Onko jollekin käynyt niin, että on mennyt tutkimaan toisen kännykkää, löytänyt sieltä jotain epämääräistä, mikä sitten aina vaivaa mieltä muttei kehtaa kertoa toiselle?
Silloinhan pitäisi samalla tunnustaa urkkineensa toisen kännykkää!
Nyt kadun että menin penkomaan, sillä en osaa enää edes olla lähellä miestäni, vaan kiukuttelen ja olen haluton, mutta en voi kertoa miksi! Suhde on siis pilalla.
Silloinhan pitäisi samalla tunnustaa urkkineensa toisen kännykkää!
Nyt kadun että menin penkomaan, sillä en osaa enää edes olla lähellä miestäni, vaan kiukuttelen ja olen haluton, mutta en voi kertoa miksi! Suhde on siis pilalla.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kerrohan mitä sieltä löytyi?
Ja kuinka epämääräistä se sitten onkaan, asiaan voi löytyä hyvinkin looginen selitys, jota et nyt ajatuksissasi näe.
Ensinnäkin olet rikkonut kumppanisi luottamuksen sinua kohtaan, ja toinen...mitä löysit? Jotakin mitä et selkeästi halunnut tietää.
Jos nyt kysyt asiaa kumppaniltasi, voit olla varma että luottamus on mennyttä (riippuen tietenkin kumppanin asennoitumisesta, joku saattaa olla hyvinkin otettu mustasukkaisuudesta).
Yksi vaihtoehto on kysyä kumppaniltasi, saatko katsoa hänen kännykkäänsä...voit siis yrittää olla ovela ja tehdä saman mitä teit aiemmin luvatta, nyt luvan kanssa, ja silloin voit kysyä mitä löytämäsi "epämääräinen" tarkoittaa.
Entinen kumppanini teki juuri näin, sattumalta vain tiesin hänen tonkineen kännykkääni jo aiemmin, kiehuin sisäisesti asiasta, mutta katsoin paremmaksi kuitenkin olla kuin en tietäisi...näin saimme suhteeseemme silloin sen, että hän uskalsi suoraan kysyä asioista...vaikka lopputulos oli se, että hän tonki kaiken muunkin omaisuuteni, josta syystä minulle riitti...mutta se on taas toinen tarina se.
No, en sinänsä "löytänyt epämääräistä", mutta meni vähän ristiin hänen kertomansa kanssa.
Tuttavapariskunnalle meinasi tulla ero koska miehen kännykkä oli täynnä naisten numeroita, joten kysyin kullaltani onko hänen kännykässään naisten numeroita.
Hän sanoi että ei ole.
Silloin minulle tuli kiusaus tarkistaa asia ja siellä oli kymmenkunta naisen nimeä, joista hän ei minulle ole koskaan maininnut mitään.
Ota huomioon, että olemme molemmat jo alussa tavanneet toistemme kaverit ja tuttavat.
Miksi hän valehteli?
Nyt olen jo jutellut hänen kanssaan asiasta ja hän sanoi niiden olevan koulukavereita.
Mutta miksei heti sitten sanonut?
Se hämää minua vieläkin, että jos ne vain koulukavereita ovat, niin olisihan hän heti sen voinut kertoa, enkä olisi tullut yhtään epäileväksi.
En satavarmasti, sillä en edes ole luonteeltani omistushaluinen ja mustankipeä, mutta rehellisyyttä vaadin kyllä fanaattisesti!!
Lisäksi hain numerohausta jokaisen neidon tiedot, mutta erään neidon tietoja ei löytynyt.
Viime viikonloppuna poikaystäväni oli käyttänyt minun puhelimen numerohakua samaisen tytön tietojen hakemiseen, kun itse olin suihkussa!
Eli kyllä hänkin todistettavasti kännykkääni koskee, vaikka on vannonut muuta (=taas yksi valhe!).
Tiedän sen siitä, että kun aloin itse kirjoittaa viestiä, olikin viestiruudulle jäänyt edellinen viesti, eli sen tytön puh.nro jonka hän kirjoitti numerohakuun.
Miksi ei voinut tästäkään suoraan sanoa minulle, vaan pitää oikein selän takana etsiä jonkun ämmän numeroa?
Mihin hän sitä edes tarvitsee, eiköhän se itse olisi lähettänyt hänelle uuden numeronsa, jos he vielä olisivat tekemisissä?
Ilmeisesti taas yksi hänen niin salaperäisistä ex- muijistaan..
Eniten ärsyttää tällainen saamarin pelaaminen, että kumpikin häärää toisen selän takana ja jätkä valehtelee minkä ehtii.
Sanoit että olen rikkonut kumppanini luottamuksen itseeni, mutta entä minä!? Minulleko saa vapaasti valehdella? Ja valhe kertoo aina, että jotakin salattavaa on!
Itse en ole koskaan valehdellut hänelle ja minua loukkaa että mistähän kaikesta hän minulle valehtelee, etten ole vielä häntä saanut kiikkiin?
Asennoitumisesta, että hän ymmärsi eikä ollut vihainen (osin jopa otettu mustasukkaisuudestani), mutta kyllä huomaan että hän on nyt tarkempi kanssani.
Jopa joululahjoja epäilee minun penkovan, lapsellista..
Olette lapsellisia kakaroita molemmat. Poikaystäväsi ei voinut paljastaa, että hänellä on naisten (vai tyttöjen?) numeroita kännykässään. Voi jessus! Miksei voinut? Mutta jo sinun kysymyksesi siitä, onko hänellä naisten numeroita, oli itsessään tavattoman kakaramainen kysymys. Millainen suhde teillä oikein on, kun pitää tuollaisia edes kysyä - saati salata. Mulla on kännykässä varmaan kymmenien naisten numerot. Entä sitten?
Syytät poikaystävääsi valehtelusta, mutta itse valehtelet ja petät hänen luottamuksensa samalla mitalla. Suosittelen, että lopetat tuon syyttelyn ja otat asiat kunnolla puheeksi hänen kanssaan. Jos hommaan ei tule muutosta, on teille molemmille parempi, että lähdette omille teillenne. Suhteenne on sairas. Se pitää parantaa, jos meinaatte rakentaa sen päälle jotain.
Ai miksikö pitäisi kysyä onko kännykässä naisten numeroita? Vastaavasti minä kysyn, miksi EI saisi kysyä?
Ja enhän koko suhteemme aikana ollut sitä kysynyt, kun ei kiinnostanut.
Kysyin sen vain siksi, että tuttavapariskuntamme tapauksesta se tuli ekan kerran mieleen. Ja hyvä että tuli, koska muuten en olisi saanut selville mikä valehtelija hän on!
Ei teidän suhde ole pilalla, älä nyt hyvä ihminen liioittele!!! Jos suhde menee pilalle toisen kännykän salaa tonkimisesta niin voiko se edes kovin tärkeä ollakaan?
Anna kuule asian vaivata mieltäsi jonkun aikaa ja unohda sitten koko juttu. Äläkä enää pengo miehesi kännykkää.
Tosiaanki on. Seurauksena pitkä aikainen tyttökaveri jäi kiinni pettämisestä....
Poikaystäväni löysi eilen aamulla päiväkirjani ja luki sieltä pitkät pätkät ilman lupaa. (Olin itse muualla.)
Meillä on ollut pientä luottamuspulaa, koska mies ei usko sanaani, joten ku kirja tuli vastaan kämpässäni, hän päätti tarkistaa "mitä todella on tapahtunut".
Tunnusti heti asian, mutta olin kyllä todella raivoissani. Lukekoon vaikka päivittäin salaa tekstiviestini tai sähköpostini ja tarkkailkoon irkkailuani, mutta päiväkirja on _ainoastaan_ minua varten, sitä ei ole kenenkään koskaan tarkoitus lukea.
Onneks asiat sitten selvisivät, koska miehen epäilyksiin ei ollut mitään aihetta ja hän löysin kirjasta pitkälti ainoastaan hyvää itsestään. Hyvä, että tunnusti heti ja pyysi anteeksi. Lupasi, ettei enää ikinä koske siihen; ei selvästi itsekään ollut tullut ajatelleeksi, kuinka yksityinen asia se on minulle.
olen urkkinut,kun oli tietynlaisia epäilyn tuntoja ja löysinkin juttua..textareita lähinnä,joista vielä tänäkin päivänä osaan kehittää mahtavan riidan.
sitä mieltä olen, jos on jonkinlaisessa parisuhteessa, niin olisi pitänyt !
Mikä VITTU siinä on, että pitää tonkia toisen yksityisasioita???HÄ??? Availetsä sen kirjeitäkin??? Luetsä sen sähköpostit??? HÄ??? Teidän "suhde" - vai mikä räpellys se on - on takuulla ollut jo pilalla siinävaiheessa kun piti mennä tonkimaan sitä kännyä.
Siis ei voi kun olla VITTUUNTUNU tollaseen ääliömäisyyteen...
JA MIKS VITUSSA SE ON JUST ÄMMÄT JOTKA NOITA YKSITYISASIOITA TONKII???
Ja tässä taas yksi sovinistisika joka pilaa meidän miesten maineen. Olet selvästikin murrosikäinen teini (isojen kirjainten käytöstä päätellen erityisesti) joka ei ole naista nähnytkään tai suhteessa elänytkään. Jos kunnioittaa naistaan edes hitusen, ei lähettele epämääräisiä viestejä tai soittele toisten naisten kanssa. Silloin suhde ei ole ok. Jos kännykässäsi on pornoviestejä yms, olet todennäköisesti jo käynyt vieraissa tai vasta käymässä. Eli jos kännykässäsi on salattavaa, vika on sinun eikä naisen joka sitä käy penkomassa. Silloinhan hänellä on jo epäilynsä. Ei kukaan nainen sitä kännykkää pahuuttaan lue, eikö vain naiset? Mutta sitä mieltä kyllä todella olen, vika on meidän miesten jos kännykässä jotain outoa on, ei teidän naisten jos sen käytte lukemassa!
Niin kai.
Olen kyllä huomannut, mutten ole huomaavinaan asiaa, että miehenikin tonkii minun kännykkääni. Ei hänkään sitä mitenkään minulle ole kommentoinut. Parempi niin. Tonkiminen on pe...estä, koska sillä tavalla etsitään turhia ikävyyksiä.
Mitähän sinä oikein horiset? Topicin aloittaja ei kertonut löytäneensä pornoviestejä tai muutakaan tuomittavaa, ainoastaan jotain epämääräistä. Kun hän ei sen kummemmin määritellyt tuota epämääräistä, jää vain arvailtavaksi, mitä siellä kännykässä oikeasti on.
Toisen tekstiviestien lukeminen taustoja tietämättä on aina riskialtista puuhaa. Mulla oli entisessä työpaikassa hyvät välit kaikkiin työkavereihin, myös naisiin. Vietimme vapaa-aikaa yhdessä ja vitsailimme paljon niin työajalla kuin vapaa-aikanakin. Jos silloin vaimoni olisi tutkaillut kännykkääni, sieltä olisi löytynyt viestejä tyyliin "pusipusi, mulla on sua ikävä", "mulla on jotain kovaa jalkojen välissä" ja "nyt se tulee.....". Mitä noista voisi päätellä ihminen, joka ei tiedä, mitä viestien takana on. Totuus nimittäin on, että tuollaisia viestejä lähti sekä miehille että naisille ja ne kaikki olivat vitsejä. Muutenkin vitsailimme paljon työpaikkasuhteista.
Toisen kännykän tutkiminen ilman lupaa on väärin. Jos sieltä löytyy vain jotain epämääräistä, eli ei edes mitään selvää todistetta, täytyy kärsiä huonosta omastatunnosta. Tässä tapauksessa luottamuksen pettäjä on nimenomaan se kännykän tutkija.
Sinua mukaillen voisin kirjoittaa: "Jos kunnioittaa miestään edes hitusen, ei lue hänen tekstiviestejään luvatta. Jos niin täytyy tehdä, suhde ei ole OK."
Tässä yks tarina..
Itse luin jätkäkaverin tekstiviestejä, kun tiesin sen tekstailevan jonkun muijan kanssa jonka se oli löytäny netistä enkä kauheesti luottanu siihen juttuun..
No huomasin että jätkäkaveri oli tän muijan kans vaan kaveri, mutta löysin yhen toisen jutun.. nimittäin jätkäkaverilla oli muistiossa jonku muijan osote ja sillon alko epäilykset heräämään. Kysyin suoraan jätkäkaverilta että mikä tää juttu on (ja siinä tietty paljastuin että oon käyny lukemas sen tekstareita ilman lupaa). Jätkäkaveri pelästy ihan hirveesti mut sit se kerto kaiken.
Eli tää muija, jonka osote sillä oli, nii se oli ihastunu siihen (tai jotain) ja se muija kans mun jätkäkaveriin ja meillä oli menny ennen aika huonosti nii jätkä oli sitte masentuneena melkeenpä käyny heti toisen muijan kimppuun. Ei se ollu tekstannu sille muijalle tai mitää, mut jumalauta oikeen ettiny sen muijan numeron ja osotteen valmiiks.
Sillon ku löysin tän osotteen nii sillon meillä meni ihan hyvin, ja jätkäkaveri vaa pelkäs että mä suuttuisin niin paljon että jättäisin sen. Mut jätkäkaveri vanno että se ei oo ollu yhteydessä siihen muijaan ja sano että rakastaa mua niin paljon ettei enää tee sellasta. No se juttu jäi sitte siihen, mut kyllä mä sitä aina sillon tällön mietin itekseni. Kyl mua vieläki vähän suututtaa..
Ja jätkäkaveri sano että mä saan ihan koska vaan kattoa sen viestit koska sillä ei oo mitää salattavaa multa. Enkä mä oo ees kattonu pahemmin sen jälkeen sen tekstareita.
Halusin vaan tällä sanoo sen, että joskus tälläsellä tekstareiden urkkimisella voi saada tietää erilaisia juttuja, ja kuten huomaa, myös saada ne selvitettyä.
Jos esim. muija on pettäny ja jätkäkaveri penkoo muijan tekstareita, nii kyllä mun mielestä suurin rosvo siinä on ehdottomasti se muija.
Olen täysin eri mieltä. Jos toista kunnioittaa, kunnioittaa myös hänen yksityisyyttään. Ja vain kunnioittamalla toista saat itse kunnioitusta. En itse avaa edes toisen nimellä tulevaa mainoskirjettä ja saman opin olen antanut myös jälkikasvulle. Jos luottopula iskee siihen on varmasti parempiakin keinoja selvitä kuin toisen kyttääminen. Se ei johda mihinkään hyvään.
me kyllä ukkoni kanssa luetaan toistemme viestejä, jos toisen puhelin piippaa niin se joka lähempänä on, lukee viestin.
kyllä se olisi outoa jos ei kumppanin viestejä saisi lukea. jotain mätää siinä jutussa olisi. mitä siellä voisi olla mitä toinen ei saa nähdä? ja jos on, niin kyllä sen toisen on oikeus nähdä ja TIETÄÄ.
"kyllä se olisi outoa jos ei kumppanin viestejä saisi lukea. jotain mätää siinä jutussa olisi. mitä siellä voisi olla mitä toinen ei saa nähdä? ja jos on, niin kyllä sen toisen on oikeus nähdä ja TIETÄÄ. "
Teillä ilmeisesti on yhteiset ystävät, jos on yhteiset viestitkin. Minulla on joskus hyvinkin luottamuksellisia viestejä ystävieni kanssa, eivätkä ne kuulu edes vaimolleni, koska ystäväni on tarkoittanut ne vain minulle. Jos antaisin vaimoni lukea niitä viestejä, pettäisin ystäväni luottamuksen. Vaimollani ei ole mitään oikeutta lukea minulle tulleita viestejä ilman minun lupaani, eikä minulla ole oikeutta lukea hänen kännykkäänsä.
Kokonaan toinen juttu on se, että omasta puolestani vaimoni voisi plarata kännykkäni läpi. Toisaalta luotan siihen, että hän ei tee niin ilman lupaani. Voin siis jättää kännykkäni vaikka keskelle keittiön pöytää, kun lähden ulos, eikä hän sorki sitä. Tätä on luottamus. Minä luotan, että hän ei lue minulle tulleita viestejä, ja hän luottaa, ettei minulla ole muita rakastajattaria. Näin yksinkertaista se on, kun luottamus pelaa. Ylipäätään tarve lukea muiden viestejä kertoo siitä, että jotain on pahasti vialla.
Eikö yhtään tule mieleen ajatella viestin lähettäjää? Viesti on suunnattu juuri hänelle kenelle se on lähetetty, ei kumppanille. Aivan samoin kuin kirjeet ja sähköpostikin.
En osaa vastata kuin omasta puolestani. Ei mulla mitenkään ole tapana urkkia, mutta meilläkin on suhteessa ollut hieman luottamuspulaa, mies ei ole puhunut entisistä muijistaan ja tiedän 100% varmuudella hänen aijemminkin valehdelleen minulle oikein sujuvasti.
Minusta on ihan järkevää ja sallittua siinä tapauksessa vähän seurata toisen tekemisiä, jos itse ollaan niin salaperäisiä.
Parempi katsoa kuin katua, on vanha sanontakin. Mieluumin selvitän ajoissa minkälaisen miehen kanssa olen, ennen kuin on asuntovelat ja kakaralauma ajateltavana ja puoli elämää eletty yhdessä! Sähköpostia meillä ei ole eikä hänelle kirjeitä tule. Mutta tulen vastaisuudessakin urkkimaan, niin kauan kuin epäilyksen pilvi leijailee suhteemme yllä!
Ja yhtään ei hävetä! Vasta sitten häpeän, jos huomaan epäilleeni häntä syyttä.
Kyllähän minä kunnioitinkin hänen yksityisyyttään niin kauan, kuin mitään syytä epäillä ei ollut! Se ei ollut mikään paha rikkomus, jos vain katsoin mitä numeroita hänellä oli, sillä hän oli kyllä usein jopa lainannut kännykkääni ja tiesi tasan mitä numeroita MINULLA on. Joten kai minullakin oli oikeus katsoa hänen? Asiat on aika pahasti, jos ei saa tietää ketä ihmisiä toinen tuntee, ties vaikka olisi mafiassa mukana tai pyörittäisi jotain ilotyttörinkiä. Tekstiviestit yms. on toki asia erikseen. Niitä luetaan vasta, kun on jo todisteita toisen epäilyttävyydestä.
Jokaisella pitää olla yksityisyys, elää parisuhteessa tai ei. Ja jokaisella on salaisuuksia joita ei edes elinkumppanille tarvitse kertoa. Mustasukkaisuutta pitää olla, mutta liika on sairasta. Suhteet toimii luottamuksella.
miehet eivät!!!!
tuo on oikeaan miehen puhetta Masa.hyvä et maailmasta löytyy vielä naista kunnioittavia,luotettavia miehiä
meillepä ei tule niin henkilökohtaisia viestejä. ystävät ovat suunnilleen yhteisiä=)
ja jos kamulla on jokin hätänä, niin mieluummin sitä terapoi kasvotusten tai puhumalla puhelimessa. viestit ovat aika "kylmä" tapa hoitaa ystävyyttä.
Mulla on samanlainen tilanne päällä. Vilkaisin jätkäkaverin kännyä, kun se piippasi. Hän oli saanut seksiviestin joltain toiselta naiselta. Se sain mut tutkimaan kännyä muutenkin, se oli täynnä vastaavia pornojuttuja useista eri numeroista.
Ensin ajattelin, että en puhu pojalle mitään. Mutta rakastin häntä niin, että olin ihan paniikissa, ajattelin, että hän etsii toista ja aikoo lempata mut. Olin tosi onnettoman oloinen, hän kysyi mitä on sattunut ja itkien kysyin, mitä sellaset viestit tarkoittavat, aikooko hän jättää minut. Hän väitti niiden olevan vanhoja viestejä ja hän lupasi, ettei tee sellaista enää.
Toisin kävi. Paljastui, että poika lähetteli vastaavia viestejä yhden kaverini kanssa. Hän kielsi kaiken ja sanoi, että sellanen peli on ohi. Pari kuukautta tän jälkeen luin taas hänen kännyään, ja viestittely jatkui. Soitin yhteen näistä numeroista, nainen kertoi poikaystäväni pettäneen exäänsä hänen kanssaan.
Poikaystäväni mielestä pornoviestien lähettelyssä ei ollut mitään pahaa, hänestä liioittelin, kun pidin sitä pettämisenä. Hän väitti, että kyseessä oli PELKKÄ viestittely. Mutta hän oli pettänyt exäänsä. Hän valehteli, kun väitti lopettavansa seksiviestien lähettämisen. Ensin ajattelimme, että suhde voisi jatkua tästä huolimatta. Aloin kostoksi menetellä kuin poikaystäväni, hankin miehiä seksiviestikavereiksi. Lopputuloksena tutustuin yhteen näistä miehistä, jolle olin kertonut tilanteen ja jolta sain neuvoja. Tapasimme kavereina, ihastuin - ja nyt mulla on luotettava mies, jonka kanssa ei ole koko ajan sitä oloa, että hän ehkä pettää. Ex-poikaystäväni olisi halunnut jatkaa yhdessä, hän soittelee vieläkin perään ja etenkin humalassa valittaa minun olleen hänen elämänsä naisen. Turhaan.
Toisen viestien lukeminen ei ole oikein. Mutta ei ole kumppanin pettäminenkään - edes henkisellä tasolla. No eihän meillä kenelläkään ole täydellinen moraali - mutta kyllä mun mielestä pettäminen on pahempaa kuin viestien luku.
eise oo pilalla...kysy vaan siltä että mitäse viesti tarkottaa...ja mäki oon kyllä tehny niin ja vähä kuumotat jätkääs nise kyllä onnistuu se suhde=)