, että jaksat suorituksen loppuun asti. Ei siis verenmaku suussa vaan suu aurinkoisesti messingillä!
Et suinkaan! Kyllä pitkillä kävelylenkeillä kunto kasvaa. Ja pitkät lenkit kait pitäisikin tehdä matalalla sykkeellä. Lyhyemmät voi sitten ottaa vähän rivakammin. Ja vaihtelevuus on aina hyväksi. Ettei tee aina samanlaista lenkkiä.
Jos vetää itsensä aina ihan piippuun ja hirmuisilla sykkeillä, uskoisin että se on kunnolle huonompi asia.
Mä menen sohvalle makaamaan ja sä juokset maratonin. Sen jälkeen sä olet itse asiassa huonossa kunnossa ja mä ihan ok kunnossa.
Mutta kun sä sitten lepäät, sun kunto nousee ja mun ei. Näin se toimii.
Olen ihan samaa mietiskellyt. 45 minuutin reippaita kävelylenkkejä kolmesti viikossa on ollut, hiki on pintaan tullut mutta vaikeaa ei ole ollut. Ihan mukavasti ovat menneet kaikin puolin ne joten eiköhän jatketa samoilla linjoilla!
Et todellakaan harrasta turhaa liikuntaa. Itse olen kova juoksemaan enkä koskaan ole välittänyt mistään pulsseista ym. Pääasia on että liikkuessa käyttää järkeä ja liikunnan pääasia on liikunta, eikä mittailu. Ei pulssin mittaamisesta haittaakaan ole, mutta sinun ja monien muiden tapauksessa se on aivan turhaa. Kuitenkin sydän ongelmista kärsivien on tärkeä seurata pulssia liikkuessa.
Mikään liikunta ei ole hyödytöntä!
Puolustus sykemittareille:
Ne on kyllä varmasti tarkoitettu huippu-urheilijoille, mutta ainakin minun kohdallani se on ollut todella hyvä hankinta. Se kuitenkin vähän kannustaa pitämään sen vauhdin tasaisempana ja se osaa sen verran auttaa, että hiki valuu oikein kunnolla, mutta pystyy kuitenkin vielä keskustelemaan eikä ala "puuskuttamaan". Sehän siinä kunnon kohottamisessa kaiketi on ideana. Paikat eivät kuitenkaan kipeydy ja paino alkaa ajanmittaan putoamaan hitaasti mutta varmasti.
Ja mikä kaikkein ihaninta kaikessa liikunnassa, oli se sitten hidasta kävelyä tai kamalaa rääkki treeniä, on se hyvän olon tunne jälkeenpäin.
Jatka siis samaan malliin ja muista kuunnella omaa kehoasi!